1800-luvun tutkimuksen vuosikonferenssin annista

Tällä viikolla kokoonnuttiin Tampereelle 1800-luvun tutkimuksen vuosikonferenssiin, jota jouduttiin koronan takia siirtämään kahdesti. Pisteet järjestäjille kestävyydestä. 

Itselläni ei riitä edes energiaa perinteiseen konffarapsaan, mutta muutama julkinenkin muistiinpano.

1) Kati Kallion (tietenkin) loistava keynote oli otsikoitu Kansanperinteen kerroksellinen kokemus ja käsitteli Inkeristä (enimmäkseen) tallennetuja lauluja, joita on esitetty nuorten miesten lähtiessä sotaväen ottoon. Kerroksia oli paljon, mutta keskustelussa kiinnosti se, että "oliko meilläkin (siis (länsi)suomalaisillakin) jotain vastaavaa" ja Inkerin laulujen alun ajoitus. Näistä tuli mieleen tammikuinen FB-päivitykseni.

Illan "iloksi" luin tuoreita Keskisarja-avauksia. Sopivat oikein hyvin yhteen pantatun kolmannen "Koskenkorva"-pullon kanssa, joka tosin osoittautui trion parhaaksi, vaikkakin silti huonoksi.

Asiaan. Keskisarja oli 1600- ja 1700-lukua koskien todennut "Sotilaat jättivät lähtiessään lopulliset jäähyväiset omaisilleen, ja kirkonkirjoissa heidät merkittiin jo etukäteen kuolleiksi." Pystyykö joku linjoilla oleva selittämään, missä tälläisiä merkintöjä on tehty ja myöhemmin havaittu? 27 vuoden sukututkimusharrastuksessa olen ollut suhteellisen vähän sotilaiden kanssa tekemisissä, joten Keskisarja voi olla oikeassa. Mutta kuulisin mielelläni silminnäkijätodistuksen.

Useampi historian- ja sukututkijatuttavani muisti tässä yhteydessä Venäjän itkuvirret sotilaille ja yksi mielsi lähtöseremonian "hautajaisiksi". Kukaan ei ajatellut, että vastaavaa olisi harrastettu Suomessa. Ja yksi huomautti, että ruotujakolaitoksessa olisi mennyt kirjat sekaisin siitä, että miehet olisi etukäteen merkitty kuolleiksi.

2) Uudelle ihmiselle esittäytyminen oli helpompaa ja hauskempaa, kun pystyi viittamaan tuoreeseen artikkeliinsa ja yhteiseen tutkimusintressiin.

3) Tutkimukseni kannalta tärkein esitys oli Niina Hämäläisen Suomenkielinen aikakauslehti Mehiläinen - opastusta, ideologiaa, tunteita.Vaikka olen lukenut ja ryöstöviljellyt Mehiläistä, en ollut ajatellut sisällön osia lukijakirjeinä. Nyt niistä muodostui tuttuudessaan erinomainen vertailukohta omalle aineistolleni. Ja tekisi kovasti mieleni lainata Mehiläisen sivuilta sana kanssalukija väikkärin otsikkoon.

4) Kansalliskirjaston Jussi-Pekka Hakkarainen lupaili ensi (?) vuonna digitoituja siirtolaislehtiä. Voisivat täyttää mummon setien elämänkohtaloiden huomattavia aukkoja...  Epämääräisempi ja vielä varovaisempi etukäteistieto koski jonkinlaista yliopistoon liittyvien henkilötietojen linkitystä. Kaikki edistys kyseisellä saralla tervetullutta. Hakkarainen myös mainosti syksyn Sanomalehtisymposiumia, johon hyväksyi minunkin esitysehdotukseni. Muu ohjelma näyttää tasokkaalta.

5) Heikki Kokko esitti aiempaa tarkemman (tai muistamaani tarkemman) kuvauksen suomenkielisten sanomalehtien "paikallislukijakirjeiden" alkuvaiheesta ja myös mielestäni aiempaa pidemmän jatkumon 1920-luvulle. Kokon tarkoituksena on laajentaa Translocalis-tietokantaansa sinne asti, mutta tämä ei onnistu tutkimusapulaisten käsityönä. Olisin mielelläni kuullut enemmän ajatuksesta käyttää apuna mallidataa ja tietoteknikkaa. Haaveilin vastaavasta ääneen puhuessani Sanomalehtisymposiumissa 2019 biografioista, joiden löytämisen viisasten kivi on edelleen hukassa.

Translocalis-kanta jollain aikarajoituksella julkaistaan Kansalliskirjaston sivuille ensi vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyn seudun tai kirjoittajan tekstit ovat helpommin saavuttettavissa. Tosin Kokon kuvaillessa rajanvetojaan heräsi uteliaisuus siitä, että tulevatko esim. J. A. Hohenthalin kaikki tekstit mukaan. Eli laajemmin: toivottavasti rajaukset osataan kirjoittaa selkeästi auki ja tämä kuvaus on framilla samassa ympäristössä kuin tietokanta.