En ole täällä vielä ollenkaan maininnut sitä, että vanhasta tottumuksesta ja Helsingin yliopiston tunnareiden ylläpitämiseksi ilmoittauduin avoimessa yliopistossa Georg Haggrénin vetämälle kurssille Tuhkasta designiin. Hieman kryptinen otsikko viittaa lasiin, jota tarkastellaan historian, arkeologian, taidehistorian ja museologian suunnasta. Koska väikkäri ei koskaan pääse unohtumaan, teen kurssin suoritteeksi sanomalehtipohjaista esseetä ja näin päädyin selvittämään 1700-luvun osoitetta Tukholmassa.
Se oli itse asiassa helppo tehtävä verrattuna tuotelistojen sanojen ymmärtämiseen, mutta suomalaisen lasiruukin osalta näitä on "onneksi" vähän. Paria sanaa selvittäessäni osuin Posttidningarissa 3.5.1759 kaksisivuiseen Kungsholman lasiruukin hintalistaan, josta varmaan saisi aikaan kanditutkielman. Hetken ihmeteltyäni muistin Haggrénin lähdekriittisen toteamuksen, että kaikki listojen esineet eivät välttämättä olleet tuotannossa. Kokonaisuudesta syntyi mielikuva jonkinasteisesta muoti-innosta tai kulutushulluudesta.
Nimikkeiden selvitystä vaikeuttaa osaltaan se, että mukana on sekä kuluttajille suunnattuja esineitä että apteekkiin tai laboratorioihin tarkoitettuja. Kuningatarveden pullosta tuli ensimmäiseksi mieleen jälkimmäinen, sillä kuningasvesihän on suola- ja typpihapon seos. Kurkistus SAOBiin kertoi, että kuningatarvesi oli unkarilainen rosmariinin kukista tislattu neste, jolla oli lääkinnällinen käyttö. Eli kuului apteekkiin, mutta ei arvaamastani syystä. Mutta, jotta asiat eivät olisi liian helppoja, SAOBissa annetaan myös rinnakkaismuoto "eau de la reine d'Hongrie" ja tuotelistalla on erikseen samanhintainen "L'eau la Reine Flaska". Mikä mahtoi olla esineiden ero?
Viinilasien kohdalla vetävyys ei ole merkityksellistä, mutta olutlasien osalta ilmeisen tärkeää. Puoli tuoppia on 0,65 litraa. Kortteli on neljännestuoppi eli 0,3 litraa ja puoli korttelia siis 1,5 desilitraa. Siitä, kun olen istunut oluenjuojien kanssa on aikaa, mutta en kyllä muista kertaakaan nähneeni alle kahden desin annosta.
Leikkeen hinnat koskivat puolikristallia. Täyskristallisia olutlaseja Kungsholmenin lasiruukki ei myynyt. Koristeltu (ritade) olutlasi maksoi riikintaalerin, eikä sen kokoa määritelty. Tavallisemmasta lasista tehty korttelin olutlasi maksoi 10 äyriä, puolen tuopin 18 äyriä ja kahvallisena 24 äyriä, jolla sai myös tuopin lasin ilman kahvaa. Jossain siis tarjoiltiin kerralla 1,3 litraa olutta.
Tavallisemmasta lasista tehtiin myös sitruunapurkkeja, joiden hintavariaatio viitaa erilaisiin kokoihin tai malleihin. SAOB ei tunne käsitettä eikä siitä tule mitään mielikuvaa. Googlailu tuottaa eteen kulhon, jonka kannen nuppi on sitruunanmuotoinen. Sellaista tuskin saisi 24 äyrillä.
Lasisia verhorenkaita!
Lasinen yöastia?! Kai yhtä kestävä kuin posliininen, mutta ajatus hajoamisesta käytössä tai käytettynä... Estetiikkaa ajatellessa pitää muistaa, että täysin väritön ja läpinäkyvä lasi oli harvinaista. Kurssilla vinkattu norjalainen kuvitettu
Modellbok for Nøstetangens og Aas' produkter med prisangivelse (1763) antaa ymmärtää, että kyseessä on värillisestä lasista valmistettu esine.
Valitettavasti norjalaisen lasitehtaan valikoimaan ei kuulunut sitruunapurkkeja eikä niitä kahta esinettä, jotka esseessä ovat selvittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti