sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Viikon piispa: Maunu Särkilahti

Jo useiden edeltäjiensä tapaan Maunu Niilonpoika kuului syntyeessään varsinaissuomalaiseen rälssiperheeseen. Hän lähti opiskelemaan Pariisiin, jossa suoritti tutkinnot 1456 ja 1457. Rahaa riitti ja Roomassa hän selitti vuonna 1465 paaville jatko-opintosuunnitelmiaan, joista ei välttämättä tullut mitään. Tuolloin hän oli jo Turun tuomiokapitulin kaniikki, mikä ei suinkaan riittänyt. Palolan selvityksen mukaan Maunu Niilonpoika oli
mainittu Tanskan ja muiden Pohjoismaiden kuninkaankappalaiseksi 21.8.1465 (10.12.1465 vain Ruotsin kuninkaan kappalainen); paavin nimittämä Turun tuomiorovasti 13.7.1466 (saanut pitää tämän viran ohessa Pyhän Ruumiin alttarisäätiön ja Mynämäen regaaliseurakunnan); hankkinut paavilta myös virkanimityksen Nidarosin arkkidiakonaattiin 10.10.1465, Linköpingin tuomiokapitulin yhteen kaniikinviran tuottoon 12.12.1465, Skaran tuomiorovastin virkaan 28.12.1465 ilman viranhoitovelvollisuutta (ei tietoa, onko saanut virkatuloja haltuunsa); palatsikreivin arvo keisarilta Grazissa syksyllä 1466; ryhtynyt hoitamaan tuomiorovastin virkaansa viimeistään 22.2.1467; mainittu Ruotsin valtionhoitajan kappalaiseksi 1.8.1472; valtaneuvos Papinsaarenkokouksessa Raaseporin lähellä 1488

Tuomiorovastin ominaisuudessa Maunu Niilonpoika kuvattiin Missale Aboensen henkilöryhmään käsissään sukunsa ristiä ja tähteä esittävä vaakunansa. Jo totuttuun tapaan tuosta virasta hänet valittiin piispaksi 17.3.1489. Maunu ei lähtenyt itse Roomaan vaan lähetti asiamiehen viemään papereita. Paavi vahvisti nimityksen 6.7.1489 ja Maunu vihittiin virkaan Uppsalassa 24.6.1490.

Maunu oli asettunut unionikuningasta vastaan eli ruotsalaisen valtionhoitajan puolelle, mutta tämä yritti viedä kirkolta rahaa ja valtaa, mikä kiristi suhteita seuraavina vuosina. Sitten yhteisen vihollisen edessä riidat unohtuivat ja kun sota vääräuskoista Venäjän Iivana III:aa vastaan syttyi vuonna 1495, Maunu oli valmis luovuttamaan sodankäyntiin niin asemiehiään kuin kirkon rahojakin. Ilmeisesti hänen aloitteestaan sodasta muodostui ristiretki paavilta vuonna 1496 saadulla bullalla.

Santeri Ivalo on romaanissaan Viipurin pamaus tehnyt Maunusta yhtä aktiivisen toimijan kuin aikanaan Tuomas-piispasta. Valtionhoitajalta ja Ruotsista muutenkaan on turha odottaa apua.
Piispa Maunu Särkilahti viipyi vain muutamia päiviä tällä kertaa Viipurissa. Hän kävi jokaisessa muurinsarvessa, jokaisen joukko-osaston luona, siunasi niiden liput ja rohkaisi niiden mieltä. Talonpojille hän kuvasi, kuinka he täällä rajaa puolustaessaan parhaiten omiakin kotejaan puolustavat. Missä hän liikkuikin, siellä tunsivat miehet hänen poistuessaan jäävänsä ikäänkuin piispan hengen suojelukseen. 
Kun Maunu-piispa Munkkitornin luona puhutteli vahtia, näki hän siinä muurilla teinienkin nuoren parven harjoittelevan raskaiden teräsjousien pingoittamista. Koulumestari Olli Bodebek toi näet Possen käskystä joka päivä oppilaansa muurille harjoittelemaan, — pari tuntia vähemmän latinaa päivässä, sen sijaan aseharjoituksia ja innostusta yhteiseen asiaan, sellainen oli nyt Viipurissa komento. Täysi sotainen innostus näyttikin vallitsevan hänen nuoressa joukossaan. Piispa pysähtyi teiniparven luo ja virkkoi:
— Oikein, pojat, oppikaa nyt aseita käyttämään. Sitten, kun kerran valmistutte papeiksi Karjalaan, voitte ylpeydellä muistella olleenne mukana kotiseutunne puolustamisessa. — Ja pitkään, karkeaan harmaaveljesviittaansa puetulta opettajalta, jolla oli uumenillaan köyden asemasta leveä miekkavyö ja päässään kypärähattu — omituinen munkin ja soturin sekailmiö, — häneltä piispa kysyi:
— Oletko, mestari, itse koskaan ennen aseita käyttänyt?
— En, luostarista siirryin tänne kouluun.
— Sinussa on kuitenkin jäntereitä, näen. Mutta vaali säästäen kirkkoni nuoria vesoja, mestari! 
Syvästi liikutettuna siunasi piispa senkin pienen asejoukon.
Sota päättyi vuonna 1497 eikä Ruotsi saanut rajaa siirrettyä itäänpäin.

Maunu Niilonpoika kuoli 12.3.1500. Vuonna 2013 hän kuitenkin twiittaili m.m. "Naurista naamaan ja messuhommiin. #töissä" tililtä, jonka sittemmin on kaapannut virkaveljensä Johannes IV Olavi. Hänenkin vuoronsa lähestyy samoin kuin tämän kirjoitussarjan loppu.

Lähteet:
Paavali Juusten: Suomen piispainkronikka. Suomennos ja selitykset Simo Heininen. SKST 476. 1988
Ari-Pekka Palola: Magnus Nicolai. Kansallisbiografia
Wikipedia: Maunu III Särkilahti
Santeri Ivalo: Viipurin pamaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti