Sanomalehtiä selannut Zelma Lindh

Ihan tarkoituksen vuoksi etsin käsiini Heikki Kokon muutaman vuoden takaisen tekstin Digitaalisten aineistojen sanomalehtihakemiston historiasta. Etsin hakemistotyön ajoitusta, mutta silmäni osuivat virkkeeseen "Hankkeen käytännön työ oli oman aikansa tavalla voimakkaasti sukupuolittunut, sillä itse projektin suurimman työn tehneet palkatut avustajat olivat kaikki naisia." Ilahduttavasti tätä seurasi nimilista, mutta Kokko oli kuitannut heidän taustansa toteamuksella "Useat heistä olivat varhaisia naisyliopisto-opiskelijoita." Ehkä useat, mutta eivät kaikki.

Listan Zelma Lindh oli syntynyt 1854 Nakkilassa. Hänen isänsä Frans Josef Wadén oli tuolloin kappalainen. Hän sai nimityksen Karkun kirkkoherraksi 1867, mutta kuoli 15.7.1867 ennen virkaanastumista. Zelma siis menetti isänsä 13-vuotiaana. Isoveli Karl Gideon oli päässyt ylioppilaaksi vain kuukausi aikaisemmin ja pystyi jatkamaan opintojaan, millä tiellä häntä seurasi Daniel Johan. Kolmas isoveli Josef Leonard oli kuuro (Nakkila RK 1861-67 s. 194).

Oskar Ahlströmin kirjoittaman muistokirjoituksen (*) perusteella Zelma sai ensiopetuksen Laura-äidiltään (o.s. Wadenstjerna), joka historiallisin kertomuksin ja luonnonkuvauksin herätti lapsiinsa isänmaanrakkauden. Zelma pääsi sitten Turun tyttökouluun, jonka opetuksen hän oli täysimääräisesti nauttinut vuonna 1870. Koulutuksellaan Zelma oli pätevä kotiopettajaksi Henrik Renqvistin lapsille Sysmän pappilaan vuosiksi 1871-73. 

Virallisesti hän oli kirjoilla Jyväskylässä, jossa fyysisesti lienee asunut ainakin äitinsä ja veli Josef Leonard. Jyväskylässä Zelma Wadén meni 4.2.1875 naimisiin liikemiehen Nils Christian Lindhin kanssa (Jyväskylä RK 1870-81 s. 18, 190, 263). Tämä oli vaihtanut Ruotsin kuninkaan alamaisuuden Venäjän keisariin jo muutamia vuosia aiemmin eli asettunut Suomeen (Helsingfors dagblad 15.8.1867). Sanomalehdissä Lindh mainitaan viinan tuottajana Jyväskylässä (ÅU 14.11.1878). Ahlström tiesi  pariskunnan matkustaneen  Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Englannissa.

Ida von Gericke 1906. HKM, CC BY 4.0

Helsingfors Dagblad 9.6.1883

Jyväskylästä Zelma ja aviomiehensä saivat muuttokirjan Helsinkiin 31.1.1881. Lindh osti kiinteistön Maneesikadun (5) ja nykyisen Meritullinkadun (20) kulmasta joulukuussa 1881 (HKA. Kiinteistökortisto 1:18). Yllä rakennuksen kuva, jota en älynnyt hakea Runebergin asuntoja kartoittaessani. Olisin säästänyt huomattavasti vaivaa, sillä kuvan epätavallisen pitkä otsikko on "Maneesikatu 5. Talo oli 1832-33 L.J. Runebergin perheen asuntona, jossa asuivat täysihoidossa myös Zachris Topelius ja M.A. Castren."

Zelman äiti ja kuuro veli saivat 24.8.1882 muuttokirjan Jyväskylästä Helsinkiin. 

Ahlströmin mukaan Lindhin Sörnäisiin perustama Verkkosaaren höyrysaha oli juuri käynnistymäisillään, kun Lindh kuoli 45-vuotiaana 8.6.1883. Avioliitosta ei tuolloin ollut elossa lapsia.

Kuolinpesässä oli kaupunkitontin ja sahan lisäksi irtaimistoa, johon kuului kaksi puhelinta ja nelisen sataa kirjaa, mutta ei yhtään jalometallista esinettä. Omaisuutta oli 132900 markkaa ja velkaa 127970 markkaa. (KA. Helsingin raastuvanoikeuden arkisto. Perukirja 7837) Ahlströmin esityksen mukaan Zelma Lindh oli ainoa perijä, mutta hyvää hyvyyttään lahjoitti omaisuutta Ruotsiin apelleen ja miehensä sisaruksille. Jos näin, niin kuolinpesän velkaisuudessa on kyseenalaistettava teon järkevyys.

Hienovaraisesti Ahlström antaakin ymmärtää, että Zelma Lindh oli pian talousvaikeuksissa. Mutta hän sai pidettyä kiinni kaupunkitontista syyskuuhun 1906.

Luovuttuaan mahdollisista yrityksistään jatkaa aviomiehen liiketoimintaa Zelman päivät täyttyivät luonaan asuneen äidin hoidossa, vilkkaassa yhdistystoiminnassa ja satunnaisessa ansiotyössä. Käännöstöitä suomesta, englannista ja saksasta ruotsiksi hän teki ainakin yhdistyslehdille, mutta mahdollisesti myös ansaitakseen rahaa. Hän oli sijaisena Suomen pankissa ja osallistui vuosina 1901-1903 sanomalehtihakemiston tekemiseen.

Perintöönsä nähden liian myöhään Zelma Lindh kurssittautui Handelsinstitutetissa ja hoiti uusilla taidoillaan Helsingin kaupunkilähetyksen talouden vuodesta 1894 kuolemaansa.

Zelma Lindhin panos Helsingin kristillisissä yhdistyksissä olisi tarkemmin selvitettävissä lehtimaininnoin, mutta työekonomisesti lainaan 60-vuotisjuttunsa katsauksen:

"Helsingin kaupunkilähetyksen työ etenkin on ollut hänelle rakas. Sen johtokuntaan on hän kuulunut 24 vuotta sekä toiminut erikoisella tunnollisuudella yhdistyksen rahastonhoitajana. Kaupunkilähetyksen työhaaroista on rouva Lindh pitänyt pyhäkoulutyötä erikoisena sydämenasianaan. Harvinaisella sitkeydellä on hän vuosikymmeniä hoitanut perustamaansa pyhäkoulua Sörnäisten vähäosaisten lasten keskuudessa. Helsingin Diakonissalaitos on niinikään saanut pitää rva Lindhin johtokunnassaan. Paljon on hän uhrannut aikaansa myöskin merimieslähetyksen hyväksi. Raamattujen ja hartauskirjasten levittäminen on samoin hänen harrastuspiirissään. Niinpä on hän kuulunut myös jäsenenä Helsingin Bibliaseuran johtokuntaan."(Kotimaa 17.11.1914)

Muistokirjoitusten aika oli kesällä 1923. Tuolloin todettiin, että 

"Vuosikymmeniä on rouva Lindh ollut Diakonissalaitoksen, Suomen Lähetysseuran, Helsingin Kaupunkilähetyksen, N. N. K. Y:n, Merimieslähetyksen, Raamattuseuran, Pyhäkouluyhdistyksen y. m. järjestöjen jäsenenä, monissa näistä johtokunnan jäsenenä. Hän on myöskin monta vuotta toimittanut "Lasten Lähetyslehteä", kunnes hän muutamia viikkoja sitten taudin kiihtyessä oli pakoitettu jättämään tämän hänelle niin rakkaaksi käyneen työn." (US 8.6.1923) 

(*) Oskar Ahlström: Zelma Lindh. Svenskt kyrkoliv i Finland. Årsbok för de svenska församlingarna 1924

Kuva: Betania 7/1923