tiistai 18. toukokuuta 2021

Toisessa maassa

Eilen avautui koronasulun jälkeen Kansallismuseo ja ensimmäistä kertaa Ruotsin ajan historian esittelevä perusnäyttelyn osa Toista maata. Heti kun tästä kuulin, ryntäsin varaamaan aikarajoitetun lippuni. Aikaväliin näytti olevan tarjolla 200 lippua, joten varauduin tungokseen ja tulin museolle hyvissä ajoin. Seisoin sitten odottamassa ovien avautumista viisi minuuttia yksin ja viisitoista minuuttia toisen yksin tulleen kanssa. Hän kiersi näyttelyä samalla intensiteetillä kuin minä ja olimme molemmat nipin napin viimeisessä huoneessa kun puolentoista tunnin jälkeen kuulutus ilmoitti, että vain vartti oli jäljellä. 

Eli olin (mielestäni historiallisesti) perusnäyttelyn osan Ihan Ensimmäinen Tavallinen Kävijä. En ollut katsonut mitään virtuaaliesittelyjä tai kuunnellut podcasteja, joten kaikki oli yllätystä. Jotta sellaisia jää muillekin (ja jotta tämä teksti pysyy järjellisen mittaisena), kuvaan ratkaisuja, joista pidin tosi paljon, ja nipotan muutamista muista asioista.

Näyttelyn vahvan ja tuoreen aloituksen jälkeen vanha "kirkkosali" näytti ensisilmäykseltä lähes samalta kuin edellisessä perusnäyttelyssä. Alkuvaikutelma oli kuitenkin pettävä. Ensinnäkin tilaan oli tiivistetty kaksi vanhaa kirkkosalia eli se edusti nyt ikään kuin aikaa juuri ennen kuin katoliset pyhimyskuvat on siivottu tapulin ullakolle. Mutta olennaisempi ero oli se, että salin reunoilla oli esillä sekä kansanusko että ortodoksit ja juutalaiset. Erinomainen ratkaisu ja antoi etumakua (suhteellisesta) esinepaljoudesta läpi näyttelyn. Jos tutustuu jokaiseen esineeseen ajatuksella, läpikäyntiin menee paljon enemmän kuin puolitoista tuntia. 

Teemoittelu oli tyylikästä ja toimivaa läpi näyttelyn. Kirkkosalin Uskosta siirryttiin Synnin kautta Elämään eli arkeen. Täällä kuitenkin tehtiin silmissäni syntiä. Seinätekstissä luki isoimmilla kirjaimilla "Keskiajan ihmiset eivät eläneet keskiaikaa. He elivät kiihkeää nykyaikaa ihan niin kuin mekin." eli huoleton kävijä ymmärsi keskipömpelin pirtti-interiöörin esittävän keskiaikaa. Esineistön joukossa kuitenkin oli liitupiippu ja nuuskarasia, jotka eivät kuulu keskiajalle. Seinätekstin viimeisen virkkeen "Arki ja elämä pysyivät samankaltaisina satoja vuosia, vaikka aikakaudet ja hallitsijat vaihtuivat" viesti oli siis, että esillä oli ikiaikaista elämää, jossa ei tapahtunut muutoksia. Vaikka tapahtui. 

Elämä-huoneessa mätti myös nurkan irtonainen karsikkolauta ja animoitu pienoismalli, jolla ei ollut mitään selitettä. Salivahdin mukaan "esittää vuodenaikoja". Mutta animaatio lähti käyntiin ja kaikki muukin tekninen näyttelyssä toimi, jos älysi koskea kuparilevyihin. 

Kävijän kasvojen istutus vanhoihin tauluihin voi olla liikaa jonkun huumoritajulle. Itse pidin eniten viimeisen huoneen soitinesittelystä, jossa sai miksata soimaan niin monta kuin halusi. Paitsi, että sain käteni ulottumaan korkeintaan neljään levyyn yhtä aikaa. 

Luonto-huoneen Kansallismuseon tornista nähty animoitu panoraama Helsingin kehityksestä 900 vuoden aikana sai kamerat esiin ja todennäköisesti kiinnostaa myös myöhempiä kävijöitä. Itseäni kiinnostaisi tietää, mitä helkutin mökkejä ilmaantui Vironniemen lounaisosaan 1600-luvun alussa, kun käsittääkseni alue oli pitkään asumaton. Ja miksei puusto vähentynyt kaupungin rakennuksen ja lämmityksen myötä edes venäläisten suuren Pohjan sodan aikaisen miehityksen aikana. Mutta ilokseni animaatio päättyi näkymään kohti kotiani ja mikropaikallishistoriallista tutkimuskohdettani. Käsittääkseni loppupuolella näkyvä pytinki nimittäin markkeeraa Taipaleen panimo-karkkitehdas-lääketehdasta.

Satakuntalaisia juuriani ärsytti Valtio-huoneen kielikartta, joka näytti siltä, että Satakunnassa ei puhuttu vuonna 1809 sen paremmin ruotsia kuin mitään suomen murrettakaan. Hienoinen paikkaus oli huittislaisen Momman Siinan saama kokonainen Maailma-huone. 

Siinan esiinnosto oli osa pyrkimystä esittää monipuolisempi kuva Suomen historiasta. Mielestäni tässä onnistuttiin vähintäänkin kohtuullisesti, mutta mielenkiinnolla odotan "tavallisempien" kävijöiden näkemyksiä ja ymmärrystä näyttelyn viesteistä. Suosittelen lämpimästi tutustumista kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti