Jotain lähiomaisia jäi eloon ja Ida meni vihille syntymäkodistaan. Sulhanen oli helsinkiläinen karvari Joonas Peltonen (Keski-Suomi 11.4.1883). Kuten Idan pyöreiden vuosien kronikoitsija Suomen naisessa 9/1916 kirjoitti "Kotipitäjästään Jämsästä joutui hän avioliittonsa kautta jo nuorena pääkaupungin asukkaaksi."
Helsingin osoitekalenterien mukaan Ida ja Joonas asuivat viimeistään vuonna 1887 Töölön Valo-huvilassa 60c, jonka Joonas omisti. Valon alue sijaitsi nykyisten Töölön- ja Runeberginkadun risteyksen kohdalla, tuolloin paikka oli Läntisen Viertotien vartta Töölön sokeritehdasta vastapäätä (Uusi Suometar 17.1.1889). Perheeseen syntyivät ainakin aikuisiksi eläneet Aina Ilona, kaksoset Yrjö Einari ja Waldemar Joonas (s. 1885) sekä Minna Viktoria (s. 1888).
Joonas ansaitsi rahaa nahkurin työn lisäksi vuokraamalla tilaa huvilasta, mutta liiketoiminta ei sujunut toivotulla tavalla vaan hän joutui hakemaan konkurssia vuonna 1889. Ida haki pesäeron ja huvila siirtyi hänen nimiinsä. Mahdollisesti siitä aiemmin poisvuokrattuun liikehuoneistoon hän perusti myymälän, jonka pitämisestä teki elinkeinoilmoituksen seuraavana kesänä (Nya Pressen 12.7.1890). Hän sai myöhemmin mallasjuomien myyntioikeuden (Uusi Suometar 9.5.1894). Syntymäpäiväjutun kaunistelevin sanankääntein.
Jäätyään sitten kotinsa ja perheensä ainoaksi huoltajaksi ja ylläpitäjäksi, ryhtyi hän koko luonteensa tarmolla, oikealla hämäläisellä sitkeydellä, ponnistelemaan eteenpäin. Selväkatseisena naisena, ajan ja ympäristönsä vaatimuksia ja tarpeita ymmärtäen ja hyväkseen käyttäen antautui rva Peltonen liikealalle. Hänen ensimäinen yrityksensä tällä alalla oli ruokatavarakaupan avaaminen, joka alussa oli aivan vähäpätöinen, mutta vuosien kuluessa vaurastui ja laajentui. Vuosikymmeniä on hänellä Töölössä ollut ajanmukainen saunalaitos, jota varten hän on rakennuttanut oman talonkin, uhkean kivimuurin.
Sekä osoitekalenteri että Helsingin Sanomat julistivat Idan leskeksi hieman liian aikaisin, oikeasti Joonas kuoli vasta 15.3.1913. Perukirjansa on koruton, kun kaikki pesäeron jälkeen ansaittu oli Idan nimissä. Mutta siitä kävi ilmi nimet lapsilleen, jotka kaikki pääsivät kiinni nousevaan säätykiertoon, ainakin isäänsä verrattuna. Perukirjan mukaan Aina Ilona oli naimisissa kauppakoulunjohtajan filosofianmaisterin Yrjö Matti Tuomikosken kanssa ja tämän vahvistaa miehen kirjaus ylioppilasmatrikkelissa. Kaksospojat kävivät myös yliopistoa (pdf) ja kuopustytär meni naimisiin papin kanssa.
Luulisi Idan siis viettäneen 50-vuotisjuhliaan tyytyväisenä saavutuksiinsa ja niiden julkiseen kehumiseen.
Muutaman vuoden ajan on hän myöskin työskennellyt omistamassaan ensiluokkaisessa leikkelyliikkeessä. Kaikki nämä liikkeet on hän alusta alkanut ja niitä sitten tarmolla ja taidolla hoitanut, niin paljon vaivaa ja erilaisia ammattitietoja kun ne ovat kysyneetkin. Tyydytyksellä voi rva Peltonen silmätä taaksepäin. Vastukset ovat voitetut. Hän on saavuttanut tunnustusta ansaitsevan menestyksen monissa yrityksissään!
Itse läpikäytyään kovan taistelun jokapäiväisestä leivästä, on hänessä herännyt syvä myötätunto kaikkia kovaosaisia ja puutteenalaisia kohtaan. — Monen moniin sekä ystäviin että liikekumppaneihin on tämän tarmokkaan, selväjärkisen ja lämminsydämisen naisen vaikutus ollut rohkaiseva, voimia antava. Sellaisia naisia aikamme kipeästi tarvitsee. Kauvan eläköön hän!Olettaen, että puhelinnumeron sai tähän aikaan siirrettyä, vuoden 1920 Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri kertoo Idan asuvan leskirouvana Kluuvikatu 4:ssä ja omistaneen kiinteistön Pasilankadulla sekä edelleen Runeberginkatu 61:n, jossa nyt toimi "Valt. sairaala". Sanomalehdistä selviää, että osoitteessa toimi seuraavasta vuodesta alkaen veneerinen seli sukupuolitautien sairaala. Osoitekalenterissa 1924 Ida asuu Itäisellä teatterikujalla ja vastaa edelleen puhelimeen numerossa 3030. Vuonna 1928 hän omisti edelleen tontin Runeberginkatu 61/Kivelänkatu 9, johon samana vuonna valmistui edelleen seisova asuinrakennus. (Leike Rakennustaito 13/1929)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti