Rakkarin ja rankkurin ero?

Eilen lainaamastani muistelmasta syntyi tarve perehtyä tarkemmin sanojen rakkari ja rankkuri merkitykseen. Oliko niillä 1800-luvun suomen kielessä eroa vai ei?

Useassa sanomalehdessä toistettu pikku-uutinen antaa ymmärtää, että ero oli merkityksellinen.

"Rankkuri ei ole rakkari. Tammisaaren kaupungin rankkuri on, kuten E. N. kertoo, haastattanut raastuvanoikeuteen vastaamaan erään henkilön, joka häntä oli kutsunut rakkariksi, ja saikin vastaajan tuomituksi 12 markan sakkoon." (Uusi Suometar 11.4.1888)

E. N. tarkoittaa Ekenäs Notisbladia, jossa oli kirjoitettu "Rädd om sin ära synes stadens "politiekarl" vara, efter som han till i går inför Rådstufvurätten hade instämdt en person för ärekränkning. Svarande parten hade begagnat ordet "rackarn", hvilket kostade honom för det han ej anwändt riktig titel Fmk. 12 utom wittnes arwode (EN 10.4.1888). Lainausmerkkien perusteella kirjoittajan mielestä sanojen ero ruotsiksi ei ollut oikeusjutun arvoinen.

Vuonna 1883 ilmestyneessä Ruotsalais-Suomalaisessa Laki- ja Virkakielen Sanastossa politikarl oli suomennettu rankkuriksi ja arvostelija Valvojassa 24/1883 kommentoi "Tarkoitetaanko rakkaria vai kuinka?" eli oli sitä mieltä, ettei rankkuri ollut oikea vastine suomeksi. Rakkari on kuitenkin mielestäni ja löytämieni esimerkkien perusteella yleisempi ilmaisu pahantekijälle.

Rankkurin itse yhdistän vahvimmin koirien kiinniottoon ja tälle käsitykselle löytyy 1800-luvun lehdistä lukuisia esimerkkejä (esim. US 1.3.1892). Kyseessä ei kuitenkaan ole ainoa käytetty sana vaan "koirantappaja" saattoi myös olla "kaupungin rakkari" (Pohjois-Suomi 12.4.1879). Hufvudstadsbladetissa 7.8.1866 julkaistussa lähetetyssä kirjoituksessa kuvataan Helsingin keskustassa tapahtunutta tilannetta, johon puuttui politiekarlen eller "med respekt te' säjandes, stadens rackare". Tätä kommentoivassa kirjoituksessa on toistettu rakkari lainausmerkeissä, mutta rinnalle ei ole otettu rankkuria (SWL 15.8.1866). Lapsille ja nuorisolle tarkoitetussa eläinsuojeluslehdessä Sylviassa 3/1895 "jollei maksa veroa, niin vie rakkari koiran".

Hakkapeliitta 45/1937

Rankkurista ei ole koiraraivon yhteydessä jälkeäkään myöskään  Wiipurin sanomissa 15.7.1892: "Tunnetuin mies täällä nykyään on politiikari, putimies taikka, niinkuin sitä murhamiestä yleisimmin nimitetään, kaupungin rakkari." Politiikarin toimenkuva tiivistettiin Kotkan uutisissa 20.7.1899 "raatoin y.m. korjaajaksi". Uudessa Suomettaressa 28.6.1891 "mies, jonka tavallisena tehtävänä on kissan- ja koiranraatojen etsiminen ja kuoppaaminen" oli rankkuri, jolle Vaasassa oli annettu tehtäväksi hukkuneena löydetyn sotilaan "arkun vieminen hautausmaahan", mitä kirjoittaja ymmärrettävästi paheksui.

Huomattavasti myöhemmin Helmer Winter ihmetteli Hakkapeliitassa 45/1937 sitä, että Turun kaupungin kunnalliskertomuksessa 1935 oli mainittu kaupungin putimiehenä useita vuosia toimineen anoneen eläkettä. "Emme voi olla tuntematta omituista hämmästystä tällaisen keskiajalta peräisin olevan "virkanimityksen" säiylymisestä meidän aikoihimme. Puti eli putimies nimittäin Lönnrotin sanakirjan mukaan merkitsee piiskuria eli profossia." (Kuvituksena käytetty Turun piiskurin virka-asu perustuu joko Veikko Puron piirrokseen (Kodin kuvasto 13/1914) tai molemmilla on yhteinen lähde. )

Vanhan rankaisukulttuurin sanat jäivät siis käyttöön ja jotkut ymmärsivät käsitteellisen eron menneisyyteen merkitykselliseksi ja jotkut eivät. Aikatasot menevät iloisesti sekaisin esimerkiksi Konni Zilliacuksen kirjoituksessa Bobrikovin ajasta, jolloin sekä raipparangaistus että häpeäpaalu olivat historiaa. 

Maistraattikaan ei kieltäytynyt täyttämästä velvollisuuttaan, vaan määräsi kaupungin molemmat rankkurit — "piiskuri" ja "rakkari", kuten heitä entisajan karkealla ja selvällä vaikkakaan ei niin aivan sirolla kielellä kutsuttiin — auttamaan painoasiainylihallitusta kotitarkastuksia toimeenpantaessa. (Vastaisuus 18/1906)