Kun autonomian ajan sanomalehtiä haravoi sanan mitali muodoilla, ensimmäinen suomalainen, joka saa keisarilta mitalin löytyy jo vuodelta 1810. Palkinnon ansaitsivat tuolloin Sottungaan rantautuneen sota-aluksen 150 miestä pelastaneet. Lautamies Jacobsson Föglön pitäjästä sai hopeamitalin ja 14 mukana ollutta talonpoikaa 50 ruplaa kukin. (Åbo allmänna tidning 2.6.1810)
Sitten meni kymmenen vuotta ilman mitaleja tai tekstintunnistuksen tarjoamaa tietoa niistä. Vuonna 1820 kultaisia palkintomitaleita jaettiin neljä. Majuri Eric Wilhelm Uggla ansaitsi mitalin keksimänsä oja-auran vuoksi. Kauppiaat Ivan Uschakoff Hämeenlinnassa, Gustaf Lundahl Tampereella ja Jonas Niska Oulussa olivat kunnostautuneet toimimalla yleiseksi hyväksi. (FAT 5.7.1820)
Kansallismuseo, CC BY 4.0 |
Vuonna 1822 kultaisen mitalin keisarilta sai yrittäjä Korostileff, joka oli aikaansaanut useita rakennuksia Helsingissä (FAT 29.6.1822). Tästä ja muista Korostileffeistä kirjoitin otsikoilla Korastileffien monet projektit (Nikolai) ja Korastileffien monet projektit (Ivan).
Vuonna 1823 keisari palkitsi kultaisella mitalilla haminalaisen kauppiaan Michael Kurotschin, jonka kaupankäynti oli hyödyttänyt Suomen kadettikuntaa (FAT 13.9.1823).
Hyödyllisestä toiminnastaan palkittiin Ilmajoen talolliset Jacob ja Johan Könni. Jacob sai kultaisen ja Johan hopeisen mitalin. Ainakin jälkimmäisessä ja todennäköisesti molemmissa oli teksti "hyödyn vuoksi". Kultaista mitali oli tarkoitus sitoa sinisellä neuhalla kaulan ympärille ja hopeinen kiinnittää rintamukseen. (FAT 7.8.1824) Helsingfors Morgonbladissa 4.10.1841 julkaistussa elämäkerrassa tuodaan esille Könnien ansioita, joita ei ole sittemminkään unohdettu. Tekstistä käy myös ilmi, että mitalien teksti oli kirjoitettu venäjäksi.
Turun Wiikko-Sanomat kertoi 4.9.1824, että
Nämät Medaljat tulivat sinä 8:na päiv. viimmeisessä Elokuussa Ilmajoen Pitäjän Emä kirkossa, jälken päätetyn Jumalan palveluksen, Läänin korkiasti kunnioitettavalda Herralda Maanherralda, Riddarilda ja Kommendörildä Herman Wärnhjelmildä mainituille Talon Isännille juhlallisesti annetuiksi: jossa tilassa Herra Maanhrra sen usiammista Seurakunnista kokoonduneen suuren kansan paljouden edessä piti puheen niistä moninaisista hyvistä töistä, joilla Hänen Keisarillinen Majestätinsä lembiän hallituksen alla on ollut. Tästä teki Herra Maanherra sen päälle sovituksen läsnä olevaiseen juhlallisuuteen, joka erittäinkin todisti, kuinka Hänen Keisarillinen Majestätinsä armollisella suosiollansa kohtelee jokaista kansakunnan jäsendä, kustakin säädystä, joka hyvillä ja hyödyttävillä avuilla itsensä ulosmerkitsee. Ja kuin Medaljat olit asiaomaisten kaulaan ja rindaan sidotut, toivotti Herra Maanherra heille onnea siihen Keisarilliseen armoon kuin heille nyt tapahtunut oli; kehoittain sen ohessa läsnä olevaista kansa ahkeroitsemaan itsiänsä senkallaisesta elämä kerrasta ja senkallaisesta Kristillisestä lasten ylöskasvattamisesta, että se rehellisyden, ahkeruuden ja urhollisuuden nimi, joka vanhastansa Suomen kansalla on ollut, ja meidän Esi-isillemme aina on valmistanut Ruhtinastensa rakkauden ja suosion, myöskin tästä edes mahdais säilytettää ja tehdä Suomen maan asuvaiset ansaituiksi siitä armollisesta lembeydestä, jolla meidän armollisin Keisarimme meitä aina kohtelee ja onnellisiksi tekee.
Linkki Lindeqvistin historiaopukseen ei tunnu toimivan.
VastaaPoistaPelittää minulle tässä ja nyt. Linkki on siis: https://digi.kirjastot.fi/items/show/134080
VastaaPoista