tiistai 22. helmikuuta 2022

Hautajaiskuvaus 1800-luvun alusta

Kirjasta Serkukset. Alkuperäinen jutelma Ulla-tätiltä eli Pietari Hannikaisen fiktiosta vuodelta 1848. 

Astukaamme tuohon pikkuiseen tupaan. Ovea avatessamme lyöpi palavalemu kasvoihimme, ja meidän täytyy pusertaa silmämme pian kiini, sillä tupa on täysi kitkerää savua, ja punertavan samakka pärevalkia läpäjää sen keskellä, vielä enemmän työlästyttävä näköämme. Nyt selitämme kaksi lasta: tytön noin 12 ja pojan näöltä 10 vuoden iällä, seisovat jonkun mustan kappaleen vieressä. Tultua likemmäksi näemme ja hämmästymme, sillä se musta kappale ei ole muu kuin rumasti kyhätty - ruumiskirstu.  
 
[...] Vanha eukko häärii pyyhkien pöytää ja penkkiä, havuttaa jo ennen hiekattua lattiaa. Se on kylän vanha Anni. Hän on koko kylän yhteinen ruuniin pesiä ja ummistaja, hautaisten laittaja j. n. e. Hän on nyt emäntänä, ainoana toimitusmiehenä tässä köyhässä mökissä. Nyt katsoo hän ovesta ja kuuntelee. "Jo tuleevat" sanoo hän lapsille, ja laittaa viimeisiä paikkoja laitokseensa. 
 
Pian täyttyy tupa nuoria sekä vanhoja kyläläisiä. Jokainen tuopi kerallaan vaatemytyn eli tuohikontin. Niissä on aivottu hautais-ravinto. Anni ottaa kaikki vastaan, ja panee tallelle. Viimeksi tulee vanhanpuolimainen mies, jolla ei ole muuta kuin paksu virsikirja kainalossa, tervehtii ja kaikki nouseevat seisalleen. Pöydälle sytytetään kaarnaiseen jalkaansa kehno jukeroinen kyntteli. Se vastatullut istuiksen pöydän päähän. Hän on kappelin kunnioitettu lukkari. Hän avaa suuren kirjansa ja kaikki ovat vait. Nyt alkaa hän juhlallisen kuolema-virren, ja pian kuuluu tästä pikkuisesta mökistä yksi ainoa yhdistetty surullisesti juhlallinen laulu, joka vissisti nousee ylös korkeuteen, sillä se lähtee laulajäin sydämmen pohjasta.  
 
Laulun päätettyä astuu lukkari ruumiskirstun viereen, pitää lyhykäiset rukoukset ja niiden päätettyä alkaa toisen virren, joka lauletaan yhteisesti kuin ensimäinenki. Viimeksi luetaan vielä Isämeidän ja Herran siunaus, jonka jälkeen koko joukko tekee ristimerkin ruumiin kasvoille ja rinnalle, kaikki ihan äänetöinä.  
 
Näin päättyi tämä ensimäinen hautais-meno. Vietettyä seuraavaisen yön, vaihellen ravinnoilla ja kuolemavirsien laululla, laskettiin aamun tultua ruumis kappelin pienoiseen kirkkomaahan

Kuvituksena ote Venny Soldan-Brofeltin piirroksesta, joka kuvituksena Kansalliskirjaston digitoimassa kirjassa Børnenes Bog. Tredie samling / Zacharias Topelius ; med illustrationer af Alb. Edelfelt, Carl Larsson, Acke m.fl. ; oversat af Ida Falbe-Hansen ; for digtenes vedkommende af Ludvig Holstein og L. C. Nielsen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti