Mikä silloin mielessäsi,
Mikä päässäsi, poloinen!
Koskas kestihin kehoitat,
Juomalauluja lateilet?
Kuhun tuhmia talutat,
Kuhun heikkoja kuletat?
Tunne ensin tarkemmasti,
Kansa, kullen kirjoittelet.
Pitäjitä sangen paljon,
Joissa miehet joukoittaisin,
Pojat pöydän ympärillä,
Istuvat iloissa mielin;
Pöydän äärtä painelevat,
Kyynysvarsilla vakaasti,
Putelita palvelevat,
Vielä viinankin vetävät,
Nahkahansa narrin palat;
Pyllistävät suuren pullin,
Kohden kattoa kumohon,
Korttelinki kumaisevat
Aivan ahnahan kitahan,
Pulputtaatpa putelista
Kulkkuhunski kohdastansa,
Nielaisevat norrikupin,
Näppiänsä nuoleskellen,
Paikoin punsinkin panevat
Vatsahansa miehet vahvat.
Piippu pieni hampahissa,
Josta sauvua sysävät,
Karvahinta, katkerinta,
Puhaltavat paksun pilven.
Posket joteskin punavat,
Punaiset ja pullollansa,
Viinan karvaiset, vihannat.
Tupakasta vahva tuppu,
Häiy pallo hampahalla,
Myrkkylehdeistä mädistä,
Saksan kostiat kusesta;
Jota jauhavat halulla,
Märehtivät, mökettävät,
Että kuola konnan suusta,
Vesi ruskia valuupi.
Nenä nuuskalla noettu,
Sijan siivo sieramissa,
Räsähtelee räkäreiät,
Joita korjavat kädellä,
Pyhkäisevät peukaloonsa,
Hihan suuhun hivuttavat,
Housut, helmat saastuttavat.
Ääntä kantavat kovasti,
Vielä veisunki repäisee,
Paikoin pöytähän läjähtää,
Kortit viinasta vetelät,
Otran liemestä lihavat,
Tappelunkin taidottomat,
Että jyskinä, jytinä,
Kauvas kuuluupi kumina,
Lyöpi, kuka kerkiääpi,
Nyrkit niskahan lusahtaa,
Rukit ruskavat jaloissa,
Pöydät heiluvat hädässä,
Penkit paukavat pakossa,
Kovin keikkuvat kapatkin,
Putelit ja pulliparat
Laviasti lainehtiipi;
Viina virtaapi sekahan,
Että kortit koreasti
Pöydällä siit' purjehtivat.
Muoto muuttumaan rupeepi,
Kasvo käänty kalveheksi,
Nenä valkiaks vetääpi.
Viimein viinasta väsyneet,
Sekä rauvenneet sodasta,
Painuvatten pöydän ala,
Lopuks liijalle menolle.
Tuonne syöksevät sisunsa,
Olven ulos oksentavat,
Viinan koirille kokevat.
Saavat saappahat osansa,
Kauhtanatkin kauniit merkit,
Pöksyt parahan tavaran.
Tuolta viimein vilpastuvat,
Ylös kömpiä kokevat,
Miehet pohmeloll' pahalla,
Taudill' tehdyllä kovalla,
Miehet hyvin merkittynä,
Kauniit katsella peräti:
Millä mustelma nenässä,
Nokka nosnut korkialle;
Kulla kallo paljahana,
Millä otsassa omena,
Kulla kuhmu kulman päällä,
Millä huulikin halaistu,
Kulta hammas kolistettu,
Millä silmäkin sininen,
Suomen miestenkin seassa;
Pitävät näin pitkät kestit
Kapakoiskin kaiket päivät,
Kuluttavat kukkaronsa,
Ajan aivan tarkiankin,
Pöksyt pantiksi panevat,
Monet pojatkin poloiset,
Korvat vielä kostiana,
Maitosuiksi mainittavat,
Kyll' jo kauniisti osavat
Panna leuvan parrattoman
Kenohon ja keikallensa,
Ottaa ryypyt oivalliset,
Viinalla jo viruttavat
Maitohampahans' halulla,
Viinan kulkkuhuns' valavat,
Veden vertana pitävät.
Oppineet on olven juojat,
Ei siis tarvitse enempi
Kirjoitella kestilaului,
Juomalauluja latoa,
Pyytää pahuutta enätä,
Juopumukseen johdatella.
Kyllä miehet meidän maassa
Juomakonstin jo osavat
Ilman veisuin vietellystä,
Kirjan pahan kehoitusta,
Joka pahan pahemmaksi,
Tuhman tekee turmelluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti