Soijakastikkeesta

Väikkärin aineiston läpikäynnissä noudatan vanhoja tapojani ja jakelen mieleen juolahtaessa leikkeitä sosiaalisen median kanavissa ja yksityisviesteissäkin. Aina välillä vastaanottaja vaikuttaa kiitolliselta. Näin oli, kun huomatessani ilmoitustekstissä soijakastikkeen, mieleen tuli ruokahistoriaa tutkiva Ritva Kylli, joka oleskeli äskettäin Japanissa. Twiittasin siis "Tiesitkö, että Tukholmasta sai ostaa aitoa japanilasta soijakastiketta jo vuonna 1764? Monenkohan oululaisen tuliaisissa?"

Kylli vastasi "Olenkin kokoillut tietoja soijan historiasta Suomessa, mutta Tukholman aito japanilainen soija on mennyt kokonaan ohi! Tuohan sopisi samaan aasialaiseen makumaailmaan 1700-luvun laivalasteissa esiintyvän hillotun inkiväärin kanssa." ja jatkoi "Marie Hackman tilaili @UllaIjas väitöskirjan perusteella 1800-luvun puolella Viipuriin Englannista pähkinöistä ja sienistä valmistettua ketsuppia sekä intialaista soijakastiketta." Ulla Ijäs oli linjoilla ja vahvisti "Joo, tätä soijaa ostettiin ihan säännöllisesti. Yllätti."

Kylli mietti sitten, että "Olisi kyllä kiinnostavaa päästä kärpäseksi kattoon katsomaan, mitä siitä kokkailtiin. Vai oliko ihan vaan pöytämauste." Mihin Ijäs "Niinpä! Pitäisi katsoa tuon ajan ulkomaisia keittokirjoja, että neuvotaanko niissä soijan käyttöä." Minustakin sen verran mielenkiintoinen kysymys, että vaivauduin googlaamaan ja osuin Kikkoman-professorin (!)  Anne Gerritsenin virkaanastujaisluennon mainokseen, jonka mukaan soijakastike kulki Hollantiin jo 1700-luvun alkupuolella ja esiintyy monessa keittokirjassa.

Itse luentokin on verkossa (pdf) ja kertoo m.m. että Lontoossa soijakastiketta mainostettiin sanomalehdessä viimeistään vuonna 1712. Viimeistään 1770-luvulla soijakastike esiintyy keittokirjojen tarjoiluehdotuksissa lisäkkeenä.

Muistin nähneeni soijan jo aiemmin sanomalehdissä. Tekstihaulla varhaisin esiintymä soosista oli Itä-Intian laivojen satamakaupungin eli Göteborgin lehdessä vuonna 1752. Yhteys itään on selvä, mutta Mikko Toivanen huomautti olevan "Mielenkiintoista että nimenomaan japanilaista vaikka Ostindiska Kompaniet seilasi Kantoniin ja hollantilaisilla oli (tavallaan) yksinoikeus Japanin-kauppaan." Kylli muistutti lähdekritiikistä: "Kuinkakohan luotettavia tuollaiset määritelmät ovat ylipäänsä mahtaneet olla, jos suomalainen tervakin tunnettiin maailmalla nimenomaan Tukholman tervana."

Carl Gustaf Ekeberg.
Wikimedia

Ja minä olin käyttänyt sanaa aito... Edellä linkittämäni Gerritsenin luennon mukaan soijakastikkeen tekotavan selvitti eurooppalaisille ruotsalainen  Carl Gustaf Ekeberg, joka oli ollut monella Itä-Intian matkalla. Se julkaistiin Kuninkaallisen tiedeakatemian julkaisuissa vuonna 1764 otsikolla Om Chinesiska soyan, huru den tillredes. Ekeberg kirjoitti m.m. että "Chineserne, [...] hafwa, om ej sjelfve upfinnare af Soyan, sökt härma deras grannar Japaneserne, hvilkas Soya öfvergår den Chinesiska, dock mera i priset än godheten". Eli ilmoituksessa ei turhan tähden mainittu japanilaisuutta.