maanantai 27. huhtikuuta 2020

Hattulasta Helsinkiin

Erik Johan Eklund syntyi 19 p. Tammikuuta 1803 Tasalan rusthollissa Rahkoilan kylässä Hattulan pitäjätä Hämeen lääniä. Isänsä oli rusthollari ja lautamies Juhana Antinpoika Tasala, joka kuoli 1820 ja äitinsä rusthollarin tytär samasta kylästä. Hän kuoli jo 1817. Eklundilla oli neljä veljeä ja neljä sisarta. Syntymäseudustansa muutti Eklund ensiksi Hämeenlinnaan ja sieltä 1828 Helsinkiin, viimeksi mainitulla paikkakunnalla palveli hän ensin passarina.
Isäntänsä, joka merkitsi hänen hyvän päänsä ja luku-halunsa, saattoi häntä tilaisuuteen hankkimaan opin ensimmäisiä alkeita itsellensä, ja varusti hänet hyvillä kirjoilla, joiden kautta tietovaransa voivat karttua. Hyvä käytöksensä ja hyvät tietonsa, enimmästä päästä itse hankitut, saattoivat hänet sittemmin tilaisuuteen päästä Helsingin varvin kirjuri-ammattiin. Tätä virkaa piti hän 17 1/2 vuotta ja saavutti siinä työstänsä hyvän todistuksen.
Kun Eklund 24.11.1829 kuulutettiin avioliittoon viisi vuotta vanhemman Gustava Rydmanin kanssa, hänen tittelinsä oli "Betjent: ugk:".
Sen jälkeen vaikutti Eklund 3 1/2 vuotta lapsen-opettaja-ammatissa ja pääsi vihdoin 1 p. tammikuuta Helsingin vaivaishuoneen pehtorin virkaan, jossa virassa hän pysyi siihen saakka, kuin Helsingin uusi vaivais- ja työhuone tuli kuntoonsa. Jo uutta laitosta rakentaessa pyysi Eklund eroa virastansa, tuntien itsensä liika vanhaksi uudistetuille muuttuneille suhteille. Hän sai eron virastansa 1872, 22 vuotta palveltuansa, 500 suomen markan suuruisella pensioonilla. 
Eklundin saama pitkä muistokirjoitus ei johdu näistä ansioista vaan uskonnollisesta herätyksestänsä, jonka johdosta hän oli vuonna 1873 Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen yksi perustajajäsen.

Ensimmäisen vaimonsa kuoltua vuonna 1868, Eklund solmi vuonna 1871 Edla Johanna Högbergin kanssa avioliiton, jossa syntyneistä kolmesta lapsesta oli kaksi elossa, kun Eklund kuoli vuonna 1882.

Sanansaattajaan 14/1882 suomennetun muistokirjoituksen mukaan 
Jumala oli hänet lahjoittanut terävällä älyllä, tarkalla vakavalla tahdolla ja avoimella mielen laadulla. Hän oli luonnostansa hyvin iloinen, leikkisä ja hyväntahtoinen. Järjestyksen ystävä ei hän kuitenkaan ollut liiaksi niipollinen. Siihen oli hänen luonteensa liika suurta laatua.  
Kouluttamattomaksi mieheksi oli Eklund erittäin tietorikas. Raamatussa ja kristillisen uskonnon opissa olivat hänen tietonsa hyvinki laveat. Merkittävimpiä lauselmia kirkon opettajilta oli hän muisti varastoonsa koonnut joksikiin suuret summat, ja käytti niitä myöskin aina paikallansa niinkauan kuin muistinsa oli ennellänsä. Hän rakasti myös hyvin mieluisasti, erittäinkin Suomen kielen rikkaasta varastosta, käyttää sananparsia ja vertauksia puheessansa. Hänen ajatuksensa olivat, yleisesti ottaen, alkuperäiset ja omatapaiset. 
Kuva: Kotimatkalla. Evankelinen kalenteri vuodelle 1891

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti