Maanantaista keskiviikkoon istuin sekä konkreettisesti että virtuaalisesti konferenssissa Baltic Connections, jonka ekan päivän työpajassa pidin miniesityksen artikkeliaihiostani. Tauoilla ja aamuisin kirjoitin muistiinpanoistani jokseenkin koherenttia raporttia Ohjaajalle opintopisteen ansaitsemiseksi ja lähetin lopulta 14 sivua sillisalaattia. Aineksia pitkähköön blogikirjoitussarjaan olisi siis ollut, mutta ei voimia sen kirjoittamiseen. Joten esille muistot vain kolmesta esityksestä.
Lähimpänä nykytutkimustani oli Antti Häkkisen 1860-luvun nälkävuosien sanomalehtikirjoittamisen analyysi, sillä olin juuri alkukuussa tarkastellut vastaavia kirjoituksia 1700-luvun lehdissä. Tuntui oudolta, ettei tällaista analyysiä ole aiemmin tehty, mutta paikalliskirjeiden kuvauksia on kai nälkävuosien historiassa hyödynnetty vain paikallisolojen kuvaajina.
Laadullisen tarkastelun ohella Häkkinen oli kokeillut määrällistä tekemällä sanahakuja Kansalliskirjaston digitoimiin lehtiin. Useissa esimerkeissä oli mielenkiintoisia havaintoja, mutta jäi vaivaamaan se, miten ja kuinka perusteellisen ajattelun jälkeen hakusanat oli valittu.
Vanha suola (eli kirjani Viipurista Venäjän vangiksi 1710-22) kutsui kuuntelemaan Yury Akimovin esitystä "Transforming Strangers into Savages: Western impact on Russia’s attitude towards Siberian natives in the first half of 18th century". Rehellisesti sanottuna en ollut lukenut otsikkoa kunnolla ja ajattelin Tobolskista lähteneitä tutkimusmatkoja, joilla oli mukana ruotsalaisia sotavankejakin. Kyse ei ollut tästä läntisestä vaikutuksesta.
Vaan siitä, että läpi 1600-luvun Venäjä levittäytyi itään vaatien paikallisväestöltä turkiksia veroina, mutta jättäen heidät muuten omiin oloihinsa. He olivat kirjaimellisesti "toisia" tai "vieraita" eikä heistä yritetty tehdä "venäläisiä". Tämä muuttui kun Pietari Suuri tutustui länsimaiseen ajatteluun ja alkoi tuoda sitä Venäjälle. Kyse ei ollut vain kauhtanoista luopumisesta ja partojen katkaisusta. Lännestä opittiin, että "lähetystyöllä" maa saadaan pysyvämmin haltuun (jesuiitat yms. Etelä-Amerikassa), ja, että "modernissa" valtiossa kaikilla on sama uskonto, jonka edistämiseksi hallitsija toimii. Vaikka valistusajattelu ei vielä ollut käynnissä Euroopasta saatiin myös ajatusmalli, jossa taikausko on primitiivisyyttä ja on syytä pyrkiä muuhun. Edistyä.
Ajatukset yhdistämällä Pietari Suuri määräsi pakkokäännytyksen, jonka väkivaltainen suoritustapa jäi kirjani aineistosta hyvin mieleen. Käännyttäjille oli perustettu koulu Tobolskiin, mutta he eivät suinkaan osanneet paikallisia kieliä, joten lähinnä heitettiin kastevettä ihmisten päälle ja naulattiin ikoni kodan sisäseinään.
Tämä "eurooppalaisuuden" ja "muun" kohtaaminen liittyy yhteen konferenssin kutsupuheista. Joel Mokyrin otsikko oli "Attitudes, Aptitudes, and the Origins of the Great Enrichment". Lainaan Ohjaajalle lähettämääni tekstiä:
Ilman alkukehystystä Mokyrin esitelmä olisi ollut hyvä uudelleenmiksaus Euroopan noususta 1450-1700. Ei enää nielty vanhaa tietoa sellaisenaan (skeptisyys), omaksuttiin muiden keksinnöt (avoimuus) ja oltiin uteliaita ja tiedonhaluisia (neofilia). Näillä asenteilla positiiviset seuraukset ja sitä rataa.´
Valitettavasti Mokyr halusi “ajankohtaistaa” teeman lähtemällä liikkeelle Black Lives Matters -liikkeestä. Hän totesi - aivan oikein - että kyse ei ole ainoastaan rasismista vaan perustavaa laatua olevasta epätasa-arvosta. Tämän lähdettä hän mielestään lähti selvittämään aloittaen näennäisen salonkikelpoisesti toteamalla, että selittäjänä ei ole eurooppalaisen kulttuurin juuret, kristinusko tai genetiikka, sillä Muut alueet olivat Eurooppaa kehittyneempiä vuoden 1000 paikkeilla. Joten kun kyse ei ole biologiasta tai maantiedosta, niin kyse on historiasta.
Aivan, mutta historiantutkimuksessa olennaista on rajaus. Mokyrin kehystyksen ja esityksen perusteella olennaista oli eurooppalainen asennemuutos eikä se, mitä siitä seurasi muille. Esityksessä vilahti puuvilla esimerkkinä eurooppalaisesta erinomaisuudesta, jolla täysin vieras raaka-aine synnytti merkittävän teollisuuden. Tässä yhteydessä ei sanaakaan siitä, että britit tuhosivat määräyksillään intialaisen kankaantuotannon tai mainintaa puuvillan tuotantoon useilla seuduilla liittyvästä orjatyöstä. Yleisesti eurooppalaisten vaikutukset toisaalla kuitattiin viittauksella Deidre McCloskeyn kirjaan The Great Enrichment: siirtomaissakin tilanne on parempi kuin menneisyydessä.
Mokyr ei myöskään selittänyt sitä, miten miten avoimuudesta päädyttiin erilaisuuden halveksuntaan ja hyppäsi yli vuosisadat, jolloin varsinainen kolonialismi oli käynnissä yhtäaikaa teollistumisen ja ensisijaisesti länsimaiden rikastumisen kanssa. Yksinkertaistetusti viestinsä siis oli, että eurooppalaiset lähtivät liikkeelle oikealla asenteella ja ansaitsivat sen mitä saivat. (Oma ongelmansa oli eurooppalaisten klimpittäminen ikäänkuin maanosan sisällä ei olisi merkittäviä eroja.) Tämä on erittäin lähellä BLM:n vastustajien näkemyksiä siitä, että rodullistettujen pitäisi vaan korjata asenteensa ja yrittää enemmän.
Tänä päivänä olennainen epätasa-arvo periytyy toki Mokyrin kuvaamasta ajasta, mutta epätasa-arvoa tuottanut ja tuottava rakenne on luotu ja sitä on ylläpidetty seuraavilla vuosisadoilla tietoisilla teoilla ja ehkäpä Mokyrille keskeisellä “hyödyllisellä tiedolla”? Vaikutukset ovat kumuloituneet tavalla, joka tosiaan on mitä suurimmassa määrin historiaa eikä biologiaa tai maantietoa.
Verenpaineen noustua ikävästi keskustelu jäi seuraamatta.
Kuvat: Robert Wilhelm Ekmanin maalaus. Wikimedia / Illustrations de Les peuples de la Russie. (1812-1813) / The National Archives UK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti