Nuorempi tuttava kyseli sähkönsäästövinkkejä ja toinen tuttava alkoi muistelemaan 1990-luvun haudutuskupuja (?). Tästä tuli mieleeni vanha opastusteksti eli Maria Furuhjelmin Tehtaan tytöt -fiktion lomaan vuonna 1912 upotettu heinälaatikon käyttöohje.
Rouva oli kerran ullakolla nähnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen puulaatikon, jossa oli säpillä eli hakasella kiinni pantava kansi. Hän lähetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli käytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten hän naulasi voilokinpalaset laatikon sisäpuolelle, sulloi sen heiniä täyteen ja vei sen taas ullakolle. Kun kaikki olivat lauantai-aamuna menneet työhön, tuli papinrouva Tervolaan. Hän voiteli suuren padan Pohjan voilla, pani sen puolilleen vettä ja pisti sen tulelle. Kun vesi kiehui, vispilöitiin ohraryynit siihen sekaan. Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä.
"Kun väki tulee päivälliselle, niin on puuro valmista", sanoi papinrouva.
Liisa katsoi vuoroin rouvaan, vuoroin laatikkoon ja änkytti: "mutta, mutta…"
"Puuro kypsyy hiljalleen padassa", selitti rouva, "mutta ei saa avata kantta eikä laskea ulos lämmintä."
"Mutta ei suinkaan se vaan pala pohjaan?" kysyi Liisa.
"Ei pala", vakuutti rouva.
"Ja kypsyyköhän se? Kun ne kaikki tulevat kotiin, on niillä nälkä kuin susilla."
"Kyllä se kypsyy", vastasi rouva ja katsoi kelloaan.
Sitten hän meni kotiin.
***
Nytkös oli Liisasta hauskaa, melkein joka päivä hän keitti ruokaa heinälaatikossa. Milloin laittoi hän puuroa, milloin velliä, milloin perunakeittoa, milloin uunijuustoa. Sill'aikaa kun ruoka kypsyi, teki hän työtä puutarhassa tahi pihamaalla, juotti vasikat, syötti porsaat ja piti pikku Tiinaa työssä niin, ettei tämä päässyt tekemään niin paljon pahaa.
Mutta kerran kävi hullusti.
Liisa ei ollut varannut tarpeeksi aikaa hernekeittoa varten ja herneet olivat vain puolikypsät, kun muut perheenjäsenet tulivat päivälliselle. Silloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti pikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle pienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää heinissä.
*Hernekeiton* täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa jo edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten keittää uudestaan aamulla. Kuutta desilitraa herneitä kohti tarvitaan 3 litraa vettä. *Riisi-*, *ohra-* ja *tattariryynit* tarvitsevat kypsyäkseen 3 tuntia. Neljää desilitraa ryynejä kohti tarvitaan 2 litraa vettä tai maitoa. *Mankeloitujen kauraryynien* tarvitsee olla laatikossa vain tunnin. *Isot ohraryynit* tarvitsevat 5—6 tuntia kypsyäkseen laatikossa ja imevät itseensä enemmän vettä kuin pieniksi survotut ryynit.
*Lampaanlihaa ja kaalia* valmistetaan seuraavasti: 1 kilo pieniksi palasiksi leikattua lampaanlihaa, 20 kuorittua perunaa, 1 1/2 litraa hienoksi leikattua kaalia, 1 litra vettä, vähän suolaa, sipulia ja muutama pippurinjyvä keitetään hyvällä tulella 20 minuuttia. Pata asetetaan heinälaatikkoon 4—5 tunniksi. Kantta ei saa nostaa katsoakseen, onko ruoka valmista, sillä silloin pääsee lämpö ulos laatikosta. Kun on ottanut ruuan heinistä, voi sen vielä kiehauttaa tulella. — Vähän tottumusta ja harjoitusta tarvitaan, jotta oppisi keittämään heinissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti