torstai 30. syyskuuta 2021

Valaistuminen Gustaf Nyströmin merkityksestä

Mitä yhteistä on kahdella rakastamallani sisätilalla: Kansallisarkiston vanhalla tutkijasalilla ja Kansalliskirjaston Rotundalla? Molemmat ovat saman arkkitehdin suunnittelemia. Jos tämän olen aiemmin kuullut tai ymmärtänyt, niin ei ole pysynyt mielessä. Jospa nyt?

Olin eilen Helsingin kaupunginmuseon tilaisuudessa, jossa juhlistettiin jo vuosi sitten ilmestynyttä Teppo Jokisen kirjaa Arvorakennusten arkkitehti. Gustaf Nyström suunnittelijana ja opettajana. Tutkimustyötä kirjaan ovat tehneet myös Ville Lukkarinen ja Anna Ripatti, joista jälkimmäinen oli paikalla.

Kuullusta selvisi, että Nyström oli valmistunut Polyteknisestä koulusta 1870-luvulla ja käynyt hakemassa lisäoppia Wienistä. Hän työllistyi pian opinahjoonsa arkkitehtuurin pääopettajaksi ja tämä oli pääasiallinen uransa. Käännekohdaksi esitettiin Kansallisarkiston rakennus. Valtiollisena hankkeena se olisi tavanomaisesti ollut virastotyötä, mutta Valtionarkiston johtaja Reinhold von Hausen junaili suunnittelutyön Nyströmille.

Tästä, kunnallispolitiikassa yms. luoduista verkostoista sekä tietenkin Nyströmin osaamisesta ja kustannustarkkuudesta syntyi opetuksen sivu-ura, joka tuotti useita merkittäviä rakennuksia Helsinkiin, Turkuun ja vähän muuallekin. Kirjassa oli rajauduttu otsikon mukaisesti arvorakennuksiin, mutta Nyström piirsi myös mm. Etu-Töölön koleraparakit ja muitakin puurakennuksia. Useat Nyströmin komeat kivirakennukset ovat edelleen nähtävillä Helsingissä. Rotundan lisäksi hän teki muitakin rakennuksia Yliopistolle. Säätytalokin on Nyströmin suunnittelema, mitä en näköjään noteerannut siellä käydessäni.  

Kaikki Nyströmin työt näyttävät kertaustyylisiltä ja vanhanaikaisilta, mikä selittää niiden saamaa vähäistä huomiota verrattuna oppilaidensa jugendarkkitehtuuriin. Nyströmille oli erittäin tärkeää lähteä kunnioittavasti liikkeelle historiasta, mutta hän käytti rakennuksiinsa uusimpia teknisiä ratkaisuja. Näitä hän kartoitti lähes jokavuotisilla ulkomaanmatkoilla.

Merkityksensä historian harrastajalle kohosi entisestään kun Anna Ripatti kertoi Nyströmin vastustaneen 1800-luvun lopussa esitettyjä historiallisten linnojen rankkoja "restaurointeja" ja olleen onnekkaasti muinaismuistotoimikunnassa asemassa, jossa pystyi ne torppaamaan. Lisäksi, kun juuri olen väikkärin tiimoilta tutustunut 1700-luvun puukirkkoihin, oli mielenkiintoista kuulla, että Nyström oli tutkinut niitä järjestelmällisesti ja suunnitellut kirjaa. Tämä ei ollut käynyt omassa kirjallisuustutkimuksessani mitenkään esille.

Tunnin keskustelun jälkeen lähdimme pienelle kiertokävelylle Nyströmin töiden äärelle. Sen aluksi meille oli järjestetty käynti Yhdyspankin entiseen pankkisaliin Aleksanterinkatu 36:een (keskellä ylläolevaa kuvaa). Ensin ulkopuolella seisoessamme näimme ja kuulimme, että ulkoasu on katutasolla muuttunut. Tästä tuli mieleeni viime kesän Helsingin pelissä tunnistamatta jäänyt pankkirakennus ja kotiin päästyäni totesin, että tästähän oli kyse. Modernien näyteikkunoiden takia rakennus ei ollut tullut mieleen, vaikka olen pari kertaa käynyt sen pankkimuseossa. Koskaan ohi kävellessä katseeni ei ole noussut niin ylös, että olisin huomannut Walter Runebergin reliefit kakkoskerroksen ikkunoiden päällä.

Kierros päättyi Senaatintorille, jonka keskellä olevan Aleksanteri II:n patsas on myös Walter Runebergin työ. Mutta patsaan jalustan suunnitteli Gustaf Nyström.

Kuvat:
Valtionarkisto, Rauhankatu 17, tutkijasali. Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0 
Eeva Rista: Unioninkatu 36. Vironniemen päiväkodin lapsia opettajineen tutustumassa Helsingin yliopiston kirjastoon, näkymä Rotundasta. Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0
Signe Brander: Aleksanterinkatu 38, 36, 34. Kluuvikadun kulmasta Senaatintorille päin. Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti