lauantai 18. syyskuuta 2021

Kauppoja Turun tiellä 1880-luvulla (1/2)

Läheskään kaikista kauppaliikkeistä ei ole säilynyt tietoa, mutta Helsinkiin vievältä Turuntieltä muistetaan muutama 1880-luvulta. 

Ensiksi mainitun rakennus on dokumentoitu juuri ennen purkamista ylläolevaan piirrokseen, joka julkaistiin Ilta-Sanomissa 23.3.1936. Jostain syystä paikkaan viitataan vanhentuneella osoitteella Turuntie 26, joka parhaan järkeni, karttojen vertailun ja rakennustietojen perusteella on nykyään Mannerheimintie 52, Kivelänkadun kulmassa, hotellialueen (eli entisen Tykistöpihan) pohjoispuolella. 

Ilta-Sanomien toimittaja oli saanut ääneen 72-vuotiaan työmiehen E. H., joka oli ollut kaupassa palveluksessa "vähän yli puoli vuosisataa sitten" eli ilmeisesti 1880-luvun alussa. Tuolloin se oli

puolalaissyntyisen venäläisen Joseph Schinderin kauppa. Siinä myytiin kaikkea, mitä maalaiset siihen aikaan tarvitsivat, sillä liikkeen asiakkaina olivat etupäässä ja melkein yksinomaan maalaiset, jotka saapuivat Turun tietä myöten kaupunkiin Nurmijärveltä, Pusulasta, Vihdistä, Lopelta y.m. pitäjistä. Liikkeen monipuolisuuden arvaa siitäkin, kun asiakkaille myytiin muiden tavaroiden ohella olutta ja rommia, vieläpä salassa viinaakin, jonka myynti oli luvatonta.

Etunimeä Joseph  sanomalehdet eivät vahvista, mutta Hufvudstadsbladetin ilmoituksessa 31.8.1886 kahvia myy kauppias H. S. Schinder huvilassa "Walo & Nygård". Nygård sopii edellä mainittuun sijaintiin. Pari vuotta myöhemmin osoitekalenterista käy ilmi, että H. S. on leskirouva. Vasta tämän jälkeen lehtiin ilmaantuu Josef Schinder, joka sukunimekseen Schönholtz (Hbl 28.12.1892). Tämä kuitenkin vaikuttaa Jokioisilla, mikä jättää henkilösidokset tentatiiviseksi. Jatketaan siis muistitiedon lainausta:

Miten siihen aikaan maalaisia töölöläisessä liikkeessä kohdeltiin? Hyvinhän heidät vastaanotettiin, oikein vanhan tavan mukaisesti. Heitä varten oli »majatupa» pihan puolella, sillä asiakkaat olivat tavallisesti kaupungissa yötä. Majatupaan mahtui 15-20 miestä, tiukkaa tehden enemmänkin. Lukollinen liiteri oli talon puolesta kuormille ja talli hevosille, niin että kyllä siihen aikaan »kundeista» pidettiin paljon parempaa huolta kuin nykyään.

Lisäksi

Hyvin tunnettu kauppias Turuntien varrella oli puoli vuosisataa sitten »Mäntykuningas», vaikka kertoja ei muistanutkaan sen paikkaa tarkasti määritellä. »Mäntykuningas» oli kotoisin Nurmijärveltä ja muistaakseni nimeltään Malmström. Hänelläkin oli majatupa, johon hän koetti houkutella maalaisia.

Nykyisellä tavalla puhuen, hän siis mainosti liikettään. Lieneekö se ollut muuten nykyisen mainostuksen tapaista ? Hänellä oli liukaskielinen kauppaapulainen, joka Turuntiellä ryhtyi puheisiin maalta kuormineen saapuvien isäntien kanssa. Hän ylisti Mäntykuninkaan kauppaliikkeen maasta taivaaseen ja kehui sen erinomaista majatupaa. »Raanvahditkin» käveli yöllä talon puolesta kartanolla ja vartioivat maalaisten tavaroita sekä kuormia.

Mutta tässä kehumisessa ei ollut suurta perää, sillä majatupa oli oikea pesä ja viinakin kalkkiviinaa . ..

"Puodit muuten avattiin tähän aikaan jo kello 6 aamulla ja usein ne olivat auki vielä kymmenenkin aikaan illalla, niin että kyllä kaikki ehtivät ostoksensa tehdä." Kertoja E. H. muisti myös kahvimainoksessa mainitun Tångin kaupan, josta jatketaan huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti