lauantai 10. lokakuuta 2020

Kirjuri, joka tunnetaan Aleksis Kiven asuintoverina

Johan Edvard syntyi 24.2.1841 Nurmijärven kirkonkylässä Ala-Grannilan naimattoman piian Stina Lisa Södermanin (s. 1.5.1816) pojaksi. Häntä ei merkitty kirkonkirjoihin äitinsä sukunimellä vaan patronyymillä Salomonsson. Siihen, että kyseessä oli oikeasti isän nimi viittaa se, että Johan Edvard aikanaan antoi esikoispojalleen nimen Salomon Edvard. Muuten tuntemattomaksi jäävä isä on siis ilmeisesti pojan jossain määrin tunnustanut ja ehkä auttanut koulutielle.

Syksyllä 1859 Johan Edvard oli 18-vuotias Helsingin yläalkeiskoulun oppilas ja kortteerinsa Länsi-Heikinkadulla lähellä Espoon tullia teurastaja J. W. Wareliuksen talon kivisen piharakennuksen yläkerran kamarissa. Sen hän jakoi kotipitäjän 24-vuotiaan ylioppilaan Aleksis Stenvallin kanssa ja tästä syystä omastakin elämästään on säilynyt kertovaa tietoa. Asuinpaikkakin on saanut muistolaatan Forumin kauppakeskuksen aulaan. Salomonsonin kertoman ja Tarkiaisen tallennuksen perusteella nuoret miehet olivat vanhastaan tuttuja, sillä "heidän äitinsä olivat tuttavia keskenänsä ja heidän kotiensa väliä vain puolen peninkulman matka."

Viljo Tarkiaisen kuvauksessa yläalkeiskoulusta Johan Edvard Salomonsson oli jatkanut Porvoon lukioon

mutta "tyhmyydessään” eronnut jo toisella lukukaudella ja alkanut lukea lakitiedettä toht. Robert Laguksen johdolla valmistuakseen pikkuvirkailijaksi. Kun hän sitten kävi prof. J. Ph. Palménille tutkintoa suorittamassa, virkkoi tämä hänelle: "Ne „knopit”, jotka Lagus on päntännyt Teidän päähänne, näytätte Te kyllä osaavan. Sitäpä me juuri paheksumme Laguksessa, ettei hän ole käytännön mies. Te voisitte nyt saada sangen välttävät arvolauseet. Mutta menkää nyt harjaantumaan käytäntöön ja tulkaa sitten takaisin tutkintoon, niin voitte saada korkeamman arvosanan."


Ilmeisesti Porvoosta Helsinkiin palattuaan Salomonsson asui jälleen Stenvallin kanssa alkuvuonna 1862. Saman vuoden syksyllä Salomonsson allekirjoitti virallisessa lehdessä nimenmuutoksensa käräjäkirjurina. Uudeksi sukunimekseen hän oli valinnut Kallio. Nurmijärven rippikirjassa nimenmuutos noteerattiin kuitenkin vasta 1870-luvulla.

Tätä ennen Kallion tiedetään toimineen nälkävuosina 1866-67 virallisena siementenjakelijana Uudenmaan lääninkanslian palveluksessa. Nurmijärven 1880-luvun rippikirjassa hän oli pitäjänkirjuri ja vihkimerkinnässään 9.10.1884 lyhyemmin kirjuri. Morsian oli 23 vuotta nuorempi palvelustyttö, joka vaimona synnytti lapsia lukuisia lapsia. Sanomalehtiin perheen elämästä ei hakujen perusteella ole tallentunut tietoja, joten voisi lopettaa J. V. Lehtosta lainaten

Lopun ikäänsä, monet kymmenet vuodet, sillä hän eli 80 vuoden vanhaksi, eleli Kallio vaimoineen, lapsineen omassa kolmihuoneisessa mökissään Nurmijärven kirkonkylän liepeillä, Palojoelle menevän maantien varressa, vastapäätä käräjätaloa. Hän oli hyvän käräjäkirjurin ja kaikenlaisten asiakirjain laatijan maineessa, eikä häneltä työtä puuttunut, eikä hänen sievästä kirjoituskamaristaan asiakkaita, kaukaakin tulleita, siihen asti kunnes yhä enenevä kuurous alkoi vaikuttaa haitallisesti hänen ammattiinsa. 

Aivan näin harmonista miehen elämä ei kuitenkaan ollut, sillä hän ehti kokea vuoden 1918. Ainakin kaksi perheellistä poikaansa olivat punakaartissa ja tulivat tuomituiksi.

Johan Edvard Kallio kuoli Kivi-kirjallisuuden mukaan vuonna 1921.

Lähteet:
Nurmijärven kastetut, rippikirjat 1830-41 s. 356, 1875-1880 s. 623, 881-1890 s. 636, RK 1890-1899 s. 609
Finlands Allmänna Tidning 8.9.1862 no 207

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti