Seurasin eilen historiatieteellistä seminaaria. Olin etukäteen ajatellut, että kirjoitan siitä blogiin oikein vanhanaikaisen katsauksen, jossa sanon joka esityksestä jotain mukamas fiksua. Mutta eihän siitä mitään tullut, kun koko tilaisuuden teeman professionalisoituminen, josta tulen niin pahalle tuulelle, että jupisin läpi puheiden vastalauseita ja tarkistin välillä, että olihan se mikki ihan oikeasti pois päältä.
Parastakin esitystä kuunnellessa nipotusmoodi oli täysillä. Jaa, että luokka on suomen kielessä ihmisten ryhmittelyn mielessä uusi sana ja sen takia pahasti poliittisesti värittynyt?
 |
| Anders Forsberg, kirjasta Från svenska hem (1902) |
Illalla tuli mieleen tarkastaa. Vanha kirjasuomen sanakirja tietenkin tuntee sanan luokka, sillä se on rinnakkaismuoto luokille eli hevosen valjastukseen käytetylle puukaarelle. Mutta sanakirjassa on myös toinen luokka, joka on määritelty "oppilaiden edistyneisyyden mukaan muodostettu opetusryhmä / (ihmis)ryhmä, tietynlaisten ihmisten tai olentojen joukko / vero-, myynti- tms. luokitus, tämän mukainen kategoria, ryhmä".
Kriittistä on tietenkin se, minkälaista ihmisten luokittelua kyseinen puhuja piti uutena. VKS:n toisen selityksen esimerkeissä ei ole kyse työväenluokasta, keskiluokasta ja yläluokasta. Luokittelu on ensisijaisesti moraalinen: on autuaiden luokka (1761, 1768) ja laiskojen (1700) sekä varkaiden (1759) luokka. Vaikka kyse ei ole rahasta ja asemasta, voinee sanoa, että kyse on arvottavista luokista?
Myös opetusryhmät ovat järjestyksessä ja viimeisessä merkityksessä olennaista on nimenomaan arvojärjestys. Verotusluokat eivät ihan ole sosiaaliluokkia, mutta kohtuullisen lähellä ollaan.
Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa alaluokka ja yläluokka tarkoittavat pitkään vain koululuokkia. Kun vaihdoin sanoihin alaluokkainen ja yläluokkainen, modernit merkitykset ilmaantuivat eilen kuultuun sopivasti 1800-luvun lopussa vasemmistolaisessa lehdessä. Mutta sana ihmisluokka löytyy jo 1800-luvun puolivälissä:
- Työntekiöitä ovat kaikki ihmiset, mutta tässä on kysymys siitä ihmisluokasta, joka palvelioina ja päivämiehinä elää päivästä päivään käsityöstänsä. (Suometar 14.6.1850)
- Vaan kuinka suuresta arvosta eikö köyhäin-holhous ole? Jos ylimälkään tutkimme sitä ihmisluokkaa, jota köyhäin-holhous tarkoittaa niin se on suurin osa kansakunnasta. Tutki perhekuntaasi, niin löydät kaikki palveliasi ja työmiehesi taikka syntyneen eli vihdoin joutuvan tähän ihmisluokkaan. (Suometar 28.1.1851)
- Jokainen sääty ja ihmisluokka tehköön sen oman vaikutus-piirinsä sisällä, ilman mittään väärittä keinoitta. (Maamiehen Ystävä 24.2.1855)
- Kaikkialla nähdään yksi ihmisluokka, joka elää ainoasti kättensä työstä, joka tekee työtä muille, joilla on varoja antaa näille työtä. Vaadittuna jokapäiväisestä työstä ansaitsemaan ravintonsa, on tämä ihmisluokka siinä surkuteltavassa tilassa, että, jos jostakin syystä työ puuttuu, myös ravinto loppuu ja olennon apua on muilta haettava. (Hämäläinen 15.10.1858)
Mielenkiintoista on, että Yhdysvalloissa luokka eli class on lähes kokonaan kadonnut yleisestä keskustelusta. Sen on korvannut sana rotu eli race. Kun roduista lukee yhdysvaltalaisista julkaisuista, tuntuu kuin tuli suuriruhtinaanmaan 1890-luvulle tai vuosidadan vaihteen ensimmäiselle vuosikymmenelle.
VastaaPoistaNyt tätä rotukeskustelua tuodaan Suomeen muodossa "valkoinen heteromies". Minun on silloin tehnyt mieleni muistuttaa, että yli 100 vuotta sitten olimme sentään mongoleja. Meri Arni-Kauttu on tehnyt kiinnostan väitöskirjan tästä suomalaisesta rotukeskustelusta. Ei tarvitse kaikkea lainata rapakon takaa, kun voi yhtä hyvin palauttaa meidän oman historiamme rotuilun.