Digihumppa-ti-ral-lal-laa

Opettavainen tarina digitoituja aineistoja käyttävän historiantutkijan tosielämästä.

Viime vuoden lopulla valmistelin esitystä Uuden ajan alun päiville eli kävin läpi 1600-luvun lopulta parikymmentä vuosikertaa Posttidningareja. Koska en ole aivan noviisi digitoitujen lehtien parissa, tarkistin tidningar.kb.se-sivuston lisäksi data.kb.se-tarjonnan. Jälkimmäisessä olikin muutamia lisävuosia, joiden käyttö vaati ärsyttävästi tiff-kuvien latauksen, sillä nehän eivät aukea selaimeen. 

Koska yritän pitää tietokoneeni mahdollisimman tyhjänä, tuhosin kuvatiedostot läpikäynnin jälkeen. Sillä niihinhän voisi myöhemmin palata samassa paikassa.

Huomasin vuoden lopussa ilmoituksen data.kb.se-uudistuksesta, jossa hehkutettiin lähinnä uusia toiminnallisuuksia, joten en rynnännyt tutustumaan.

Uuden ajan alun päivät siirtyivät toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan ja esitys on viimeistelemättä, mutta nyt tammikuussa tuli väikkärin puitteissa tarvetta vertailla tiettyä kirjoitustyyppiä edellisen vuosisadan lehtiin. Koska olin tehnyt läpikäynnistäni suht perusteellisen taulukon, tiesin mitä lehteä hakea.

Sitä ei vaan löytynyt data.kb.se:n upouudella tekstihaulla. Eikä edes selaamalla läpi Posttidningar-kokoelma. Kyseisestä vuosikerrasta, josta minulla oli muistiinpanot 52 lehdestä, ei ollut jälkeäkään.

Vääntelin sivustoa aikani ja lähetin sitten Kungliga Biblioteketiin tiedustelun. Siihen vastattiin, ettei heillä ole kyseistä vuosikertaa eikä näin ollen myöskään siitä kuvia. Vaikka edessäni oli vain pari kuukautta vanhat muistiinpanot, olo oli jokseenkin paranoidi.

Ryhdistäydyin ja tarkistin käytettävissä olevan tiedon eli Wayback Machinen tallentaman vanhan sivustoversion. Olin jo tiedustelussani esittänyt siinä olleen hakemiston kadonneelle vuosikerralle, mutta tämä ei vastaajasta kertonut mistään. Uusintakierroksella kiinnitin huomioita sivun yläreunaan, joka kertoi, että  "Digitaliseringen genomfördes 1998 och utgick från mikrofilmsversionen. Filerna är ordnade i en katalog per år med bildfiler och tillhörande transkription." Kun taas nyt näkyvillä olevat ovat "Digitaliserad version av Kungliga bibliotekets bestånd av Post- och inrikes tidningar från 1645-1705. Digitaliseringen genomfördes 2017."

KB:ssä oli siis ajateltu käyttäjiä palvelevaksi tuoda vanhojen - kieltämättä huonolaatuisten, mutta lukukelpoisten - mikrofilmidigitointien tilalle samat kuvat, jotka ovat tidningar.kb.se:ssä. Viis tuplauksesta ja viis menetetystä tiedosta.

Tarkennuksieni jälkeen KB:ssä myönnettiin, etten ollut harhainen. Varsinaista selitystä muutokselle ei annettu, mutta ilmiselvästi prioriteettina on esittää omien kokoelmien digitaaliset versiot eikä muuta. Mikrofilmiä saa tietenkin selata Tukholman Humlegårdenissa. Lehtien originaalit ovat Uppsalan yliopiston kirjastossa ja tarkemmin tuntemattomissa saksalaisissa kirjastoissa. Näiden digitointi ei ole KB:n suunnitelmissa.

Taivaan kiitos tästä aineistosta ei ole kiinni mikään olennainen. UAA-esityksestäni tulee huonompi ja väikkäristä jää pois pari alaviitettä, mutta nämä eivät maata kaada. Väikkärin teon alusta asti olen pelännyt, että joku vastaava muutos vaikuttaa väikkärin varsinaisen aineiston käyttöön ja tämän kokemuksen perusteella se ei ole edelleenkään poissuljettua. 

Eli vaikka digitoinnin tarjoaisi satoja vuosia vanha instituutio, jolla ei ole mitään ilmeistä syytä poistaa aineistoa verkosta, kuvat voivat silti hävitä. Pahaksi onnekseni Arkivkopia.se on taidehistoriallisesti suuntautunut, eikä ole tallentanut sanomalehtisivuja, jotka eivät myöskään ole tarttuneet Wayback Machinen levyille. Luulisi niiden vielä olevan jossain KB:ssäkin, mutta pitäköön tunkkinsa.