Korastileffien monet projektit (Ivan)

Eilen esitelty Nikolai Korastileff oli titteliltään vaihtelevasti kauppias, stukkokoristeiden tekijä tai kiviseppä. Ivan Korastileff taas aloitti kirjanpitäjänä. Rakennusurakoitsija hän oli varmasti viimeistään vuonna 1831. Tuolloin hän voitti tammikuussa 1831 Observatorion rakennusurakan, tarjouksella, joka alitti neljänneksellä Engelin kustannusarvion. (Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa : Observatorio 150 vuotta. 1984).

Samana vuonna hän voitti myös Suurkirkon rakennusurakan. Kirkko seisoo edelleen, mutta Suomen kuvalehden 36/1931 mukaan:

Miten varmoja oltiin kirkon kukistumisesta, sitä kuvaa Topeliuksen kertoma juttu kahdesta kauppamatkustajasta, jotka ukko Kleineh'n luona asuessaan joutuivat keskenään kiistaan kirkon luhistumisesta. Riita heidän välillään ei koskenut kysymystä, luhistuuko kirkko vai ei, vaan erimielisyys oli siitä, kaatuuko kirkko itään vai länteen. Kiista meni niin kireälle, että asiasta lyötiin vetoa ja ukko Kleineh kutsuttiin vieraaksimieheksi. Vedossa olleet kaksi samppanjapulloa tuotiin heti pöytään ja tyhjennettiin. Vedon häviäjän tili maksettava ne sitten, kun kirkko luhistuttuaan oli antanut tarvittavan ratkaisun. Ilmeisesti siihen ei arveltu menevän pitkiä aikoja. 

Kirjoittaja J. F. Ruotsalainen antaa kunnian laadusta Uudestakaarlepyystä kotoisin olleelle rakennusmestari Kantlinille:

Hän oli koskiperkaustyön toimekkaan johtajan ja maamme historiaan nimensä vuovanneen "koskiparoni" R. Rosenkampfin taitavimpia työnjohtajia. Kun venäläistä kirkkorakennuksen urakoitsijaa epäiltiin, annettiin Kantlinin toimeksi Korastileffin touhujen ja jälkien valvominen. Ja tuo erinomainen suomalainen mies otti tehtävänsä toden kannalta. Voidakseen pysyä alati venäläisen kintereillä hän rakennutti kirkkorakennuksen viereen itselleen vähäisen tönön ja asui siinä vaimoineen kahdeksan vuotta. Siitä käsin hän herpautumattomalla valppaudella suoritti valvontatyötään, ollen alinomaa ja kaikkialla mukana. Vaikka hän ei näy voineenkaan pelastaa urakoitsija Korastileffia joutumasta tämän itsensä aiheuttaman pelon uhriksi, sai Kantlin aikaan sen, että kirkkorakennuksesta ei tullut niin kehnoa kuin siitä varmasti ilman häntä olisi tullut.

Kuten eilen mainitsin, tuomiokirkon rakentamisessa oli mukana myös Nikolai Korastileff. Sen lisäksi, että perukirjassaan 1838 listataan tuomiokirkon työmaan tavaraa hän hoiti työmiesten rekrytointia (m.m. Åbo Tidningar 11.4.1832). Ehkä hän oli ollut mukana myös observatorion tekemisessä ja näin ollen ohittamisensa yliopiston kirjaston urakkahuutokaupassa ymmärrettävää.

Korastileffien huono maine ei rajoittunut Helsinkiin. Loimaalla

tammikuussa v. 1831 allekirjoitettiin urakkasopimus kauppias Ivan Korastileffin kanssa. Hänen tuli rakentaa kirkko tiilistä vuoden 1835 loppuun mennessä. Urakkasumma oli 80.000 pareriruplaa. [...] Kesällä v. 1831 antoi urakoitsija tehdä 250.000 tiiltä, jotka seuraavan kesän alussa poltettiin. Työ meni kuitenkin puuttuvan ammattitaidon vuoksi pahasti vikaan. Tiilet olivat niin huonoja, ettei rakennuskomitea voinut hyväksyä niitä käytettäväksi kirkon rakennusaineena. Asiasta teki urakoitsija tietenkin valituksen ja v. 1833 antamassaan lausunnossa intendenttiviraston asiantuntija totesikin, että suuri osa tiilistä sentään on käyttökelpoisia. Kun rakennustoimikunta intendenttiviraston lausunnosta huolimatta kieli urakoitsijaa käyttämästä näitä tiiliä, haastoi Korastileff rakennuskomitean oikeuteen. [...] Syksyllä v. 1836 Korastileff lopulta saattoi ilmoittaa, että kirkko oli valmis. mutta vastaanottotarkastusta ei niin myöhäisenä vuoden aikana enää suostuttu pitämään. Kun seuraavana vuonna tarkastus toimitettiin, havaittiin erinäisiä puutteellisuuksia [...] (Uusi Aura 20.8.1939)

HKM, CC BY 4.0

Ivan sai vielä ainakin yhden urakan: joulukuussa 1835 paljastetun keisarinnan kiven (Torikorttelit. Rakennushistorian selvitys. 2011, pdf)

Ivan Korastileff oli omistanut Kruununhaasta Unioninkadun ja Liisankadun kulmatontin, joka hän myi Nikolai Korastileffille vuonna 1830. Ivan osti samasta korttelista Unioninkadun puolelta tontin vuonna 1838 ja hän eli siinä loppuelämänsä (HKA Kiinteistökortisto, kortteli 45; HKA perukirja 4724; osoitekalenterit ja sanomalehti-ilmoitukset) Ensiksi mainitulla tontilla oli Anders Fredrik Granstedtin suunnittelema kaksikerroksinen puutalo (Lauttasaaren kartano. Rakennushistoriaselvitys. 2011). 

Toisin kuin Nikolailla, Ivanilla oli perhettä. Aikuisiksi eli kolme tytärtä, jotka aviomiehineen mainitaan vuonna 1866 tehdyssä perukirjassa, todennäköisesti ikäjärjestyksessä.

• Tatiana, jonka aviomies kauppias Nikifor Tabunoff on jäänyt Helsingin historiaan ainakin edelleen Mannerheimintiellä näkyvästä rakennuksesta. Nikifor Ignatjevitsh Tabunoff on haudattu Hietaniemeen. Tatjana Ivanovna Tabunoff kuoli 10.4.1881, testamenttinsa perusteella lapsettomana (FAT 8.7.1881)
• Claudia, jonka aviomies oli alikapteeni C. F. Sundman. Ennen kuolemaansa Carl Fredrik Sundmanin ura eteni everstiksi asti. Claudia sekä lapsensa Nikolai ja Maria mainitaan Tatjanan testamentissa (FAT 8.7.1881). Sundmanin ollessa everstinä perhe asui Hämeenlinnassa (esim. Tammerfors aftonblad 16.2.1883).
• Antonina, jonka aviomies Gabriel Sergejeff oli kauppias Uudessakaupungissa. Antonina kuoli ennen Tatjanaa. 

Ivan Korastileff kuoli Helsingissä 17.12.1865. Hän toivoi hautapaikkaa äitinsä sisaren Eufrosynen jalkojen juuressa.