lauantai 8. heinäkuuta 2023

1838: tutkimusmatka Lappiin

Kesällä 1838 M. A. Castrén lähti tutkimusmatkalleen, josta suomennettua kertomusta alettiin julkaista Sanan-Lennättimessä 19.9.1857. Ote:

Vähän aikaa lähtemiseni jälestä päättikin toinen Aleksanteri yläopiston jäsen, Magister Blank, luonnon-tiedon tähden, tervehtää Lappia ja seurata meitä. Paitsi sitä sopii niin, että yksi pappi Durchman niminen oli Turun Tuomiokapitulumilta käsketty samalla aikaa mennä Inarin Lappiin siellä varjelemaan jumaluus oppia. Me kokouimme vähän ennen juhannusta Torniossa, jossa Ehrström asui, päätimme täällä yhteisen matkatuuman ja läksimme 23 päivänä Kesäkuussa Lappiin.

Moniahta penikulmaa yläpuolella Tornion kaupunkia nousee se mainio vuori Aavasaksa, jossa matkalaisia etelästä ja lännestä joka vuonna tavallisesti kokoontuivat katselemaan juhannus aurinkoa. Yhden nuoren Saksalaisen kanssa kapusimme korkian vuoren päälle ja tulimme sen kukkulalle koska kello löi 12. Täällä tapasimme eräitä tämän paikan herroja ja rouvasväkeä, yhden Hollannin Rohvessorin Akkersdyk, tännetulleen, niinkuin näkyi, ojentamaan kelloansa; yhden joukon vinkuvan "antakaa lantti;" viimeisiksi joukon miehiä ja naisia kokoontuneet roitun ympäri. 

Koska ensinimitetyt olivat menneet matkaansa ja me ostaneet rauhaa jälkimäisiltä, kävimme yhtehen seuraan viimeiksinimitettyin kanssa ja nyt vasta näkyi paikka niinkuin hän piti näkymän. Tilalla itsellä ei ole mitään kaunista, mutta ympäryksellä sitä enemmin. Tornion suuri joki ja Tengeljoki, jotka vuoren juuren ääressä yhdistyvät, niiden rannat, koreilla kylillä ja kartanoilla kaunistetut, sekä kaksi kirkkoa, Matarenki Ruotsin, Alkkula Suomen puolella ja taivahan ranne, suurilla vuorilla rajotettu, — semmoinen ompi se mainion vuoren ympärys. 

Ajattelepa! minkälainen meidän pieni seura oli, parin putelin kanssa keskessämme, nuoret miehet vieritellen kiviä vuorta myöten, tytöt loruillen routun ympäri j. n. e. Ajattele tätä joukkoa, selkeätä juhannus-auringolta valaistuna ja näet varjokuvan juhannus yöstä Aavasaksalla. Lähtömme ilmoitti yhteisen. Rattoisa oli nähdä pitkän rivin kapuavan kikkeröitsevätä polkua myöten. He seurasivat meitä rannalle ja joelle; tytöt lauloivat laulujansa ja koska erosimme saattajistamme, oli kello 4. 

Saksalaisemme oli kokonansa ihastunut. "Ankara, kaunis, peritönkaunis" huusi hän joka askeleelta. Kaikki näkyi hänestä niin tärkeälle, niin ihmeelliselle; ja koska söimme kestikievari-talossa, pisti hän leipä-palan (oli tässä maanpaikassa tavallista ohraleipää) taskuhunsa ja sanoi että hän Lyypekkiin kotiin tullessansa tahtoi näyttää ystävillensä kuinka "Lapissa" syödään. 

Muuta vuodelta 1838: 

Kuvaaja C. A. Hårdh
HKM CC BY 4.0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti