tiistai 12. huhtikuuta 2022

Virtuaalikonffa V Ruotsin 1700-luvusta

Voi tuntua uskomattomalta, mutta vieläkin on mahdollista järjestää virtuaalikonffa ennen kuulemattomalla aineistolla. Eräät aiheet alkavat toistua, mutta sellaista sattuu varsinaisissakin konffissa.

Aluksi Leos Müller ja Hanna Hodacs selostivat Itä-Intian komppanian vaiheita. Ei onneksi suurempia yllätyksiä, mutta en mielestäni ollut aiemmin kuullut Linnén vaikutuksesta brittien teenkasvatuksen alkuun Intiassa. Helpotukseni oli vielä suurempi kun Jonas Nordin ja Elisabeth Mansén selostivat vapaudenaikaa eivätkä onnistuneet sanomaan mitään uuden kuuloista. Ehkä Ruotsin 1700-luku alkaa vähitellen pysyä mielessä?

Materiaalisen kulttuurin välipalana Ivar Asplund ja Anna Löfgren selostivat neulomisen tapoja ja malleja 1700-luvulla (osa 1, osa 2 ja osa 3).

Visuaalinen aihe sopi hyvin seuraavaksi. Sabrina Norlander Eliasson ja Merit Laine selostivat rokokoon olemusta. Taidehistoria ei ole vahvaa aluettani, joten olin übertyytyväinen kun arvasin tärkeän taiteilijan Watteauksi ennenkuin nimensä mainittiin.

Sitten Linn Holmberg kertoi ranskalaisesta tietosanakirjahankkeesta. Jännittävää, miten kaikkea standardisoitiin yhtä aikaa. Linnén järjestelmä, oikeinkirjoitusinnostus jne.

Linnéstä oli "tietenkin" oma esityksensä, jossa olivat äänessä Annika Windahl Pontén, Gunnar Broberg ja Jenny Beckman.

Lars Lönnroth ja Carina Burman selittivät Carl Michael Bellmanista enimmäkseen tuttua asiaa. Käännöstyönsä olivat uusi yksityiskohta, mutta niitähän tuntuu tehneen lähes "jokainen" 1700- ja 1800-luvulla.

Emanuel Swedenborgista tietoni olivat melko olemattomat.  David Dunér ja Thomas Götselius selvensivät asiaa hieman, mutta ymmärrykseni jäi tasolle "uskishörhö".

Elisabeth Mansénin ja Anneli Jordahlin jutustelu terveyslähdekulttuurista pysäytti, kun Mansén totesi, ettei 1700-luvun terveyslähteillä sopinut lukea sanomalehtiä. Kuitenkin sanomalehdissä innokkaasti kerrottiin, kuka oli terveyslähteillä ollut. Pitänee ottaa Mansénin teos aiheesta parin vuoden tauon jälkeen käteen.

Sanomalehdistä puheen ollen, saimme seuraavaksi välipalaksi esittelyn 1700-luvun lopun paikallislehdestä. Tässä ei todellakaan tullut mitään uutta, mutta oli terveellistä palauttaa mieleen lehtien olemattoman pieni koko.

Tiedonvälityksestä jatkaen Jonas Nordin antoi sitten todella perusteellisen katsauksen vuoden 1766 painovapausasetukseen. Vaikka olin juuri lukenut aiheesta useamman ihmisen selostuksia, Nordinia kuunnellessa palikoita putoili vielä paikalleen.

Tutkimukselleni oli hyödyllinen myös Maria Gullstamin ja Mats Malmin keskustelu Anna Maria Lenngrenin runosta Några ord till min kära dotter, i fall jag hade någon. Senhän löysin aikaisemmassa virtuaalikonffassa ja sittemmin erinomaista tutkimuskirjallisuuttakin, mutta keskustelu herätti hakemaan lisää ja tuoreempaa.

Aiemmat:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti