tiistai 18. huhtikuuta 2023

Göteborgissa torstaista lauantaihin kuultua

Torstaiaamuna osuin erinomaiseen sessioon. Minut oli houkutellut paikalle Sari Naumanin esityksen otsikko, joka lupasi suuren Pohjan sodan pakolaisten käsittelyä. Näistä Naumanilla on isompi projekti. mutta esityksessään hän pohti pakolaisten anomuksissaan käyttämiä sanoja vieras ja pakolainen. Minä puolestani jäin pohtimaan, että olikohan Aminoff-Winbergin tekemissä pakolaisluetteloissa mukana nämä anomukset vai onko mahdollista, että jonkun "tutun" tekstejä olisi löydettävissä vain erillisellä kaivauksella?

Peter Olaussonin aihe liikkuvuudesta 1600-luvulla muuttui vielä mielenkiintoisemmaksi, kun paljastui, että lähteenään on yhden seurakunnan (Köla) pappien kirjoittamat epätavallisen pitkät elämäkerrat haudattujen listassa. Yritin väikkäriä varten näitä harvinaisuuksia metsästää, mutta tätä seurakuntaa ei kirjallisuudessa mainittu. Kattavampi kartoitus voisi ehkä paljastaa kirjoittamiseen innostaneita tekijöitä. Tässä tapauksessa tuli mieleen, että ulkomailla kouluttautuneella papilla ei pikkuseurakunnassa ollut parempaakaan tekemistä. Tosin, jos ymmärsin oikein, tarkastusmatkalla ollut piispa/rovasti oli ollut sitä mieltä, että hyödyllisempiä toimia olisi ollut. Omaehtoisesta innosta todistaa osaltaan se, että 1600-luvun puolella kirjoitetut tekstit Olaussonin mukaan pitenivät ajan myötä.

Kuullosti todella hyvältä, mutta kurkistus itse asiakirjaan ei näytä aivan yhtä eksoottiselta kuin esityksen esimerkit. Mutta varmasti antaa aineksia Olaussonin tutkimuskysymykseen liikkuvuudesta. Esityksen perusteella erityisesti kertaalleen liikkeelle lähteneet metsäsuomalaiset ottivat ja jättivät myöhemminkin. Yksi esimerkkipariskunta oli lähtenyt Värmlannista kokeilemaan onneaan Inkeriin, mutta palannut vuoden kuluttua takaisin.

Session kolmas esitys yllätti olemalla sanomalehtihistoriaa, vaikka se ei otsikosta käynyt ilmi. Väitöskirjantekijä Erik Thosteman esitteli kahta 1800-luvun ruotsalaisten siirtolaislehteä Chicagosta. Ei ollut kiinnittänyt suurempaa huomiota lähetettyihin kirjoituksiin, joita lehdessä saattoi olla neljännes, joten oli (tietenkin) mielestäni hukannut merkittävän lähderyhmän. Joka olisi esimerkiksi vastannut esitettyyn kysymykseen lehtien maantieteellisestä levikistä. #kuhansanon

Karkasin loppupäiväksi museoon, josta kerron huomenna. Palasin konffaan perjantaiaamuna, jolloin ohjelmassa oli paikantamista ja kartallistamista kolmessa erilaisessa ja mielenkiintoisessa projektissa ja näistä kertovissa esityksissä. Puolalaisessa projektissa Kartografia w służbie reform państwa epoki stanisławowskiej – krytyczne opracowanie »Geograficzno-statystycznego opisania parafiów Królestwa Polskiego« oraz map województw koronnych Karola Perthéesa tehdään kriittistä verkkoeditiota 1700-luvun kartta-aineistosta. Se syntyi erikoisesti eli ei fyysisellä kartoituksella vaan lähettämällä seurakuntiin kysely kylistä, merkittävistä paikoista, teistä ja etäisyyksistä. Kysymykseen siitä, miten papit mittasivat ja ilmaisivat etäisyydet ei saatu selvää vastausta.

Alkuperäiset lomakkeet tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana, mutta jäljellä on niiden perusteella tehdyt karttahahmotelmat ja varsinainen kartta. Verkkoversiossa nämä esitetään vierekkäin samaan tapaan kuin SLS:n editioissa.

Kroatiassa puolestaan kerättiin monipuolisesta lähdeaineistossa paikannimiä ja tietoa Zagrebin ympäristön keskiajasta projektissa Povijesna topografija Zagrebačke županije (14.-16. stoljeće). Mukana oli myös arkeologista inventointia 1990-luvun miinoja vältellen, joten projekti kuullosti suomalaisesta näkökulmasta erikoiselta jo ennen kuin alettiin puhua ottomaaneista. Mutta jotain tuttuakin oli mukana. Hämmästyksekseni nimittäin paikallinen kymmenyslista 1550-luvulta näytti ihan samalaiselta kuin Suomessakin.

Kolmas esitys käsitteli projektia COMMUNES - Infrastructure géospatiale de la France 1700-2020, jossa ensisijaisesti pyrittiin kartallistamaan vallankumouksen jälkeen syntyneet yli 40000 kuntaa (commune) ja näiden muutokset seuraavina vuosisatoina. Tässäkin on haastetta riittämiin, sillä lähteet ovat ensisijaisesti tekstuaalisia ja kunnat olivat aluperin pieniä ja monimutkaisia eli esimerkiksi yksittäiset talot saattoivat olla enklaaveja, jotka kuuluivat toiseen kuntaan. 

Projektissa ei kuitenkaan pelätä haasteita ja siinä on lisäksi tavoitteena liittää kunnat niitä edeltäneisiin seurakuntiin. Näitä oli kerätty 1780-luvun maantiedettä esittelevistä kirjoista ja koko Ranskan kattaneesta Cassini-kartastosta. Yhdistäminen oli niin massiivinen tehtävä, että siihen oli käytetty algoritmejä. Lopputuloksena ei ole "seurakuntia" vaan "pseudoseurakuntia" eli konstruktioita, joiden suhde todellisuuteen on kyseenalaistettavissa. (Projektissa tehdään vielä muutakin, mutta kaikesta ei ehditty kunnolla kertoa.)

Session kommentoija nosti esityksistä yhteiseksi kysymykseksi yhteiskäytettävyyden eli interoperabiliteetin. Kaikki vakuuttivat jakavansa dataa, mutta se riittää vain vähän matkaa. Ja tuo mieleen huolen datan säilyvyydestä...

Perjantain kaksi muuta sessiota eivät tarjonneet positiivisia elämyksiä eivätkä uutta tietoa aiheista, joiden perusteella ne valitsin. Lauantai onnistui paremmin eli Viabundus-projektin kaksi sessiota käsittelivät keskiajan teitä ja niiden etsintää odotusteni mukaisesti. Antoisin kuudesta esityksestä oli Kasper H. Andersenin katsaus tanskalaisiin lauttayhteyksiin. Koska saaret ja vuonot, lautoille oli tarvetta, vaikka lähes kaikki kaupungit ovat meren rannikolla. Pysyvistä lauttayhteyksistä on tietoa jo Adan von Bremenillä 1075. Paavin lähettilään matkalaskuista vuosilta 1331-34 saadaan tietää, että hinta vaihteli ihmisten ja hevosten määrän mukaan. Lisäksi hinnat nousivat, kun Skoonessa oli kalamarkkinoiden aika. Ylhäisen matkaajan tiedoista 1493-94 kävi ilmi, että matka-aikaa tapettiin kaljan juonnilla sekä kortin ja nopan peluulla. Siis ihan samaa meininkiä kuin Ruotsin lautoilla myöhemminkin.

Bart Holtermanin esityksessä merireiteistä oli kuvituksena 1500-luvun kartta, jota minä en ollut aiemmin nähnyt. Ihmeellisempää oli se, että asiantuntevammatkin tutkijat totesivat ääneen saman. Annetuilla kuvailutiedoilla "Hans Brask 1533" kartta kuitenkin löytyi usealta verkkosivulta. Asiallisen oloista tietoakin on tarjolla ja alle liimattua parempilaatuinen kuva



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti