Ensi perjantaina olen puhumassa Arkistoyhdistyksen syysseminaarissa digitoiduista arkistoaineistoista käyttäjänäkökulmasta. Ettei esitys olisi mutuilua testailin eilen aamulla pitkästä aikaa Elkaa, josta putkahti esiin Kokemäen valokuvia ja metatietojen vertailun toivossa siirryin Finnaan, minkä jälkeen esityksen teko unohtuikin sitten pariksi tunniksi.
Totesin Twitteriin "Haku @Finnafi paljasti @SatakunnanMuseo digitoinneen yli tuhat kuvaa Kokemäeltä. Toistaiseksi olen klikannut "Ota yhteyttä" vasta kahdesti, mutta todennäköisesti jollekin museolaiselle syntyy vielä mukava ylläri maanantaiaamuksi." Olin totisesti ruosteessa luullessani sanahaun Kokemäki tuovan esiin kuvia (pelkästään) Kokemäestä. Finnan-hakuhan on siinä määrin sumea, että mukaan tuli myös (kaikki?) Kokemäenjoen kuvailussaan mainitsevat.
Mutta en ollut niin ruosteessa, etteikö kommentointimahdollisuutta olisi tullut käytettyä reilusti yli kaksi kertaa. Erittäin harmittavasti valtaosasta rakennuksien kuvista puuttui tilan nimi ja yhtä harmittavasti en pystynyt tarjoamaan varmasti kuin yhden tunnistetiedot. Jos mummo olisi päässyt käymään näitä läpi 1980-luvun lopulla kun näkönsä oli vielä tallella...
Kuvailua tekevällä henkilöllä on tietenkin vain rajallinen tieto, joten useimmat puutteet ovat täysin ymmärrettäviä. Mutta "Nainen istuu metsässä maassa. Pääsään jokin rakennelma"?!
 |
| Kuvaaja: F. Nuikkinen Satakunnan museo CC BY 4.0 |
Toinen kysymys on se, kuinka paljon kuvailutietoa kokoelmatietokantaan pitäisi lisätä. Vuoden 1986 kuva on kiistatta "Kokemäen keskustan liikerakennuksia ja katukuvaa". Mutta ikäluokkani edustajalle kuvassa on Alpon kioski, joka onneksi dokumentoitiin (saman kuvan kera) Sydän-Satakunnan juttuun "Legendaarisen Alpon kioskin viimeinen asiakas osti pienen purkin maitoa markalla ja 50 pennillä". Ingressissä informatiivisesti "Hakanpään kioski oli nuorison kohtaamispaikka Kokemäen Tulkkilassa 1970- ja 1980-luvuilla. Kioski suljettiin 1980-luvun lopulla, kun sen vuokrasopimus päättyi. Rakennus sai purkutuomion."
Sukututkimuksellisesti mielenkiintoisimpia olivat Yli-Forsbyn (eli Kyläkosken) naapuritalon Ali-Forsbyn rakennukset, jotka ovat elinikäni olleet tiheän ja korkean kuusiaidan piilossa.
 |
| Kustaa Emil Klint Satakunnan museo, CC BY |
 |
| Kustaa Emil Klint Satakunnan museo, CC BY |
 |
| F. H. Potila Satakunnan museo, CC BY |
Vanhojen lehtikuvien ongelmana on ettei niitä aikanaan viitsitty mitenkään kunnolla järjestellä kansioihin kuvateksteineen. Negatiivit usein vaan tukittiin siihen kansioon ja sille sivulle missä sattui olemaan tilaa ja jätettiin pölyttymään kaappiin.
VastaaPoistaAivan, tuota selitettiin äskettäin Journalisti-lehden jutussa Suomalainen media kohtelee arkistojaan kaltoin. Katoavatko historia ja journalistien elämäntyö?, kirjoittajana Marja Honkonen.
VastaaPoistaErinomainen kirjoitus Journalistilehdeltä. Ikävää ettei tuo juttu aiheuttanut yhtään enempää keskustelua, valtion tulisi pikimmiten ohjata muutama miljoona vanhojen lehtiarkistojen ja lehtikuvien pelastamiseen mielummin kuin jollekkin oopperalle.
VastaaPoistaVaikka tällä hetkellä Museoviraston JOKA digitoi vanhoja lehtikuvia niin heidän kokoelmansa ei oikein tavallista kansalaista kosketa, JOKAn tähän mennessä Finnaan digitoimat kuvat ovat liian etäisiä tavalliselle sukututkijalle.
https://museovirasto.finna.fi/joka/
Näkisin itse mielummin hyödyllisemmäksi jos pienten paikallislehtien vanhat kuvat saataisiin pelastettua niissä on enemmän kuvia tavallisesta arjesta ja tavallisista ihmisistä.