Raamattujakelija suossa ja rattaiden korjaajana

John Patersonin matkamuistelmat useista käynneistään Suomessa 1810-luvulla on julkaistu kirjassa The book for every land: reminiscences of labour and adventure in the work of bible circulation in the north of Europe and in Russia (1858) ja suomennettuna Jaakko Gummeruksen artikkeliissa John Patersonin vaikutus Suomessa : päiväkirjamuistiinpanoja ja kirjeitä (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran vuosikirja II 1912. 1914). Enimmäkseen Paterson kertoo raamattuseura-aatteen edistyksestä ja paikkoja kuvataan tuskin ollenkaan. Joitakin matkasattumuksia sen sijaan on mukana. Elokuussa 1819 matkatessaan Hämeenlinnasta Turkuun Patterson eksyi suostuneeseen järveen.

Seuraavana aamuna, kun kuljimme erään laajan niityn ohi, veti jokin sen toisella puolella huomioni puoleensa. Nousin kärryistä kulkeakseni sen poikki; mutta en ollut pitkälle edennyt ennenkuin huomasin olevani vaarallisella suolla. Eräs ohikulkeva talonpoika pudisti päätänsä minulle varoittaakseen minua vaarastani; minä yhtäkaikki jatkoin matkaani ja pääsin onnellisesti kiinteälle pohjalle erään puuryhmän luo; mutta palatessani en ollut päässyt pitkälle ennenkuin rupesin vajoamaan ja olin pakotettu heittäytymään pitkäkseni vatsalleni selviytyäkseni. Ryömin takaisin käsin ja jaloin kiinteälle pohjalle; ja nähdessäni karjaa laitumella toisella puolen arvostelin, että jos se kannatti heitä, niin se kannatti minuakin; heitä seuraten minä kelpo lailla väsyneenä ja säikähtyneenä vihdoin pääsin onnellisesti kärryjen luo. 

Tämä niitty oli aikanaan ollut suurena järvenä; mutta niinkuin usein on laita näissä pohjoisissa maissa, oli kasvullisuus sen peittänyt, niin että se nyt kasvaa runsaasti niittyheinää, samalla kuin järven vesi vielä on sen alla, varsinkin siellä missä se on syvintä. Sellaiset paikat ovat erinomaisen vaarallisia, ja usein hukkuu niihin ihmisiä ja karjaa. Se oli minulle vastaiseksikin opetuksena karttamaan villihanhien takaa ajamista.

Syyskuun puolella Porvoosta lähtiessä tapahtui taas.

Emme olleet pitkälle ehtineet, kun, tullessamme erään jyrkänlaisen mäen päälle, josta meidän oli ajettava alas, hevoseni säikähtivät jonkun kuorma-ajurin rattaita, jotka odottivat mäen alla, ja lähtien menemään täyttä karkua ne veivät ajoneuvot toiselle puolelle tietä, missä oli ojan reunassa suuri, terävä, esiinpistävä kivi; se sattui etupyöräni puolapuihin ja leikkasi poikki jokaikisen niistä aivan kuin veitsellä. Siinä tuli kerrassaan seisaus: hevoset kaatuivat ja palvelijani ja kyytipojat heittäytyivät niiden päälle. Minä pysyin paikallani. 

Onneksi ei kukaan tässä töyssäyksessä loukkaantunut; mutta millaiset olivatkaan tunteeni, kun huomasin, missä pulassa olin keskellä yötä, vielä kaukana lähimmästä kaupungista, keskellä asumatonta seutua, jossa oli mahdoton saada mitään vahinkoja korjatuksi! Lähdin lähimpään taloon ja herätin ihmiset, mutta he eivät voineet antaa mitään apua. Saatuani kumminkin tietää että parin (engl.) penikulman päässä oli kaksi muuta taloa, menin jalan sinne asti, mutta huomasin etten saanut mitään apua sieltäkään, niin että kaiken vaivannäköni jälkeen olin jätetty oman kekseliäisyyteni varaan. 

Lainaten eräistä vankkureista etupyörät akseleineen hakkasin puun ja kiinnitin sen mukanani olevilla nuorilla vaunujen alle, niin että toinen pää oli lainattujen pyörien akselin varassa; sillä tapaa saatoin päästä vaunuineni hitaasti eteenpäin. Näissä maissa on tapana sanoa, kun tahdotaan kuvata jotain oikein hyödyttömäksi, että se ei ole enemmän arvoinen kuin viides pyörä vaunun alla; mutta minä havaitsin viidennen pyöräni itse asiassa olevan mitä suurimmaksi hyödyksi tällä kertaa. Ensin kävelin hitaasti vaunujeni vieressä nähdäkseni, miten laitokseni toimi; ja huomattuani että se toimi aivan tyydyttävästi, minä nousin istumaan, antaen palvelijani ja kyytipoikani kävellä, ja hitaasti etenemällä pääsin Loviisaan 9:n aikaan aamulla. 

Kuva Carl-Rudolf Gardbergin kirjasta Pipliaseuran kirjapaino : lehtisiä vanhan turkulaisen kirjapainon aikaisemmista vaiheista.