Täydennysosia

1) Ruokahistorian päivillä mainitsin omassa esityksessäni olutjuuston, jonka on täällä ollut esillä  useaan otteeseen (Olutjuustoa, Täydennysosia (3), Täydennysosia (3), Täydennysosia (1)), mutta en silti osannut vastata sujuvasti valmistusta koskevaan yleisökysymykseen. Onneksi Jenni Lares hjelppasi. Päivien jälkeen katselin Sorted-videon brittien perinneruuista. Juoman Huckle-my-buff aineksista puuttui maito, mutta ylle kaapattu maistamisreaktio on syy siihen, miksi en ole vieläkään ruokaa kokeillut.

2) Omaa näkemystäni Sanomalehtisymposiumista täydensi moninäkökulmainen teksti Kansalliskirjastosta. 

3) Iät ja ajat sitten yritin saada tolkkua turkiseläinten kasvatuksen historiasta Suomessa. Otto Latvan kirjoitus Mitä monilajinen historiantutkimus voi kertoa suhteestamme turkiseläimiin? tarjosi tilkettä ja vastauksia kysymyksiin, joita en olisi edes osannut kysyä.

4) Mirkka Lappalaisen kirjaa raapaisin, mutta Olli Bäckström kirjoitti kunnollisen arvostelun ajankohtaisella kuittauslopetuksella:

Mirkka Lappalaisen puhutteleva ja rehellinen tietokirja on ajankohtainen muistutus siitä, miksi juuri historioitsija itse on paras henkilö kirjoittamaan auki oman tutkimustyönsä.

5) Ruokahistorian päivillä kuultu Hotelli- ja ravintolamuseon edustajan esitys tuli uudelleen mieleen kun Terhi Kivistön gradusta Kadonneen dokumentin jäljillä : Suomea koskevien keskiaikaisten asiakirjojen paikantaminen luin pätkät

Anna Sassali-Tanila toi esiin pro gradu –työssään vuonna 2017, että asiakirjat museokokoelmissa eli museoarkistoissa on lähes käsittelemätön tutkimusaihe, joka tuntuu olleen sokea piste sekä museo- että arkistomaailmassa. Hän toteaa, ettei hänen tutkimuksessaankaan vielä avautunut museoiden tapa luetteloida ja kokoelmiensa arkistoja ja yksittäisiä asiakirjoja. Museoarkistot olivat puutteellisesti järjestettyjä ja luetteloimatta. Tutkimuksessa edellytys olisi, että museoarkistojen aineistot olisivat sekä museon oman henkilökunnan, että ulkopuolisten tutkijoiden saavutettavissa.

Museoalalla työskentelevien haastatteluiden perusteella Sassali-Tanila arveli, että oma henkilökuntakaan ei välttämättä ole tietoinen museoarkistojen koko sisällöstä. Aineisto on monimuotoista, eikä museoarkiston sisältöä tunne kunnolla kukaan muu kuin arkistosta vastaava henkilö. Museoilla on omia arkistointitapoja, jotka poikkeavat suurestikin arkistoalan ajatuksista. Mu-seoiden henkilökunnan vahvin asiantuntemus ja sitä kautta myös mielenkiinto on esineissä. Arkistoalaa ja asiakirjoja tuntevaa henkilökuntaa on museoissa vähän. Turun museokeskuksen museoarkistoon kuuluu noin 300 hyllymetriä aineistoa. Aineistosta on laadittu inventointiluettelo 1996, mutta tarkkoja luetteloita on vain osasta aineistoa.

Tätä olen aina epäillytkin ja asiaa surrut. (Anna Sassali-Tanilan opinnäyte Asiakirja museo-objektina : Museoarkistot, asiakirjojen kontekstit sekä arkistojen ja museoiden työnjako ei ole saatavilla verkossa.)