maanantai 13. syyskuuta 2021

Ohjeet tilanostoon vuonna 1876

Jussi Kanervaisen Ilta-pakina Keski-Suomessa 30.1.1876
„Hyvää iltaa, lautamies!" 
„Terve tultuasi, naapuri! Eikö lystää istua? — Mitäs kuuluu?
„Ei liikaa mitään, Sopiiko kanssanne vähän neuvotella?"
„Eiköhän. Mikä sinulla nyt on mielessäsi?"
„Viitasaarelle aivon lähteä. Siellä kuuluu olevan hyvä perintö-tila kaupaksi. Muutan kenties sinne, jos tila on mieluiseni. Olette, isäni vanha ystävä. Sanokaat siis — mitä minun pitää kaupanteossa vaariin-ottaa?"
„Älyä tarvitaan hevoskaupassakin ; sitä enemmän kun kiinteää omaisuutta ostetaan. Muista vaan neuvojani, vaikka ovat pitkänmoiset. Kun kauppa on valmiiksi hierottu ja sinä olet myyjän kanssa hinnasta sopinut, niin sinun pitää häneltä vaatia :
1. Saantokirjansa, jotka ovat: kiinnekirja, jos sellainen myyjällä löytyy, maankuulutus protokollat, kauppakirja, taikka jos myyjä on kiinteän omaisuuden saanut perimällä, vaihtamalla tahi lahjaksi, perinnönjakokirja, vaihto- tahi lahja-kirja. Jos myyjä ei ole kiinteää omaisuutta kuuluttanut, pitää hänen hankkia saantomiehensä huutokirjat paitsi sitä kirjaa, joka vahvistaa hänen oman saantonsa.
2. Todistuksen kiinnityksistä (ruotsiksi gravationsbevis) kymmeneltä viimeiseltä vuodelta, joka todistus on asianomaisen tuomarin annettava ja maksaa 12 markkaa 20 penniä.
3. Kuitatut maksonlaskukirjat tahi muut todistukset, jotka osoittavat että kruunulla, kunnalla, vaivaishoidolla, lainamakasiimlla, jos sellainen seurakunnassa löytyy, ja kaikilla kapan- ja palkan-ottajilla ei ole kiinteästä omaisuudesta kolmelta viimeiseltä vuodelta mitään myyjältä saatavaa.
4. Syytinki- tahi elatus-, torppa-, arenti ja vuokra-kontrahdit, olkoot mitä laatua tahansa, jotka kiinteää omaisuutta koskevat."
„Pitkäpä on listanne, lautamies parka!"
„Ei se siihen lopu. — Jos myyjä on holhoja eli ylöskantomies, niin ostaja myöskin hankkikoon varman tiedon siitä, ettei kiinteä omaisuus mahdollisesti tulisi menemään sellaisten orpoin eli yhteisten rahain maksoksi, joista ei ole tiliä tehty. Jos kiinteä omaisuus on myyjän vaimon perintömaa eli erityinen oma, pitää myös vaimon olla kaupanteossa läsnä, hyväksyä kauppan ja nimensä kauppakirjan alle kirjoittaa. Jos holhoja myypi holhottavansa kiinteän omaisuuden, pitää hänellä olla siihen oikeuden lupa hankittuna."
„Lautamies kulta! Mitenkä minä nuo kaikki ehdot muistan?"
„Pistä he korvasi taka kuivamaan — ja kuuleppa vielä: Älä anna nurkkasihteerin eli reppuherran kauppakirjaa tehdä; hanki siihen työhön ymmärtävä, rehellinen ja toimellinen mies, ja katso, että kaikki kauppaehdot ja välipuheet näöltänsä vähä-arvoisetkin, vääristelemisen estämiseksi kauppakirjaan pannaan ja ettei mitään niistä jätetä todistajain muistoa vaivaamaan."
„Eikö nyt jo lopu,"
„Pian; jäi ainoa seikka lausumatta. Jos myyjän hallussa löytyy erikoinen osakekartta ja osoitus tilan piirein ylitse eli tilan rajoja koskeva, niin hänen pitää sen sinulle maksotta antaman, mutta jos ei semmoista karttaa hänellä löydy, hän ei myöskään ole velvollinen sitä hankkimaan."
„Kiitos ja kunnia!"
„Hyvä kyllä; mutta muista vielä, että sinun pitää kauppakirjasi henkipanossa näyttää ja kauppasi kihlakunnan-oikeudessa kuuluttaa eli huudattaa kolmissa käräjissä, ennenkuin sinulle kiinnekirja annetaan. Ensi kuulutus on otettava viimeistään niissä käräjissä, jotka alkavat kuuden kuukauden päästä, sittekun kauppa on tehty, ja ne kirjat, jotka vahvistavat myyjän saannon ovat välttämättömästi oikeudelle näytettävät. Eikä millään tavalla saa unhottaa, että kauppakirja, näytettäissä henkipanossa eli oikeuden edessä, pitää olla karttapaperilla eli karttamerkkeillä varustettuna, 50 pennillä joka sadalta markkaa kauppasummasta, ja että nämät kartat eli merkit ovat ostajan hankittavat, jos ei myyjän kanssa ole toisin sovittu. Siinä nyt on pääasiallisesti koko kauppajuttu!"
„Koitanpa muistaa neuvojanne. Kiitoksia paljon ja hyvästi!"
„Jumalan haltuun, nuori naapuri ! Terveisiä isällesi!

Anders Forsbergin piirros kirjasta Från svenska hem (1902)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti