Helsingin ensimmäinen lentonäytös?

 Nostaakseni työn alla olevan Töölön Taipaleesta kertovan historiikin käsikirjoituksen tasoa edes jollain tavalla otin mukaan lentonäytökset, joita asukkaat saattoivat seurata omilta pihoiltaan. Näin päädyin lukemaan Ilmailumuseon blogista Tapio Juutisen jutun Helsingin ilmailuhistoriaa, jossa todetaan

Ensimmäinen selkeästi dokumentoitu pallovierailu Helsinkiin tapahtui syyskuussa 1886 kun suuriruhtinaanmaan pääkaupunkiin saapui pietarilaisen Alb. Schumannin sirkusseurue. Mukana seurasi myös puolalaissyntyinen ”maailmankuulu” ilmapurjehtija Karl Saks joka teki yrityksiä Kampin harjoituskentältä (nyk. Narinkkatori) nousta ilmaan n. 20 metriä korkealla pallollaan. Trapetsitaiteiluakin ilmassa esittänyt Saks koki Helsingissä surullisen lopun: navakka tuuli ajoi hänen pallonsa lopulta Harmajan majakan luo missä se upposi lopulta Suomenlahteen.

Sekä "selkeästi dokumentoitu" että "pallovierailu" ovat määrittelykysymyksiä, mutta kesä 2019 Hesperia-sarjassani kirjoitin ensinnäkin, että

Jean Louis Magito, joka oli Esplanadin teatterin pienemmissä tiloissa edellisinä vuosina järjestänyt miekkailukohtauksia, lisätehosteita ja ilotulituksiakin, ilmoitti kesän 1835 lopulla kuuma(?)ilmapallonäytöksestä Stålhanen puutarhassa.

Ilmoitus yrittämisestä ei tietenkään ole todiste onnitumisesta. Kyse ei kuitenkaan ollut ainutlaatuisuudesta, sillä myöhemmin kirjoitin, että 

Vuoden 1845 erikoisempaa, joskin mahdollisesti ennenkin nähtyä oli sirkustirehtööri Alexander Wehlen ilotulitus- ja ilmapallonäytäntö.

Tämän olin kai poiminnut kirjallisuudesta, mutta alkuperäisenä lähteenä ollut ilmoitus oli yksinkertaista löytää Kansalliskirjaston digitoinneista.

Helsingfors tidningar 10.9.1845

Jälleen pallon ilmaannousu jää epävarmaksi ja ilmoituksen sanamuodot viittaavat siihen, ettei kenenkään tai minkään ollut tarkoitus olla pallon kyydissä. Myöhempi pakinoitsija nimenomaisesti säästi lukijat Wehlen ilmapallojen kuvaukselta, mikä kuullostaa siltä, etteivät ne tehneet suurta vaikutusta (HT 1.11.1845).

Helsingfors Tidningar 20.6.1846

Kesällä 1846 Hampurista Hesperian puistoon tullut E. F. Berg antoi kuvallaan käsityksen, että pallon avulla lennätettäisiin eläintä, mutta vastaavaa lupausta ei ole ilmoitustekstissä. 

Helsingfors Tidningar 2.8.1848

Pari vuotta myöhemmin "Luftballong" on osa isoa Helsinkiin saapunutta tivolia W. Hoffman & Alexander. Yhdessä ilmoituksessa tarkennetaan, että "uppsläppes tvenne stycken brillanta Montgolferiska Luftballonger af halfsiden, hwarwid den ena medför en gondol med nationalflaggor" (HT 12.8.1848). Seuraavana kesänä Töölössä eli todennäköisesti Hesperian puistossa herra Martini lupasi ohjelmaksi "uppsläppande af en luftballon med ett på 100 alnars höjd exploderande fyrverkeri" (HT 8.8.1849). Kesällä 1850 Töölössä juhlistettiin keisarin ja keisarinnan kruunajaisia monipuolisella ohjelmalla johon kuului suuren ja koristellun ilmapallon nousu (HT 31.8.1850). Vastaava nosto seuraavana vuonna kunnioitti keisarinnan syntymäpäivää (HT 12.7.1851)

Pelkkä pallon nousu riitti siis viihteeksi. Ihmisiä kuumailmapallon kyydissä nähtiin siis ilmeisesti aiemmin Parikkalassa kuin Helsingissä (HT 8.& 19.7. & 19.8.1854). Eikä Parikkalakaan ollut maan ensimmäinen. "Me voimme tarkan tiedon mukaan kertoa Sakkolan pitäjään Viipurin läänissä muutamia vuosia takaperin Ilmapallon todella Pietarista hairahtuneen lentäessänsä ja pudonneen sinne maalle. Siinä oli ollut yksi mies sisässä, mutta hän katosi, lempo tiesi, mihin." (Suometar 14.7.1854)

Laihana lohtuna helsinkiläinen saattoi samana vuonna hakea kirjakaupasta opuksen "Några ord om Luftsegling och luftballonger". Seuraavilta vuosikymmeniltä löytyy säännöllisen epäsäännöllisesti ilmoituksia ilmaan nostettavista palloista, mutta ei mitään mainintaa kyytiläisistä. Vuonna 1863 kirjakaupasta saattoi jo ostaa ruotsinnoksen Samuel Fergussonin matkakertomuksesta eli(?) Jules Vernen romaanin, jonka suomennos vuonna 1903 ilmestyi nimellä Viisi viikkoa ilmapallossa. Kolmen englantilaisen löytöretkiä Afrikassa : tohtori Fergussonin muistiinpanoista. Aiemmin ihmisiä kuljettavia palloja kutsuttiin ilmalaivoiksi, ainakin lehdessä Tieto-sanomia Suomen kansalle 1/1871, jossa oli selvennyksenä oheinen kuva.

Ensimmäinen viite ilmaan nousevasta ihmisestä on Töölön tivolin eli Hesperian puiston mainos, jossa luvataan iltahämärässä nousevan "En kolossal Luftballong med Gondol, hvari en luftseglare medföljer" (Helsingfors Dagblad 3.10.1880). Tästä ei tehdä kuitenkaan isompaa numeroa. Myös epäonninen Karl Saks oli, kuten alussa lainatusta Juutisen tekstistä kävi ilmi, osa sirkusesitystä. Uusi Suometar uutisoi tapahtuneen 21.9.1886 näin:

Ilmassa purjehtiminen ja ihmishengen hukka. Sirkuksen isäntä, hra A. Schumann oli toispäivänä j. pp. Kampin kentällä pannut toimeen kilpailun, jota katsomaan oli kokoontunut paljon väkeä. Lopuksi laskettiin ilmapallo. Tätä seurasi Pietarista tänne tullut ilmassapurjehtija eräs hra Saks, istuen pallon alla riippuvalla trapetsilla. Mukana oli hänellä ilmalla täytettyjä rakkoja, jotta hän niiden avulla pysyisi veden pinnalla, jos täytyisi laskeutua mereen. 

 

Tuuli, joka kävi pohjaisesta ja joka päivällä oli kovanlainen, oli vähän tyyntynyt. Vaan se oli sittenkin siksi kova, että, kun pallo alkoi nousta, se vei sen aika vauhtia mukanaan, ensin kappaleen matkan kaupunkia kohti sitten merta kohti etelään päin. Ne, jotka riensivät Kaivopuiston rannalle ja Observatorion vuorille katsomaan pallon kulkua ilmassa, näkivät sen laskevan noin k:lo 7 aikaan illalla mereen tuolla puolen Gråharan majakkaa. 

 

Nyt lähti Sandvikin satamasta rohkeata ilmassapurjehtijaa pelastamaan höyrylaiva „Toivo". Vaan kun laiva saapui sille paikalle, missä pallo meressä ajelehti, — ei hra Saksia näkynyt eikä kuulunut, eikä myöskään trapetsia ja niitä uimarakkoja, jotka hän otti mukaansa. Nämät tavattiin kohta sen jälkeen 200 sylen päässä pallosta; vaan hra Saks oli kuulumattomissa. 

 

Miten hra S:n on käynyt, on tietämätöntä. Kaikki etsimiset ovat tähän saakka olleet turhia. Koska moni näkijä väittää, että trapetsilla ei ollut miestä, kun pallo laskeusi mereen, on luultavaa, että hra S., kun huomasi, että pallo alkoi poistua yhä ulommas maalta aavalle merelle eikä ottanut laskeaksensa, irroitti trapetsin ja syöksi pelastuaksensa mereen ja siinä sai surmansa. Omituisinta vain on, ettei kukaan ole tätä onnetonta keikausta nähnyt. 

 

Hra Saks kuuluu usein ennenkin tehneen tällaisia ilmaretkiä ja näiltä laskeutuneen mereen. Itse on hän luonnollisesti etupäässä syypää onnettomuuteensa. Kummastella täytyy kumminkin, ettei edeltäpäin tehty mitään varukeinoja miehen pelastamiseksi, vaikka voitiin arvata että, tuuli kun kävi pohjoisesta, pallo merelle painuisi. Kun ei tällaista hupia tahdottu kerrassaan kieltää, olisi ainakin pitänyt asettaa merelle tuulen alle höyrylaiva, joka olisi voinut tarvittaissa antaa apua. Tämä toimenpide olisi luonnollisesti ollut hra Schumannin asia, hän kun oli miehen palkannut tätä uskaliasta retkeä tekemään.