Muinaismuistoyhdistys ja Suomen sukukirja

Suomen muinaismuistoyhdistys juhlii parhaillaan 150-vuotisuuttaan. Keskiössä ovat taidehistorialliset tutkimusretket, joista kuuntelin luentosarjan jo viime vuonna. Sekä keskiajan että paikallishistorian näkökulmasta ne ovat merkittäviä, mutta minulle yhdistyksen varhaishistoriassa on jotain vielä tärkeämpää. Toukokuussa 1879 sanomalehdissä julkaistussa vuosikertomuksessa nimittäin kerrottiin, että 

Alkuun on niinikään pantu sukutaulujen kerääminen Suomen aatelittomia sukuja ja ritarihuoneen kirjoissa olemattomia aatelis-sukuja varten. Historialliselle tutkimukselle on genealogia jotenkin tärkeä aputiede, ja monta vaivalloista tutkimusta oikeuden-jutuissakin vältettäisiin, jos luotettavia sukutauluja olisi saatavana muistakin su'uista kuin aatelisista, joita genealoginen tutkimus tähän saakka nimenomaan on silmällä pitänyt. Lisäksi tulee että matrikkeleita puuttuu suurimmasta osasta virkamieskunnasta, joka puute sukutaulujen kautta melkoisessa määrässä voitaisiin poistaa, ja että jokaisella on luonnollinen ja oikeutettu halu saada tietoja esivanhempiensa töistä ja vaikutuksesta kansan palveluksessa. Koska genealoginen tutkimus suuremmassa määrässä harjoitettuna voisi tuottaa jotenkin tärkeitä hedelmiä, jos sillä jotain johtoa olisi, on Yhdistys katsonut tarpeelliseksi ryhtyä tähän asiaan, herättäkseen harrastusta kotimaiseen tutkimukseen tällä alalla, ja päättänyt, kiertokirjeitten kautta suomalaisille su'uille, koettaa saada kokoon aineita laveata Suomen Sukukirjaa varten.

(Vahvennus minun.) Metodi tuli tuossa lopussa selväksi, mutta jo samassa kuussa sanomalehdet julkaisivat tarkemmat ohjeet:

... Monen suvun huostassa löytynee jotenkin täydellisiä sukuluetteloja ja kopiot niistä olisivat varsinkin arvokkaita lisiä; vähemminkin täydelliset tiedot ovat sentään nekin tarkoitukseen tervetulleita. Jota täydellisemmät sukuluettelot ovat, sitä pikemmin tietysti niitä voidaan julkaista. 

Täydellisillä tiedoilla sukuluetteloissa löytyvistä henkilöistä tarkoitetaan: 1) henkilön kaikki nimet täysin kirjotettuina; 2) milloinka (päivämääräys) ja missä (kaupunki tai talo ja pitäjä) hän on syntynyt, vihitty tai kuollut; 3) elämäkerta, jossa hänen opinkäyntinsä ja virka-nimityksensä ovat päivämääräyksillä merkityt, sekä tieto kunnasta, jossa hän asuu eli on veroitettu; 4 vaimon tai miehen täydellinen nimi, syntymä- ja kuolinpäivä, mahdollisesti ennen taikka myöhemmin ollut avioliitto, sekä hänen vanhempiensa nimi; 5) lasten, varhainkin kuolleiden, täydelliset nimet sekä synnyin- ja kuolinpäivä ja paikka. — Vanhemmilta aioilta tietysti harvoin saa noin täydellisiä tietoja. 

Koska taulumuoto on hankala varsinkin suurille sukuluetteloille, niin lienee sopivinta viitata, samoin kuin O. Wasastjernan Sukutauluissa, jokaisen pojan, joka on perheen perustanut, uuteen numeroittuun tauluun, joka sisältää perheenisännän elämäkerran ja avioliiton sekä kaikki lapset järjestänsä, viittauksilla uusiin tauluihin, missä tarpeellista on. Siten voivat numeroitut perhetaulut vihossa seurata toinen toistansa, eikä tila rajoita muistoonpanojen täydellisyyttä. 

Yhdistyksen kokouksessa 10.12.1883

Sihteri ilmoitti että sukutauluja sekä muita sukutietoja oli koolla 9 sidettä, yhteensä 7000:tta sivua. Koska hänen itsensä oli mahdotointa uhrata niiden järjestämiseen ja täydentämiseen kyllin aikaa, jätti hän yhdistyksen keskusteltavaksi Suomen sukukirjan toimittamisen noiden kokoelmien ja muiden saatavissa olevien lähteiden nojalla. Asian ratkaiseminen jätettiin seuraavaan kokoukseen, jolloin kokoelmat olisivat nähtävinä. Toimituksen suhteen ehdoitti kuitenkin esimies että kokoelmat olisivat suomeksi julkaistavat, mutta säilyttämällä nimimuodot sellaisina kuin ne olivat ilmiannetut. Myöskin katsottiin paraaksi julkaista kokoelmat "Aineksien" nimellä, joten vähemmänkin täydellisten sukutaulujen julkaiseminen kävisi mahdolliseksi.

Kokouksessa 1.2.1884:

Viime kokouksessa nostettu kysymys Suomen sukukirjan toimittamisesta otettiin uudestaan keskusteltavaksi, mutta kun ei yhdistyksellä tätä nykyä ollut varoja valmiidenkaan käsikirjoitusten painattamiseen, niin päätti kokous jättää asian vastaiseksi. 

 

Työ nytkähti eteenpäin lokakuun 1885 kokouksessa:

Yhdistyksen keräämiä sukuluetteloja, joita jo ennen on päätetty julaista nimellä "Aineita Suomen sukukirjaan" ja Suomen kielellä, aiottiin ruveta toimittamaan, koska halullisia työntekijöitä on ilmestynyt. Toimi uskottiin yliopp. Juutilaiselle ja R. F. Rostedt'ille.

 

Toukokuussa 1887 julkistettu vuosikertomus kertoi, että

Myös sukukirjan valmistamista, jota työtä yhdistyksen esimies [J. R. Aspelin] johtaa, on vuoden kuluessa jatkettu. Tätä varten on lähetetty luetteloja suvuista Calonius ja Olsoni ynnä tietoja muistakin aatelittomista suvuista. Samaa tarkoitusta varten on  hankittu Viipurin hovioikeuden matrikkeli.

Axel Bergholm
valokuvattuna vuonna 1886
Museovirasto
CC BY 4.0

Toimitustyö ei ehkä kuitenkaan lähtenyt käyntiin tai katkesi pahoin, sillä vuosikertomuksen uutisoinnissa toukokuussa 1890 on sivulauseena "kun Suomen sukukirjaa kerran ruvetaan toimittamaan". Alun loppu häämötti vihdoin helmiuun alun kokouksessa vuonna 1891:

Lehtori A. Bergholm Porvoossa oli lähettänyt yhdistykselle suunnitelman, jonka mukaan hän aikoisi toimittaa Suomalaista sukukirjaa. Mallina teokselle tulisi olemaan Anrepin "Swensk slägtbok". Se toimitettaisiin suomen kielellä ja julaistaisiin noin 200 sivun suuruisissa vihkoissa. Syyskuussa 1894 toiwoo hra B. saavansa työn loppuun suoritetuksi. Kokoelmia varten oli hän hankkinut tilaa Porvoon lyseon kirjastossa eli rahakammiossa. Yhdistys päätti mainituilla ehdoilla antaa kokoelmat Porvoosen käytettäviksi ja hankkia varat niiden julkaisemiseen. Teoksen muodosta saisi Yhd:n toimikunta lähemmin päättää.  

Ja jo joulun edellä pidetyssä kokouksessa kuultiin, että

Lehtori A. Bergholmilta Porvoossa oli tullut kirje, missä hän ilmoittaa että Suomen sukukirjan toimitustyö on ehtinyt niin pitkälle, että voisi ryhtyä painatukseen. Valmiina ovat suvut: Aejmelaeus, Ahlstedt, Ahonius, Ahnger, Alanus, Alcenius, Alfthan, Almberg ja Alopaeus. Teosta päätettiin julaista noin 5 arkin vahvuisissa vihkoissa aina sen mukaan kuin ainekset valmistuvat. Muoto tulisi olemaan kaksipalstainen Biografisen Nimikirjan kokoa ja samanlaisilla petitikirjaimilla painettu kuin sekin. Ainakin ensimmäinen vihko tulisi maksettavaksi yhdistyksen omista käyttövaroista. Painatus suoritetaan Kuopion uudessa kirjapainossa, jossa 16 sivunen arkki paperineen tulee maksamaan 56 mk.  

Eli vaikka Sukukirja. Suomen aatelittomia sukuja on alkujaan joukkoistus, on sen kutsuminen "Bergholmin sukukirjaksi" varsin oikeutettua. Työnsä kun ei jäänyt yhteen vihkoon vaan tuli valmiiksikin. Kirjan sisällöstä on äskettäin kirjoittanut Tiina Miettinen.