Suomalaisten mittauksista, pääkalloista, valokuvista ja kolonialismista

 Pääkalloista eri kokoelmissa olen kirjoittanut blogiin jo useampia kertoja 

• Suomalaisia pääkalloja 22.2.2011
• Päänsä menetystä pelännyt Iisakki Antinpoika Niemi 28.8.2011
• Pääkallojen paluu 20.3.2014
• Pääkallojen paluu - uudestaan 26.3.2016
• Taitteista avautuva historia 23.2.2017
• Pääkallojen ei pitäisi olla ruotsalaisilla? 9.12.2018
• Täydennysosia 2.11.2019

ja teema tuli Retzius-keskeisesti vastaan kahdesti tänä kesänä.

1) Ensinnäkin osuin digitoituun lehteen Tidskrift för antropologi och kulturhistoria utgifven av Antropologiska sällskapet i Stockholm, jonka yhdeksännessä numerossa ilmestyi artikkeli  Till kännedomen om de finska folksstammarnes raskarakter. Bidrag samlade af Christian Lovén, Erik Nordenson och Gustaf Retzius. Rotutunnisteita oli kerätty Hämeessä ja Itä-Suomessa eläneiltä ja artikkeliin sisältyi mittaustiedot nimien kera. Sukututkijoille voi nyt olla hauskaa saada selville esiäidin hiusten ja silmien väri, mutta saman taulukon kallonmitat eivät anna unohtaa, mistä oikeasti oli kyse.

2) Heinäkuun lopulla lehdessä ETC julkaistiin Karolinska institutetin opiskelijoiden mielipidekirjoitus Karolinska Institutets skallsamling måste återlämnas till folken. Tästä selvisi, että vuonna 2018 esitetyn pääkallojen palautusvaatimuksen jälkeen ei ole paljoakaan tapahtunut. Tai siis, minulta oli mennyt ohi Karolinska Institutetin päätös olla palauttamatta suomalaisia pääkalloja. Perusteluna, että palautukset eivät ole käytäntö(n)ä kansallisvaltioiden enemmistöryhmille. Siltä varalta, että teksti joutuu bittiavaruuteen, suora lainaus:

Redan 2018 begärde den sverigefinska, nybildade Kommittén för återlämnandet av finska kvarlevor att 82 kranier från finska kyrkogårdar skulle lämnas tillbaka. Ett kravbrev undertecknades av 34 organisationer och personer, många med direkt anknytning till de gravplundrade platserna.

KI skrev i sitt svar till kommittén att ”För återlämningar till majoritetsbefolkningar i självständiga nationer finns ingen (…) praxis i dagsläget. Mot den bakgrunden kommer KI att fortsätta utreda kommitténs önskemål om återlämning av finska kvarlevor”.

Utredningen och den lovade kartläggningen har dröjt, enligt uppgift bland annat på grund av pandemin, och ­återlämningarna har uteblivit.

Finländarna har alltså ännu inte fått tillbaka sina förfäders skallar.

Sveriges Radio teki tästä suomenkielisen jutun KI:n opiskelijat liittyvät kiistaan – vaativat, että kallot palautetaan Suomeen, jonka alla lukee "Keskiviikkona 21.heinäkuuta Karoliininen instituutti vastasi ETC-lehden mielipidepalstalla, että yliopisto on tehnyt toimenpiteitä koskien oman historiansa läpikäymistä. Karoliininen instituutti keskustelee parhaillaan suomalaisviranomaisten kanssa varmistaakseen asian eettisen ja oikeusturvallisen läpikäynnin."

Samana päivänä Kommittén för återlämnande av finska kvarlevor kommentoi FB-sivulla Språkrevolten i Göteborg // Kielikapina Göteborgissa: "Komiteamme on asiakirjojen julkisuusperiaatteen perusteella hankkinut haltuunsa Karoliinisen instituutin ja Suomen hallituksen "kalloasiaa" hoitavan vastuullisen virkamiehen välisen kirjeenvaihdon, ja siitä käy ilmi, että mitään palautukseen tähtäävää keskustelua ei näiden osapuolten välillä ole käyty. Mistään eettisistä ja "oikeusturvallisista" (mikä svetisistinen sanahirviö!) kysymyksistä ei myöskään ole keskusteltu. Sähköpostit käsittelevät lähinnä erilaisia luettelointeja, säätä, lomia, sitä, miten harmillisia, hankalia ja huonosti käyttäytyviä jäänteiden kotiuttamista vaativat ruotsinsuomalaiset aktivistit ovat, sekä sitä, kuinka ikävää aktivistien asialle saama mediajulkisuus on, varsinkin Suomessa, jossa se on ollut näyttävästi esillä maan kaikissa päälehdissä TV:n ja radion ohella."

Jos tästä oli juttua suomalaisessa mediassa, meni silmieni ohi.

3) Taulukoiden lisäksi Lovén et al. käyttivät suomalaisten rotupiirteiden havainnollistamiseen valokuviin perustuvia kuvia, kuten esimerkiksi oheista otosta jämijärveläisestä perheestä, jonka ajatuksia rotututkimukseen osallistumisesta emme tunne. Kuvan käyttö on minusta aivan yhtä epäeettistä kuin vastaavien saamelaisista otettujen dokumenttikuvien. 

Saamelaisista otetut kuvat ja museokuvien lisenssointi nousi mediaan kesän alkupuolella Ylen jutussa Edesmenneen isoäidin kasvot päätyivät amerikkalaisnettikaupan leggingseihin – näin voi käydä sinullekin, sillä kuvia on julkaistu laajalla lisenssillä. Otsikon luettuani reaktioni oli "no tottakai", sillä, jos minulla on vapaa oikeus kulttuuriperintölaitoksen verkossa avaamiin kuviin, niin niin on kaikilla muillakin.

Ylen jutussa kuvataan lapsenlapsen tunnekuohua, mutta ei varsinaisesti sanota, miksi kuvien kaupallinen käyttö oli "väärinkäyttöä", vaikka se ei rikkonut digitoidun kuvan lisenssiä. Valokuvataiteen museon intendentin Anni Walleniuksen kirjoituksessa Avoin data ja eettisesti kestävä museotyö – kipupisteitä ja virheistä oppimista koettu ongelma käy ilmi virkkeestä "Kun museo sai tietoonsa, että kuvia on käytetty kaupallisesti tavalla, joka ei kunnioita kuvissa esiintyvien kulttuuria, päätettiin kuvissa esiintyvien henkilöiden sukulaisten kanssa käydyn keskustelun jälkeen, että kuvat poistetaan museon Flickr-tililtä."

Onko tämä lausuma yleistettävissä valtakulttuuria dokumentoiviin kuviin? Onko olennaista, että kuvia käytettiin kaupallisesti? Onko menneisyyden ihmisiä kunnioittavampaa, että heitä esittävät kuvat ja heistä kertovat aineistot ovat löydettävissä vai eivät? Miten pitäisi ottaa huomioon kuvan alkuperäinen konteksti - varsinkin kun/jos kulttuuriperintölaitos ei ole tietoa siitä tallentanut tai jakanut?

Keskustelu aiheesta kuoli melko nopeasti, mutta voi olla, että se nousee uudelleen esiin esimerkiksi syksyn kuva-arkistopäivillä.

4) Keskustelu kolonialismista ja Suomesta on pysynyt käynnissä, mutta sen hedelmällisyys on kyseenalaistettavissa. Loppukesän lisä oli Hesarin julkaisema mielipidekirjoitus Suomalaisuus on strateginen narratiivi, joka oli Keijo Kaarisateen performanssi: "Yhtenä iltana mietin: voisiko suomalaisia syyttää kolonialismista, siirtomaaisäntänä toimimisesta koska olimme siirtomaa. Luovuin ajatuksesta. Liian ilmiselvää huttua. Ei menisi läpi. Vai luovuinko sittenkään? Terveisin: Sofia Hannonen, filosofian maisteri"