Korastileffien monet projektit (Nikolai)

Varhaisin tekemäni havainto Helsingissä 1800-luvun alkupuolella toimineista Korastileffeista, joiden nimessä vokaalit toisinaan vaihtelevat, on FAT, jossa 29.6.1822 kerrottiin, että Helsingin rakennustöissä kunnostautunut "Entrepreneuren Korostileff" oli saanut keisarilta kultaisen mitalin kannettavaksi kaulassaan. Etunimeä ei mainita, mutta epäilen, että kyseessä on ollut Vasilij Korastileff, joka sai vuonna 1818 tehdäkseen senaattitalon pääsiiven rakennusurakan, joka valmistui syksyllä 1822. Kun kaksi vuotta myöhemmin valmistui Aleksanterinkadun puoleinen siipi, urakoitsijana oli Nikolai Korastileff, joka vastasi myös itäsiiven rakentamisesta 1826-1828. (Valtioneuvoston linna. Kortteliselvitys 2019, pdf) Nikolai Korastileff sai keisarilta kultamitalin vuonna 1830 (FAT 19.8.1830)

Kirjaan Venäläiset kauppiaat Helsingin historiassa (2002) Marjaana Hakala on maistraatin pöytäkirjoista tuonut tiedon, että Nikolai Korastileff oli tullut Suomeen vuonna 1810, mutta vapautunut vaimonsa kanssa maaorjuudesta vasta vuonna 1825. Tämän jälkeen hän haki Helsingistä ruokatavarakauppiaan oikeuksia, jotka hänelle myönnettiin vuonna 1828, sillä hän oli jo maksanut merkittävästi veroja.

Vasilij Korastileffin perukirjaa en Helsingin kaupunginarkistosta löytänyt. Nikolaj Wasiliwitsch Korastileffin perukirja kertoo rakennusprojekteista ja patronyyminsä perusteella hän on voinut olla juuri edellä mainitun Vasilin poika (HKA 1565). Kaupungissa vaikutti myös Ivan Timofejeff Korostileff (HKA 4724). Koska Nikolai testamenttasi omaisuutensa vaimolleen ja Ivanilla oli kolme tytärtä, perukirjat eivät kerro keskinäisestä sukulaisuudestaan eikä minulla ole osaamista ortodoksikirjojen kanssa.

Helsingin 1800-luvun historiankirjoituksessa Korastileffit vilahtelevat ennen kaikkea Engelin suunnittelemien rakennusten toteuttajina, mutta myös osittain sekoittuvat toisiinsa. Esimerkiksi Matti Klingen Pääkaupungissa (2012), hakemistossa on vain Nikolai, mutta tekstissä esiintyy V., joka voittaa vuonna 1831 urakkakilpailun sillan uudistamisesta (s. 143) ja Vl. joka urakoi Keisarinnan kiven (s. 173), joka on useimmissa lähteissä Ivanin vastuulla, mutta Hakalan tekstissä Nikolain urakka. Tilannetta ei tietenkään helpota se, että Ivan ja Nikolai ilmiselvästi tekivät yhteistyötä ainakin Suurkirkon rakentamisessa (mistä enemmän huomenna) ja esiintyvät usein ilman etunimeä. Näin myös vuonna 1828 Yliopiston päärakennuksen rakennusurakan huutokaupassa, jossa jollain Korastileffilla oli edullisin tarjous, mutta puutteelliset vakuudet (s. 289).

Pitäisi siis palata alkuperäislähteisiin, mutta blogitekstin puitteissa yritän vain noudattaa järjellistä lähdekritiikkiä. Uskottavalta vaikuttaa, että suunnilleen yhtä aikaa Senaattitalon siipien kanssa Nikolai Korastileffilla oli ainakin kaksi muuta urakkaa. Näistä myöhäisempi oli Katanokan Merikasarmin upseereita majoittanut siipirakennus, joka valmistui vuonna 1825. (Venäläisyys Helsingissä 1809-1917. 1984)

Nikolai Korastileff urakoi myös nykyään Smolnana tunnetun Suomen sotaväen päällikön virkatalon Etelä-Esplanadilla. Erityisesti hän 

"urakoi 12 kpl valkoiseksi lasitettuja kaakeliuuneja päärakennuksen yläkertaan ja lisäksi 11 kpl vähemmän hienoa kaakeliuunia, kaksi suurempaa tiilipintaista uunia, yhden suuren leivinuunin ulkorakennukseen sekä päärakennuksen alakertaan nk. ”englantilaisen keittiön” kaikkine asiaan kuuluvine uuneineen ja kaapistoineen. Kaakeliuuneja tehtiin mm. Herttoniemen ruukista tilatuista kaakeleista, mutta kuusi hienointa, suurta valkoisin kaakelein varustettua uunia tilattiin Tukholmasta kauppias Gebauerin välityksellä. Hän toimitti Ruotsista myös 550 kpl Öölannin kalkkikivilaattoja, jotka asennettiin pääsisäänkäynnin ja vestibyylin lattioihin ja portaisiin.Marraskuussa 1822 urakoitsija Korastileff laskutti 4850 ruplaa suorittamistaan julkisivujen, vestibyylin ja kolmen koristeellisimman huoneen, salin, salongin ja seurusteluhuoneen kipsikoristelutöistä." Lisäksi hän teki "julkisivun alkuperäiset kipsityöt mm. megaljongit, friisit, joonialaiset kapiteelit, konsolit ja rosetit." 

Nikolai Korastileff "oli tehnyt myös Senaatintalon sekä aikaisemman kenraalikuvernöörin talon (nk. Bockin talon) stukkokoristeet". (Smolna valtioneuvoston juhlahuoneisto. Rakennushistoriaselvitys 2011, pdf) Stukkokoristeiden tekijänä hänet mainitaan myös Kaartin kasarmin rakennushistoriaselvityksessä (2007, pdf).

Smolnan nykyosoite on Etelä-Esplanadi 6. Nikolai Korastileff osti vuonna 1826 Korkeavuorenkadun kulmatontin, joka on nykyään Etelä-Espa 20 (HKA Kiinteistökortisto, kortteli 50). Syksyyn 1837 mennessä sinne nousi kaksi kivitaloa, kolmikerroksinen ja yksikerroksinen. Tontille mahtui myös sauna ja muita ulkorakennuksia. 

Todennäköisesti kolmikerroksinen talo oli Espan puolella ja on yksi vuoden 1838 näkymään ikuistettu rakennus. Kuvan taustalla on tilapäiseksi tarkoitettu kirkko ja teatteritalo, jota vastapäätä Korastileffin kivitalon sanottiin vuodesta 1829 alkaen useassa lehti-ilmoituksessa olevan. (Vuer af Helsingfors år 1838; HT 16.5.1829). Jo ennen tontin ostoa puhuttiin Korastileffin kivitalosta Espoon tullin lähellä, joten tässä voi olla kyse toisesta rakennuksesta (FAT 12.11.1825).

Vuonna 1830 Nikolai osti Ivan Korastileffilta Kruununhaan Hevonen-korttelista Unioninkadun ja Liisankadun kulmatontin, jonka hän luovutti/myi 22.1.1835 ortodoksiseurakunnan pappilaksi  (Hbl 6.10.1901; HKA Kiinteistökortisto, kortteli 45)

Vuoden 1836 lopulla Nikolain bulvaanin kautta tekemä tarjous yliopiston kirjaston rakentamisesta oli halvin, mutta sitä ei hyväksytty (2011, pdf). Omissa nimissään hän voitti joulukuussa 1836 urakkahuutokaupan Engelin suunnitteleman Lapinlahden sairaalan rakentamiseksi. (Minttu Lukkalan AMK-työ 2010, pdf) Nikolai Korastileff kuitenkin kuoli 27.10.1837 eli tuskin ehti aloittaa rakentamista.

Nikolai Korastileffin perukirjassa listataan muun omaisuuden ohessa rakennustarvikkeita Lapinlahden ja Suurkirkon työmailta. Lisäksi hän omisti tiiliruukin rakennukset Espoon Martinkylässä eli Suomenojan naapurissa. Kylän muutama vuosi aiemmin tehdyssä kartassa Martinkylä / Mårtensby; Karta öfver tomter och svinvall med beskrifning 1832-1832 (B8:23/4-5) on lukuisia rakennuksia, mutta ei selvää tiiliruukkia.

Nikolain leski Maria Jacovlena jatkoi Hakolan mukaan rakennusurakointia. Hän myi Etelä-Espan talon, mutta osoitekalenterien perusteella eli Helsingissä vielä vuonna 1876. Perukirjaansa en löytänyt.