Luin väikkäriä varten Anna Maria Forssbergin kirjaa The Story of War. Church and Propaganda in France and Sweden 1610-1710 (2016). Juuri nyt relevantin asian lomassa huomasin mainintoja entisajan sotatiedotuksesta, jota muutamat pappisesi-isäni ovat joutuneet ääneen lukemaan ja muut esivanhemmat kuulemaan.
Varhaisin Forssbergin tuntema alueellinen sotatiedotus seurakunnissa oli nimenomaan Suomesta! Turun tuomiokonsistori päätti 1578, että seurakunnissa piti järjestää kiitosjumalanpalvelus sotamenestyksestä "likaisia moskoviitteja" vastaan Liivinmaalla. (s. 107-108) Innovaatio menee kollektiivisesti konsistorin piikkiin, sillä Paavali Juusten oli kuollut 3 vuotta aiemmin ja piispan virka oli täyttämättä.
 |
| Vuoden 1622 kuva sodankäynnistä Rijksmuseum RP-P-OB-80.992 |
Kolmekymmentä vuotta pitkäksi venyneestä sodasta kuultiin Ruotsin ja Suomen (aikalaiskäsitteitä hyödyntääkseni) seurakunnissa jo 1620-luvun alkupuolen rukouspäiväjulistuksissa. Niissä saatiin kuulla, että katolilaiset vainoavat protestantteja ja käynnissä oli uskonnollinen sota. Saksan keisarin pahat teot tehtiin selviksi. (s. 48)
Kirkoissa luettiin varmaan kuulutuksia sotamiesten tarpeesta, mutta nämä eivät oli Forssbergin tutkimuksen kohteena. Hän mainitsee seuraavana syksyllä 1629 juhlitun aselevon Ruotsin ja Puolan välillä. Seurakuntiin jaetussa tekstissä kyllä kehoitettiin kiittämään Jumalaa rauhasta, mutta lähes pääasiana oli kertoa verenhimoisista vihollisista, joista Saksan keisari tuskin saattoi odottaa Ruotsin valtaamista. (s. 49)
Ruotsin ensimmäinen varsinainen hyökkäys sodassa alkoi kesällä 1630. Saman vuoden rukouspäiväjulistuksessa ei puhuttu sotaan liittymisestä, mutta kuvattiin luterilaisten kokemat kauhut Saksanmaalla. (s. 49-50)
Vuoden 1630 lopulla Ruotsin joukot saavuttivat menestystä Marwitzissa. Voitosta kuultuaan valtaneuvosto lähetti piispoille määräyksen kiitospäivästä helmikuussa 1631. Kirjeen mukana oli melko yksinkohtainen selostus tapahtumista, joissa pelkurimainen vihollinen oli lähinnä paennut. Missäköhän muodossa tämä on suomenkielisissä seurakunnissa luettu?(s. 50-51)
Syksyllä 1631 koettiin voitto Breitenfeldissä. Ennen valtakunnallisen juhlinnan määräämistä valtaneuvosto kuitenkin halusi lisätietoa. Sen saatuaan kiitospäiväksi määrättiin 22.11. ja määräyksen mukana lähti yksityiskohtainen taistelukuvaus. Se kuinka huolellisesti kuvaus kussakin hiippakunnassa kopioitiin ja seurakunnassa luettiin ei ole tiedossa. Forssbergin mukaan juttu oli pääosin myöhempää tutkimusta vastaava, mutta kaatuneita vihollissotilaita todellisuudessa vähemmän. (s. 51-54)
Turussa piispa Isak Rothovius muokkasi tekstin latinaksi saaden siihen mahtipontisemman sävyn. Hän myös ohjasi hiippakunnan pappeja käyttämään kiitospäivän tekstinä Mooseksen 2. kirjan 15. luvusta säkeitä
Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo,sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.
Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi.
Sinä päästät vihasi valloilleen,
ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti