"Augusta oli hyvännäköinen ja rikas"

Kyläkirjaston kuvalehdissä 6-9/1888 julkaistussa tekstissä Nuoruuden muistelmia nimimerkki J. A. B. jakoi (ainakin mukamas) 90-vuotiaan tätinsä tarinoita. Kokonaisuudessa esitettyjen tietojen perusteella muistelija lienee Korsholman pohjoisen kihlakunnan kruununvouti, sotakamreeri ja kollegiasessori Fredrik Basilierin ja Brita Gustava Schroderuksen tytär Karolina Fredrika (s. 1808). Ainakin tämä oli isänsä kuoleman jälkeen kirjoilla Uudessakaarlepyyssä Johan Turdinin taloudessa (RK 1824-33 s. 7), jossa seuraava pätkä alkaa.

W. Carstensin maalaama

muotokuva 
Augusta Turdinista
vuonna 1827
 on
Uudenkaarlepyyn
museossa.
Tämä kuva
Nykarleby vuer
-sivustolta

Isäni kuoleman jälkeen tulin viettämään moniaita vuosia Uuden Kaarleby'n vähäisessä kaupungissa tukkukauppias T:n perheessä. Hänellä oli tytär, Augusta, ja poika, Kustaa. Augustan kanssa olin melkein yhdenikäinen. Minä olin ikääskuin seurakumppanina hänelle. Tämä A. oli iloinen, oikea silmänräpäyksen lapsi, ajattelematon ja hyväsydäminen. Olipa meillä kaikenlaisia hommia kaunistaa itsiämme. Se puna, jonka terveys lahjoitti kasvoillemme, oli jotaki talonpoikaista ja piti siis saataman pois. Saimme kuulla että etikan juominen kalventaa kasvoja, varsinki jos kolokvinttipillereitä syödään sen ohessa. Tätä keinoa koetettiin niin perusteellisesti, että oli henki lähteä. Ja tietysti oltiin monta päivää jälestäpäin kalpeita ja hoikkia, kunnes oli tarvis uudistaa tuota kelpo keinoa. 

Augusta oli hyvännäköinen ja rikas, eikä hänen siis luonnollisesti tarvinnut kosijoita kaivata. Eräs parooni R., joka usein matkusteli pohjoisessa päin, ollen vesi- ja tie-yhdistyksen päällikkönä, kävi kerran Augustan kodissa, kun tämä veljensä kanssa oli Kyöpenhaminassa. R. oli nainut mies. Rouva oli hieno tavoiltaan, vaikka rumannäköinen. Seinällä kamarissa riippui Augustan kuva, ja parooni osoitti sitä puolisolleen. "Oh! kuinka suloinen!" supisi paroonitar. Samaa lienee parooniki ajatellut. Vuoden kuluttua parooni taas tuli meille — leskimiehenä. Augustalle hän toi lahjoja ja silminnähtävästi hyväili häntä. Puolen vuoden kuluttua hän tuli uudestaan ja, puhuteltuaan ensin Augustan isää, hän kosi Augustaa ja sai häneltä varsin vastahakoisen myöntymisen. Ainoastaan isänsä tähden Augusta sanoi suostuvansa. — Ylkäänsä hän kohteli hyvin tylysti, vaikka tämä, muutoinki erittäin kohtelias kaikkia kohtaan, morsiamelleen osoitti todellista "galanteriaa."

Aivor Cederwallin kuva
vapaaherra Carl Rosenkampffista.
Museoviraston historian kuvakokoelma
HK10000:1301, CC BY 4.0

Tulipa vihdoin häiden aika kohta jälkeen Uuden vuoden. A. kohteli ylkäänsä yhtä tylysti kuin ennen, niin että parooni sanoi minulle hyvin huolellisena: "koettakaa saada Augustaani vähän ystävällisemmäksi minua kohtaan." Mutta minun koetteeni eivät onnistuneet. Augusta uhkasi vihillä sanoa: „Ei", ja minä pelkäsin suuresti uhkauksen käyvän toteen. — Vihillä hän puolittain käänsi selkää yljälleen, mutta vastasi toki myöntävästi. Kun vihkimisen jälkeen parooni mieli istua rouvansa viereen, tämä kielsi sen. Parooni sai aluksi yötä päivää pysyä asianomattomassa etäisyydessä rouvastaan, joka lyhykäisesti lausui miehestään: "en voi häntä suvaita!" Kaikki surkuttelivat tuota kohteliasta aviomiestä ja moittivat Augustaa. "Tuon elähtyneen lesken minun piti saaman", kähisi Augusta, joka oli uneksinut nuorta ja kaunista miestä.

Vuosia kului. Olin Kalajoella, Laurilassa, jonne äitini leskeksi jouduttuaan oli muuttanut, kun sain sanan, päivänä moniahana, tulla kestikievariin. Siellä tapasin Augustan miehensä kanssa. Menimme A:n kanssa yrttitarhaan kävelemään, ja siellä utelin hänen nykyistä tilaansa. Augusta puhkesi ylistämään miehensä jaloutta ja sanoi ei mitenkään voineensa saada parempaa. Sitten läksimme sisälle kahville. Parooni oli sama kohtelias, rakastettava mies kuin ennen. Olipa nyt Augustan käytöski häntä kohtaan erilainen!