Jooseppi & Abraham Tyrvenius (1/2)

Sukupuuleikkauksen myötä tarpeettomaksi tullutta tekstiä vanhasta käsikirjoituksesta. Julkaisua varten tehty pientä korjailua, mutta osa lähdeviitteistä puutteellisia ja muutakin täydennettävää olisi.

Joseph Caspari [1] (Jooseppi Kasperinpoika) oli syntynyt vuoden 1572 paikkeilla. Hänestä tuli Tyrvään seurakunnan kappalainen vuonna 1608. Samoihin aikoihin syntyi hänen poikansa Abraham [2] ja varmaan muitakin lapsia. Heidän äitinsä nimeä ei tunneta, mutta Rautajoen perinnönjaon perusteella hän oli hyvin todennäköisesti Martti Jaakonpojan tytär.[3] Jooseppi meni myöhemmin, todennäköisesti 1630-luvun alkupuolella, naimisiin Euran kirkkoherran Michael Johanniksen (Mikko Juhanpoika) lesken Kaarina Tuomaantyttären kanssa.[4]

Joosepin työpaikka, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, oli valmistunut 1510-luvulla.[5] Kirkko seisoi 1600-luvulla vielä erillisellä Rautaveden saarella. Sen sisustukseen kuului hieno kuusiosainen alttarikaappi sekä keskikäytävän kohdalla riippuva triumfikrusifiksi. Katoliselta ajalta oli säilynyt muitakin puuveistoksia.[6]

Kappalaisena ollessaan Jooseppi hankki kirkon viereisestä Kallialan kylästä 2 ½ äyrinmaan talon. Vuoden 1644 kartassa Kallialan kylän 16 taloa ovat tiiviinä ryhmäkylänä. Kahdessa vainiossa oli yhteensä 110 tynnyrinalaa peltoa kaksivuoroviljelyksessä ja Rautaveden rannoilla niittymaata.[7]

Öffwer Satagundens Häradh, Törfwis Sochen [Kalliala]. (MHA A 1 42-43)

Kappalaisena oloa seurasi Joosepille kirkkoherran virka 1620-luvulla, ilmeisesti vuonna 1626. Kirkkoherran käyttöön tarkoitettu pappila oli muodostettu Koskenpään kylän taloista, jotka sijaitsivat Kokemäenjoen pohjoispuolella Vammaskosken ja Siikasuon välissä. Kahdessa vainiossa oli peltoa yhteensä 27 tynnyrinalaa. Vammaskoskessa oli vuoteen 1644 mennessä silta ja mylly.[8]

Koulunkäynnistään ja ammatistaan huolimatta Joosepilla oli ripaus aikakauden uskoa noituuteen. Tämä paljastui varkausjutun yhteydessä. Tyrvään kappalainen oli tallettanut saamansa perinnön, johon sisältyi mm. 70 luotia hopeaa, kultasormus sekä helmikoriste, lukittuun arkkuun kirkkoon. Arkun ja oven lukon sekä kirkkovarkaudesta säädettyjen rangaistusten avulla sen piti olla parhaassa mahdollisessa tallessa. Mutta hopea katosi silti.

Kappalainen vei jutun käräjille lokakuussa 1631 ja siellä tuomittiin arkun avaimien haltijat varkaudesta, vaikkei muita todisteita ollut ja miehet kiistivät syyllisyytensä. Toinen tuomituista oli lukkari. Joosepin luvalla hän sai lähteä Artjärvelle hakemaan apua Riitta-nimiseltä selvännäkijältä. Riitan tieto oli, että hopeat oli anastanut kaksi talonpoikaa, mutta ilman tuntomerkkejä tämä ei auttanut eteenpäin. Lukkari sai lähteä vielä toisellekin matkalle Ruovedelle. Siellä hän puhutteli kuuluisaa Antti Lieroista, joka tarjoutui noitumaan varkaan juoksemaan hulluna metsään. Tätä toimintatapaa Jooseppi ei voinut hyväksyä. Varastettua tavaraa ei koskaan löydetty.[9]

Kaukana Itämeren toisella puolella oli vuonna 1618 alkanut sota, joka myöhemmin nimettiin 30-vuotiseksi sodaksi. Ruotsi joukkoineen osallistui siihen vuodesta 1630. Papiston osana oli laatia sotaväennostoja varten luettelot seurakunnan sotakelpoisista miehistä. Kerta toisensa jälkeen.[10]

Miesten mukana lähti myös Joosepin poika Abraham Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin saarnajana. Hän oli armeijan kirjoissa vuosina 1636-1639.[12] Abraham oli todennäköisesti käynyt koulunsa Turussa, jossa vuodesta 1630 alkaen oli lukio pappiskoulutusta varten. Hakkapeliittojen joukossa Abraham sai varmasti enemmän kuin tarpeeksi elämänkokemuksia. 

Sotaväkeä 30-vuotisesta sodasta Tukholman armeijameuseon pienoismallissa.

Kirkon ja valtion yhteys näkyi selvästi armeijan riveissä. Joka aamu ja ilta kaikki leirin papit pitivät yhtäaikaa rukoushetken, jonka aikana ei saanut tehdä muuta. Osallistuminen oli pakollista ja tilaisuuden häirintä rangaistavaa. Kaikille tehtiin selväksi oikea ajankohta. Sekä alussa että lopussa ensin leirin komentajan trumpetisti soitti signaalin ja sitten ratsuväen trumpetisti ja jalkaväen rummuttajat vastasivat. Saarnallisia tilaisuuksia pidettiin jokaisena pyhäpäivänä ja lisäksi yhtenä arkipäivänä.[13]

Abraham palasi kotimaahan vuoteen 1640 mennessä. Tuolloin käräjillä käsiteltiin Saksan reissun avonaisia talousasioita. Euran käräjillä Abrahamille tuomittiin velan maksuna tynnyri ruista ja tynnyri ohria. Loimaan käräjillä käsiteltiin hevosen maksusta jäänyttä 4 riikintaalarin vajausta.[14]

Kotirintamalla isä-Joosepin velvollisuuksiin kuului tiedottaa sodan kulusta ja välttämättömyydestä mielialojen hallitsemiseksi. Kun Ruotsi oli ollut sodassa jo yli kymmenen vuotta ja taas uusi sotaväenotto edessä vuonna 1641 piispa Rothovius neuvoi pappeja selostamaan, että saksalaiset olivat joutuneet kärsimään maallaan sodan kauhut ja hävitykset eripuraisuutensa ja valmistumattomuutensa vuoksi. Ruotsin oli pakko jatkaa sodassa, etteivät sen kansalaiset joutuisi kokemaan samaa. Viimeistä sodan kiitosjumalanpalvelusta päästiin vihdoin viettämään kun kuningatar Kristiina julkaisi 14.10.1649 plakaatin eli käskykirjeen sodan päättymisen johdosta. Juhlapäivän johtolauseeksi oli valittu ”Tämä on se päivä kuin Herra tehnyt on; suuret ovat hänen ihmeensä ja ajatuksensa, joita hän meille osoittaa, joita ei lukea taida.”[15] Papisto ja kansa varmasti toivoivat pitkää rauhan aikaa, mutta seuraava sota alkoi vuonna 1655.

[1] Heikki Impola. Kiikan seurakunta 1662-1962. 1962, s. 116.
Edellisistä sukupolvista, ks. SukuForum-keskustelu
[2] Antero Warelius: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, kartan kanssa. 1855, s. 190 kertoo Abrahamin kuolleen "51 vuotisena 1662" eli olisi syntynyt vuoden 1611 paikkeilla. Lähteenään Kirkonkassan tilien alle arkistoitu luettelo kirkkoherroista. 
[3] Viite hukassa, mutta aiheesta ainakin Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 180 ja Heikki Impola: Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet. Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 Jälkimmäisessä todetaan Tyrveniusten kuuluneen "Rautajoen perillisiin" viitteenä "prof. Andreas Thuronius kreivi Per Brahelle 7.11.1661, Per Brahes brevväxling rörande Åbo Akademi II:1, Helsingfors 1932, s. 194-198."
[4] Leinberg: Åbo stifts herdaminne 1554-1640. 1903, s. 55 Kaarina oli mennyt naimisiin Mikko Juhanpojan kanssa vuonna 1621 (Eura 1625 mm2:122, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007). Avioliitto kesti 9 vuotta, joten uusi avioliitto on aikaisintaan solmittu vuoden 1630 paikkeilla. Vuonna 1644 Kaarin mainitaan Joosepin vaimona. (Eura 1644 mm5:416-v, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007)
[5] Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 328-337
[6] Do we have a source?
[7] Piilonen 2007 s. 315

[8] Piilonen 2007 s. 325
[9] Piilonen 2007 s. 494-495. Petteri Impola: "Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen" : taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623-1750. 2015, s. 60-61
[10] Martti Ruuth: Miten papisto valaisi kansallemme sotatapahtumia 30-vuotisen sodan aikana. SKHS Vuosikirja 1932 s. 207-222
[11] J. T. Hanho: Suomen oppikoululaitoksen historia I. Ruotsin vallan aika. 1947, s. 50-52
[12] Rullor 1620-1723, Registerkort över namn i rullorna, SE/KrA/0022/1a/7. Kotivuoren #1256 viitteissä "KA mf. ES 1921 (mm 5) Kokemäen käräjät 6.–9.12.1639 f. 26v (Squadrons Prestz her Abrahamj Josephj, Corporals Zachariæ Clemetzsons och Munsterskrifuars Henrich Eskilssons Underskrifuin Uitnesskrifft dat: af Legret i Alte Statin den 16 Julij 1638)"
[13] Jyrki Knuutila: Suomalaisen sotilaspapin tehtävät Ruotsi-Suomen armejassa 1500-1700 -luvuilla. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 70-71. 1980-1981, s. 66-67, 71
[14] Eura 1640 mm5:60v ja Loi 1640 mm 5:92v, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007. Kotivuoren #1256 viitteissä "Euran käräjät 3.9.1640 f. 60v (Dömdes Her Abraham Josephi i Tyrfwes Sochn Rogh 1 T:a af Stephan Eskilson i Soupas för sin Ryttare Johan Matzson som be:te hade blifuit her Abraham på Tågh i Tysklandh skyldigh)"
[15] Ruuth 1932