Kirkkoherran aineellisen kulttuurin tavoittelu 1500-luvun lopulta (1/2)

Kurssin Aineellinen kulttuuri historiallisen ajan lähteenä esseestä sain 5/5, joten ilmeisesti lukukelpoisena kierrätän tänne kahdessa osassa, vaikka ei blogityyliä olekaan. 

1. Kirjallinen lähde

Rikkaimpia kirjallisia lähteitä aineellisen kulttuurin tavoittamiseen on tavaralistaus. Näitä on Pohjolassa tehty keskiajalta lähtien kuoleman jälkeen vainajan omaisuuden selvittämiseksi. Mutta myös moniin muihin tarkoituksiin. Isojen talouksien kuten linnojen, kuninkaankartanoiden ja yksityiskartanoidenkin irtaimiston hallitsemiseksi on tehty säännöllisiä tai ajoittaisia inventointeja. Omaisuutta voidaan luetella oikeuspöytäkirjoissa perinnönjakoja tai varkauksia käsitellessä.[1] Joissakin erikoistapauksissa inventaario voi myös dokumentoida rakennusten aineellista kulttuuria.[2]

Oleellista on se, että listaus on tehty tiettyyn tarkoitukseen ja tietyin periaattein. Esimerkiksi tunnetusti rikkinäiset kulhotkin listaavat 1800-luvun perukirjat saattavat yllättää jättäen mainitsematta perusvaatteita, jotka todennäköisesti on nähty arvottomiksi.[3] Valitettavasti periaatteita ei tavallisesti ole kerrottu listan yhteydessä, joten sisällöstä on tulkittava mahdollisesti kirjaamatta jäänyt.

Lisäksi listaus edustaa vain kyseisen hetken tilannetta. Ainoastaan kuninkaankartanoista on Suomen 1500-luvulla käytettävissä useampia jokseenkin samoin periaattein tehtyjä inventaarioita, joista on tavoitettavissa aineellisen kulttuurin muutoksia.

Vähäiset lähteet 1500-luvulla tarkoittavat vähäisiä mahdollisuuksia vertailuun, joka on ainoa tapa ymmärtää, mikä on tyypillistä tai erikoista. On siis varsin poikkeuksellista, että 1500-luvun lopulla eläneen kirkkoherran omaisuus on esitelty kahdessa lähteessä, jotka molemmat tarjoavat mahdollisuuden vertailuun.

Viimeistään vuonna 1557 Karkun kirkkoherrana aloittanut Mathias Martini oli toimessaan vielä kun hopeaveroa kerättiin vuonna 1571. Hän oli sen yhteydessä tehdyn listauksen mukaan Ylä-Satakunnan varakkain mies. Yhteiskunnan monetarisoitumisen ollessa vasta aluillaan on huomiota herättävää, että koko inventoidun omaisuutensa arvosta 1326,5 mk lähes puolet eli 600mk oli rahana. Erikseen laskettiin muu hopea, jota oli 60 luotia.[4]

Mathias Martinilla oli lisäksi 1,5 leiviskää tinaa ja 5,5 leiviskää kuparia, josta 1,5 leiviskää oli patakuparia. Osa metallista, kuten hopeastakin, on ollut käyttöesineitä, mutta Juhani Piilonen on esittänyt, että suuret määrät voisivat viitata ansioiden hankkimiseen metallinvälityksellä.[5]

Valitettavasti hopeaverojen kerääjät eivät siis välittäneet esineistä eivätkä kiinnittäneet huomiota muuhun kuin eläimiin ja arvometalleihin. Omaisuus tekstiileissä, huonekaluissa ja viljavarastoissa jätettiin huomiotta.

Kirkkoherrana Matthias Martini sinetöi Karkun verolistan, joten hän olisi joutunut todella pahoihin vaikeuksiin, jos olisi yrittänyt kätkeä omaisuuttaan ennen voutien tuloa. Sadalla jaollinen rahamäärä olisi kyllä kiinnittänyt myöhemmän ajan tilintarkastajan huomion.

Seuraava katsaus Matthias Martinin omaisuuteen on takavarikkoluettelo vuosilta 1590-1591.[6] Matthias Martini ei enää ollut kirkkoherra, sillä hänet oli erotettu toimestaan 1588, Mikko Hiljasen mielestä todennäköisesti Juhana III:n liturgiareformiin liittyen.[7]

Takavarikoitu omaisuus on todennäköisesti vain osa Matthias Martinin omaisuudesta ja on mahdotonta sanoa kuinka suuri osa. Listasta on kaksi versiota, sillä Matthias Martini sai takavarikoidun omaisuuden takaisin 27.6.1591.

Jättäen huomiotta listan rahat, eläimet, viljavarat ja painolla ilmoitetun metallin, entisellä kirkkoherralla on ollut kotonaan

Hopeakannu (25,5 luotia), 6 hopeatuoppia (18,75; 10,5; 11; 10,75; 9; 12 luotia), 10 hopealusikkaa (yht 30,25 luotia), kullattu hopeavyö remmeineen (30 1/8 luotia), kullattu hopeaketju (9 luotia), patjoja, tyynyjä, sänkyvaatteita, ryijyjä, lakanoita ja turkispeitteitä.

Takavarikoidut hopeaesineet, joiden lisäksi taloudessa on voinut olla muitakin, ovat painoltaan 167 ⅛ luotia. Maksettuaan vuonna 1571 kruunulle 10% tuolloin omistamastaan 60 hopealuodista, on Matthias Martini vaurastunut vielä merkittävästi.

Hopeaveroluettelo ja tiedot takavarikosta antavat siis kuvan erittäin vauraasta kirkkoherrasta, mutta varsin vajaan kuvan käyttämästään ja näyttämästään tavarasta. Kuvaa voisi jossain määrin tarkentaa vertailemalla takavarikkolistaa muihin samassa asiakirjassa oleviin. Onko niissä mainittu esineitä, jotka kirkkoherralta puuttuu? Tai voisi vertailla takavarikoituja määriä samaan aikaan eläneen aatelismiehen taloudesta tehtyihin inventaarioihin.[8]

Takavarikkolistassa mainittuja esineitä voi kontekstualisoida lukemalla esinetutkimusta, jota on ainakin Matthas Martinin hopeaesineitä koskien. Visa Immosen mukaan 1500-luvun lopulta on säilynyt kaksi hopeista “kaiverretuin kukin ja köynöksin” koristeltua kannua, joissa on “lieriömäinen runko, jonka kylkeen on kiinnitetty kahva”. Arvatenkin näistä on tarjoiltu olutta tai viiniä.[9]

Takavarikkolistassa hopeatuopiksi kutsuttu esine on joko hopeapikari tai hopeamuki. Pikarit saattoivat olla yksinkertaisia suoria tai suuta kohti laajenevia sylinterejä, mutta 1500-luvun lopulta tunnetaan myös juomalaseja jäljitteleviä rikkaampia muotoja. Hopeamukissa oli kahva.[10]

Hopealusikoista on säilynyt useampia esimerkkejä meidän päiviimme ja ne olivat 1500-luvulla laajemman ryhmän käytössä kuin edellä mainitut astiat.[11] Myös hopeavöitä päätyi 1600-luvun alkuun mennessä talonpoikaistalouksiin ja jo Olaus Magnus pohjoisten kansojen historiassaan vuonna 1555 kertoi, että täällä sekä miehet että naiset käyttivät kullasta tai hopeasta tehtyä vyötä.[12] Matthias Martinin taloudelle kuuluneen kappaleen kuvaus “med rem” tarkoittanee, että kyseessä oli ajalle omainen n.s. panssarivyö, jossa nahkaremmiin on kiinnitetty “peräkkäin suorakulmaisia, hieman kaarevia hopealaattoja”.[13]

Takavarikkolistan muista tavaroista tutkimusta on kohdistunut ryijyihin, mutta ymmärrettävästi keskittyen huomattavasti myöhempään aikaan, jolta on säilynyt esimerkkejä.[14] Näitäkin yksinkertaisemmilta tuntuvien sänkytekstiilien ja patjojen tutkimusta ei ole tiedossa. Kannattaa kuitenkin huomata, että omana aikanaan ne olivat niin arvokkaita, että päätyivät tämän kaltaiseen listaan.

[1] Haggrén 2.11.2018
[2] Esim. Piilonen 2007 s. 369-371
[3] Merja Uotilan tiedonanto joulukuussa 2018, artikkeli julkaisuprosessissa.
[4] KA2247:15v, 52; Suomen hopeaveroluettelot 1953 s. 115; Piilonen 2007 s. 138, 152, 630; Leinberg 1900 s. 87; Ehrnsten 22.11.2018
[5] Piilonen 2007 s. 293
[6] KA 129:52v-53, 131v-132
[7] Hiljanen 2017 s. 202
[8] Koskinen 2010
[9] Immonen 2015 s. 245-250
[10] Immonen 2015 s. 254-261
[11] Immonen 2015 s. 261-280
[12] Impola 1995; Pylkkänen 1955 s. 298. Lehtinen&Sihvo 2005 s. 61
[13] Immonen 2015 s. 299-305; Pylkkänen 1955 s. 299, 301
[14] Willberg 2008 s. 17-21; Sihvo 2009 s. 15-18

Suomessa käyneestä taiteilijasta

Kiitos jonkun twiitin sain eteeni yllä näkyvän Nordiska museetin kokoelmiin kuuluvan maalauksen, jonka tiedot Digitaltmuseum.se -palvelussa ovat silmissäni sekavahkot. Tulkintani mukaan samassa kotelossa on ollut tämä kuva, josta eri aikoina kokoelmatietoihin kirjattuna

• "Porträtt af en finsk kvinna. (sign. 'L M-e I --- 1816 = [?]. Lemoine)"
• "Porträtt af okänd finsk dam, iklädd hvit prickig klädning. Sign. L M-e MXL.1816. Med fast glas."
• "Damporträtt, midjebild i profil, vit empireklänning, uppsatt hår."

ja toinen maalaus maisemasta, jossa on uurna ja hautakivi

• 'Hennes fantasigraf, målade 1816, förmodligen af fransmannen Maine under hans resor i norden.'
• Troligen baksida till a. Framställer en grafvård med urna, omgifven med popplar. Å vården en med hår belagd infattning hvarå läses '..EONORE." Med löst glas."
• Landskap med gravsten och urna mellan flankerande träd.

Vuosi 1816 tuntuu ainakin varmalta ajoitukselta. Valmistajaksi on erilliseen kenttään kirjoitettu "Lemoine, Marie Victoire", mutta toisaalla taiteilijaksi identifioitu "Erik Vilhelm Le Moine" museon saaman kommentin perusteella. Vähintäänkin sekavaa. Nordiska Museetin kokoelmaan kuuluu muitakin miniatyyrejä (tämä, tämä, tämä, tämä), joiden valmistajaksi on merkitty Marie Victoire, mutta kolmeen on jätetty ulkopuolisen kommentti Erikistä jo vuosia sitten ilman että se olisi nostettu vastaavalla tavalla esiin.

Ainakin Erik Vilhelm Le Moine oli taiteilija, joka oli Suomessa vuonna 1816. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu häntä ruotsalais-suomalaiseksi, mutta Ruotsissa syntyneen ja kuolleen miehen oleskelu ja työskentely Turussa ja Helsingissä on tuskin kansallista identiteettiänsä muokannut? Finnan kautta hakien miehen tuotannosta tallessa ja tiedossa

• naisesta miniatyyrimuotokuva, jonka taakse on kirjoitettu "Justina Aminoff född 1767 (?) - gift med Lagman Malm". Ilmeisesti naiselle annetun syntymävuoden perusteella ajoitus on annettu muodossa "1790-luvun loppu?" Verkosta löytyy Justinalle toinenkin ehdotettu syntymävuosi, mutta heittoa ei ole paljon. Kuollut hän on vuonna 1830, joten sitä ennen kuva on maalattu.
• miehestä miniatyyrimuotokuva, joka on ajoittamaton, mutta asu tunnistettu vuonna 1808 käyttöön otetuksi suomalaisen tykistörykmentin luutnantin univormuksi
• miehestä miniatyyrimuotokuva, jossa on signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1813. Adeleide Brandtin äidin isän isä?
• miehestä miniatyyrimuotokuva, jossa on signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1814. Monogrammin C. A. C kautta yhdistetty Jyväskylän postimestariin C. A. Carlborg? Digitoitu kokoelmakortti ei selvennä asiaa.
• naisesta miniatyyrimuotokuva, jossa on signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1816. Monogrammi LJCL yhdistetty Louise Constance Lampaan (o.s. Weckman)
• Näköala (Helsingin) Tähtitorninmäeltä pohjoiseen 1816. Jostain syystä tästä puuttuu teoskuva kokonaan. Jos joskus saataisiin korkean resoluution digikuva, voisi kiinnostaa. Heikkona korvikkeena digitoitu painokuva Folkkalender 7/1917:stä

• Helsinki Sörnäisistä nähtynä 1817
• naisesta miniatyyrimuotokuva, jossa on signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1817. Finnassa näkyvistä tiedoista ei käy ilmi miten kohteeksi tunnistettu "Augusta Aminoff n. vapaaherratar Rotkirch; (1785-1846)"
• Porvoon hiippakunnan piispa Magnus Jakob Alopaeuksen muotokuva. Museovirastolla on maalauksesta vain mv-valokuva, joten ei ole selvää, onko vuosiluku 1817 itse maalauksessa merkittynä.
• Painokuva Turusta ajoituksella 1820-23 (tässä ja tässä) on sama kuin 1830-luvulle ajoitettu Åbo : dessinée d'après nature & lith. Ajoitus 1820-33 ei voi viitata koko arkin valmiiksi painamiseen, sillä siinä on tekstiä Turun palosta.
• naisesta miniatyyrimuotokuva, joka kokoelmakortin mukaan Agatha Törnroth (o.s. Taxell). Ilmeisesti tämän elinvuosien perusteella ajoitettu noin vuoteen 1820
• Lehmo; Näkymä Yli-Lemun kartanon mailta, signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1821
• miehestä miniatyyrimuotokuva signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1821
• naisesta miniatyyrimuotokuva signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1823. Myöhäinen testamenttilahjoitus, joten ei syytä epäillä digitoidun kokoelmakortin tietoa kuvattavasta: Carin Tulindberg (o.s. Kijk) (1800-1833)
• Helsinki Sörnäisistä nähtynä; maalaus, Helsingin kaupunginmuseon mukaan vuodelta 1824, mikä voi perustua rakenteilla olleeseen Engelin keskustaan.
• miehestä miniatyyrimuotokuva, josta on epäselvää mihin perustuu ajoitus 1837–1839 ja tunnistus Lars Henrik Törnroth. Huom! vaimonsa kuva yllä ajoitettu vuoteen 1820. (Museovirasto on luetteloinut myös mv-valokuvan työstä)
• Katarina Elisabeth Solitanderin (o.s. Borgström) muotokuva, josta on jäljellä Adolf Hårdin jäljennös , jos tulkitsen oikein
• miehestä miniatyyrimuotokuva, jonka kuvailutiedoissa ei ole mainittu signeerausta, jonka yhteydessä todennäköisesti annettu ajoitus 1831
• naisesta miniatyyrimuotokuva, jonka kuvailutiedoissa ei ole mainittu signeerausta, jonka yhteydessä todennäköisesti annettu ajoitus 1832
• miehestä miniatyyrimuotokuva ajoittamaton ja kuvailutiedoista ei käy ilmi miten tunnistettu Eric Sjöbergiksi,
• miehestä miniatyyrimuotokuva, jonka kuvailutiedoissa ei ole mainittu signeerausta, jonka yhteydessä todennäköisesti annettu ajoitus 1832
• pojasta miniatyyrimuotokuva jonka kuvailutiedoissa ei ole mainittu signeerausta, jonka yhteydessä todennäköisesti annettu ajoitus 1832
• naisesta miniatyyrimuotokuva, jossa on signeerauksen yhteydessä vuosiluku 1832. Digitoidusta kokoelmakortista ei käy ilmi mihin perustuu tunnistus Albertina Fredrika Stålström (o.s. Idman)

Wikipedian mukaan Le Moine lähti ennen Turun paloa Ruotsiin, mutta aika moni mahdollisesti Suomeen liittyvä työ on ajoitettu myöhemmäksi. Sanomalehdet eivät ajoituksia selvennä, paitsi tulon osalta, sillä Le Moine ilmoitti Åbo Allmänna Tidningissä 6.7.1813 Turkuun tulostaan ja osoitteestaan kaupungissa. (Unohdin kirjastossa käydessä tarkistaa Freckellin Offentliga nöjet. Muukin painettu kirjallisuus voi sisältää verkkoa oikeampaa tietoa.)

"Ädle Nordenstam, en tia till!"

Maria Julia syntyi 9.3.1793 todennäköisesti isänsä, everstiluutnantti Johan Bergstråhlen, virkatalossa Karlsdal Kirkkonummella. Ainakin kasteensa jo seuraavana päivänä merkittiin Kirkkonummen kirjoihin. Äitinsä Carolina Margareta von Christiersson kuoli kesällä 1799 ja vuosi myöhemmin 7-vuotias Maria Julia sai äitipuolen.

Suomen sodan aikana Ruotsin armeijassa palveli isänsä lisäksi neljä isoveljeään. Sodan jälkeen ainakin isä ja äitipuoli olivat Ruotsin puolella. Mutta 5 vuotta Mariaa vanhempi isosisko meni 5.3.1810 jossain naimisiin Venäjän armeijan kapteenin Reinhold Johan Nassokinin kanssa ja heidän tyttärensä kastettiin Kuopiossa Tapaninpäivänä. Perhe muutti Tallinnasta Snappertunaan vuonna 1816 (RK 1814-20 s. 347).

Isosisko on jo kuollut kun Maria Julia ilmaantuu läheisen Tammisaaren vihittyjen listaan, jonka mukaan hän oli mennyt naimisiin jonkun kotona Hämeenlinnassa 11.5.1826 Venäjän armeijan lääkärin Augustin Winterin kanssa. Tämä kuului roomalais-katoliseen kirkkoon, mutta Maria Julia pidettiin luterilaisen kirkon kirjoissa. Mutta 20.6.1830 syntynyt tytär Bogumila Carolina liitettiin paavilliseen uskoon. Suomessa oli tähän aikaan yksi ainoa katolinen seurakunta, joka toimi Viipurista käsin. Sen toimituksista on tallella joitakin rekisterisivuja Venäjän arkistossa, mutta turhaan pyörittelin niistä kuvattua mikrofilmiä Kansallisarkistossa. 

Marian isän kuoltua 1840 Tukholmassa perukirjaansa ei merkitty Marian asuinpaikkaa. Pesään jäi jaettavaa, mutta niin oli jakajiakin. Marian veli edusti isosiskon lapsia perukirjoituksessa, mutta kukaan ei edustanut Mariaa. (Svea Hovrätt - Adelns bouppteckningar EIXb:260 (1840), 32)

Maria Julian varassa aviomiestään ja tytärtään seuraten näyttää siltä, että he muuttivat vuonna 1845 Porista Porvooseen. Aviomiehensä kuoltua Maria Julia lähti puutteellisen papin todistuksen kanssa 1849/1850 Helsinkiin, jossa hänet merkittiin kahdelle sivulle samassa rippikirjassa ja toiselle tyttärensäkin. Toukokuun lopussa 1853 hän sai muuttokirjan Ahvenanmaalle. 

J. M. Nordenstam kuvattuna 1865, Wikimedia

Kirkonkirjojen mukaan aika Helsingissä, josta Emil Nervander kirjoittaa Historietter-sarjansa yhdeksännessä osassa (Hemma och ute 11-12/1912), jää siis varsin lyhyeksi. Nervanderin mukaan Maria Julia Winter oli jäänyt lääkärimiehensä kuoltua taloudellisesti heikkoon asemaan ja tyttärensä Bogumilan kanssa ajoitti vierailunsa tuttavien luo ruoka-aikoihin. Mikään salaisuus rahatilanteensa ei siis ollut ja Winter on avoimesti tuttavilleen kertonut käynnistään kuvernööri J. M. Nordenstamin luona. Tämä oli kuunneltuaan rouvan selostuksen antanut 10 ruplan setelin, minkä jälkeen rouva oli sanonut "Ädle Nordenstam, en tia till!".

Helsingissä olo päättyy ainakin Marian tyttären osalta vuonna 1856, tosin samana vuonna Rauman postimestarin viran saanut miehensä Karl Gustaf Pundani näyttää kirkonkirjojen mukaan muuttaneen Raumalle vasta 1859. Bogumila kuuluu avioliiton jälkeenkin katoliseen kirkkoon, joten hänelle ei muuttoa kirjata, mutta yksikertaisuuden vuoksi (?) saa rivinsä rippikirjaan. (RK 1854-1860 s. 277, 1861-67 s. 337)

Raumalla ollessaan Bogumila sai Fredrika Runebergiltä ainakin pari kirjettä (Nya Pressen 20.2.1909). Nervander mainitsee, että äiti ja tytär tunsivat J. L. Runebergin sisaret ja ilmeisesti myös vaimonsa.

Pundani sai vuonna 1874 postimestarin paikan Jyväskylästä. Jyväskylässä kuoli 13.1.1876 Marie Julie Winter 82-vuotiaana. Muuttotodistuksena Turusta kirjattiin Jyväskylän kirkonkirjaan kuusi päivää kuolemansa jälkeen (RK 1870-81, s. 223; sisäänmuutot). Lähtöään en Turun muuttaneiden listasta löydä eikä mikään kikkakolmonen tunnu paikkaavan yli 20 vuoden aukkoa olinpaikoissaan.

Bogumilan aviomies kuoli Savonlinnassa 11.3.1891. Pari oli lapseton ja yhteisen testamentin nojalla Bogumila peri miehensä omaisuuden. Perinnön käsittely oli kuitenkin vielä 9 vuotta myöhemmin kesken, sillä Karl Gustafilla tiedettiin olevan kaksi veljeä, mutta näiden tai mahdollisten jälkeläisten sijainnista Venäjällä ei ollut tietoa (Finlands Allmänna Tidning 10.12.1900).

Bogumilan kuoltua 25.4.1905 uusi testamenttinsa mainittiin Nya Pressenissä 12.5.1906. Hän oli jättänyt 500 markkaa Raajarikkoisten auttamisyhdistykselle. Saman summan hän jätti Kansanvalistusseuralle (Kirjastolehti no 3/1908).

Verojen kuittikirjat

Harrastettuani sukututkimusta 24 vuotta sain Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa (signum Fö II 35) ensimmäistä kertaa eteeni verojen kuittausvihon, joita ilmeisesti oli melkein joka talossa. Kun tiedustelin asiaa kanssasukututkijoilta, sain tietää, että vastaavia kuittipohjia käytettiin vielä 1908 ja yhdellä oli tallessa "isomummon isän, isomummon ja isovaarin kuitit maksetuista veroista", joista osa kuvasta tihrustaen 1910-luvulta. Nämä ja yksi erillinen 1800-luvun kappale arkistokokonaisuudessa olivat erillisiä lippusia.

Mutta 1700-luvulla oli käytössä pieniä vihkosia. Minusta kiehtovaa, sillä talonpoikaisessa kodissa ei silloin paljoa paperitavaraa ollut ja itselleni on ehtinyt muodostua käsitys, ettei lukutaidolle ollut muuta harjoitusta kuin kinkerit. Lisäksi nämä ovat materiaalia, jossa nähtiin ja mahdollisesti ymmärrettiin numeroita ja laskemistakin. Mielelläni tietäisin paljonko kuittikirjat maksoivat ja oliko niiden hankinta pakollista.

Pinon päällimmäinen oli ollut käytössä Vähässäkyrössä 1731-1745. Huomiotani herätti se, että vihko oli painettu suomeksi. Kynän laitoin mukaan antamaan mittakaavaa.

Ruotsinkielinen versio samasta (eli myös vuodesta 1731 alkava) oli käytössä Turun läänissä Tyrväällä.

Ajallisesti seuraavasta kappaleesta puuttui kansi ja ehkä alkusivujakin , mutta käyttö Mikolassa/Nikulassa oli aloitettu viimeistään vuonna 1767 ja päättyi 1784 tai pian sen jälkeen.

Tuo oli ensimmäisiä hieman pienempi samoin kuin vuosisadan lopulla painetut. Tämä vuonna 1792.

Ja vuonna 1807 painettu, jonka täyttö oli lopetettu vuonna 1809.

Hapansillikalastusta Ruotsin rannikolla

Etsiessäni lisätietoa Aron Mathesiuksesta ruotsalaisista sanomalehdistä osuin Posttidningarissa 2.1.1808 julkaistuun lähes kahden palstan mittaiseen ilmoitukseen testamentista ja kuolinpesästä. Leskirouva Catharina Nordlindhilla (o.s. Håberg) oli testamentteja ainakin kolme ja perillisiä enemmän kuin viitsin laskea. Näistä leskirouvan verisukulaisia olivat

Leskirouvan sisaren Anna Håbergin lasten isä oli Pyhäjoella elänyt Abraham Mathesius, Aronin velipuoli. Näitä lapsia N[ils] (värjäri Kalmarissa), Hedvig, Maria (aviomies tehtailija Johan Lundin), Brita (aviomies Raahen porvari Ervast), Anna Catharina (kuollut, aviomies siltavouti Eschener).

Sursill-sivustojen perusteella (esim. tässä) lapsisarja on tunnettu, mutta Nilsin (s. 27.11.1768), Hedvigin (s. 10.8.1764) ja Marian (s. 18.1.1760) lapsia ei ole mainittu. Ei tutkittu vai ei löydetty?

Nilsin ammattiin ja syntymäaikaan sopiva kuolinilmoitus on sanomalehdessä Barometern 4.6.1842:

ArkivDigitalin perukirjahakemisto tuottaa sukunimellä hakien tähän sopivan perukirjan, jonka (Ölands södra mots häradsrätt (H) FII:69 (1843) Bild 411 / sid 403 (AID: v79189.b411.s403, NAD: SE/VALA/01649)) mukaan hänellä oli tuolloin elossa kolme tytärtä: Carolina (aviomies kupariseppä A. P. Berg Kalmarissa), Dorothea (aviomies entinen mylläri C. G. Holmgren Kalmarissa) ja Hedvig (aviomies nahkuri C. G. Cedergren Mörbylångassa).

Hedvigin perheestä on valmista tietoa ruotsalaisella keskustelupalstalla:

Hattmakaren Johan Björkman 1770-1825 och hans hustru Hedvig Mathesius 1764-1825, bebodde fastigheten nr 264, 5:e Rundelen i Kalmar fr o m 1811 då dtrn Anna Kristina föddes och till sin resp död i lungsot 1825. Paret hade också en son, Olaus, född 1814.
Källor: (bl a) Kalmar sf, AI:7,s105, AI:29,s313.

ja tähän korjauksena

Johan Björkman var gift två gånger. Först med Katarina Ander(sdotter?), som var mor till barnen Anna Kristina f. 28/12 1811, Olaus 27/2 1814 och en dödfödd gosse 1816. Katarina dog 18/11 1819 och Johan gifte om sig med Hedvig Mathesius 12/12 1820. De fick inga barn.
Familjen finns i AI:12 sid 179 och i AI:17 sid 139.

Jälkimmäinen kirjoittaja on oikeassa, sillä Anna Kristina ja Olaus ovat Björkmanin ensimmäisen aviovaimon perukirjassa (Kalmar rådhusrätt och magistrat 1600-1830 FI:50 (1818-1820) Bild 551 / sid 548 (AID: v78373.b551.s548, NAD: SE/VALA/01674))

Marian aviomiehen perukirjaa ei Tukholmasta löydy, joten lapsien olemassaoloa ei ole helppo tarkistaa. Maria on itse kuollut köyhäinhuoneella eli tuskin tehty perukirjaa hänellekään.

Helsinkiläiset Hollannin laivastossa

Perjantaisen merihistoriasession keskustelussa mainittiin, että suomalaisia on ollut myös Alankomaiden Itä-Intian komppanian laivojen miehistöissä, joista on koottu tietokanta. Joku taisi aiheen kimpussa olla, mutta ryntäsin silti kokeilemaan itsekin. Turkua (tai sen näköistä) oli aivan liian pitkä lista, joten valitsin testaukseen kotikaupunkini. Paikannimien kirjoitusasuissa on tavanomaista variaatiota, joten Helsingiksi tulkitsemiini on voinut eksyä joku muukin.

Gezicht op Kaap de Goede Hoop te Zuid-Afrika, Rijksmuseum

Kustakin miehestä löytyy tiedot tulosta, menosta ja laivasta sekä linkki alkuperäiseen dokumenttiin. Työekonomian nimissä olen lisännyt käsityönä hakutuloksiin vain palvelusvuodet. En vertaillut tietoja kovin tarkasti ja alusten nimien avulla miesten nimiä voisi yhdistyä lisää sekä arvailujani vahvistua/kumoutua.

1. Abraham Bizaan  1787-1788 (kuollut)
2. Adam Nijborg 1785-1787
3. Adam Rief 1785-1788 (kuollut)
4. Anders Troufast 1786-1788 (kuollut)
5. Andreas Nustroom 1789-1791 (kuollut) Nyström? Lienee sama kuin Andries Nustroom 1786-1789
6. Andries Hageman 1775-1776 (kuollut)
7. Andries Hendrikson 1786-1787 (kuollut)
8. Andries Olander 1769-1770 (kuollut)
9. Andries Oman 1790-1792 (kuollut) Åman?
10. Andries Lindstroom 1785-1787 Lindström?
11. Andries Mallenbergh 1738-1740 (kuollut)
12. Andries Jusilius 1784-1785
13. Carel Witkop 1757-1765
14. Carel Strumberg 1792-1796
15. Carel Nuwstroom  1766-1767 (kuollut) Nyström?
16. Carel Johannes Salovius 1774-1776 (kuollut)
17. Carel Jansz Stroom 1721-23 (kuollut) 
18. Carel Carelson 1777-1779
19. Carel Groenholm 1773 (kuollut) Grönholm? Lienee sama kuin Carel Greunholm  1772-1773
20. Carel Limnander 1787-1793
21. Carel Witkop 1771-1773
22. Christiaan Wik 1787-1788. Lienee sama kuin Christiaan Wik 1786-1788
23. Christiaan Westling 1768-1769 (kuollut) Lienee sama kuin Christiaan Westling 1768-1769 ja Christiaan Westling  1767-1768 
24. Christiaan Niestroom 1794-1795 (kuollut) Nyström? Lienee sama kuin Christiaan Nustrom 1790-1791
25. Claas Tutterman 1767-1769 (kuollut) Lienee sama kuin Claas Putterman 1767-68
26. Daniel Swerin 1792-1793 (kuollut)
27. Dirk Linquest  1785-1787 Lienee sama kuin Dirk Linquest 1787 (kuollut)
28. Dirk Oman 1767-1769  
29. Dirk Ooman 1767 (kuollut)
30. Dirk Jansse 1771-1773 (kuollut)
31. Dirk Tomander 1774-1777
32. Erich Lingforst 1785-1788 (kuollut)
33. Erik Larman 1787-1788 (kuollut)
34. Erik Peterel 1785-1786
35. Erik Wakkelien 1792-1793
36. Frans Hendrik Noortberg 1764-1765 (kuollut)
37. Gabriel Numan 1767-1769 Nyman? Lienee sama kuin Gabriel Numan 1769-1771
38. Gabriel Pien 1786-87
39. Gabriel Lemstroom 1787-1789
40. Hans Waalman 1768-1774 (kuollut)
41. Harmen Juliander 1763-1764 (kuollut)
42. Hendrik Tolstrom 1785-1788
43. Hendrik Bergkwist 1788-1791 Lienee sama kuin Hendrik Bergkwist 1791-1796
44. Hendrik Vloede 1790
45. Hendrik Kraanberg 1786-1787 (kuollut) Granberg?
46. Hendrik Forstram 1792
47. Hendrik Vostrum 1783-1784
48. Hendrik Hendrikson 1784-1785 (kuollut)
49. Hendrik Louwstroom 1775-1776 (kuollut)
50. Hendrik Kortman 1764-1766
51. Hendrik Brand 1771-1772  Lienee sama kuin Hendrik Brandt 1771-1772 
52. Hendrik Jonas 1786-87 (kuollut)
53. Jacob Loman 1770-1771 (kuollut)
54. Jacob Uberg 1775-1777
55. Jacob Oman 1764-1765 (kuollut)
56. Jan Vorstman 1713-1717
57. Jan Aspelin 1776-1777
58. Jan Jansse 1772 Ehkä sama kuin Jan Janssen 1772 (kuollut)
59. Jan Laurein 1788-1791 Lienee sama kuin Jan Lorijn 1791-1792
60. Jan Carlien 1790-91 (kuollut)
61. Jan Jans 1767-1769
62. Jan Woesstroom 1770-1772
63. Jeremias Seuderman 1776-1780 Söderman?
64. Johan Hallien 1785-86 (kuollut)
65. Johan Heinrich Sibbern 1788-1792
66. Johan Pieterson 1787
67. Johan Vors 1767-1768 (kuollut) Fors?
68. Johan Landien 1787-1789
69. Jonas Hasselgreen 1767-1769 Lienee sama kuin Jonas Hasselgreen 1772-1773 (kuollut)
70. Louwerens Meijer 1773-1775
71. Maarte Matijsse 1711-1712
72. Mathijs Dirckz: 1712-1715
73. Mathuijs Harteling 1762-64 Lienee sama kuin Matthijs Harteling 1762-1764 ja Matthijs Hartling 1765-1766
74. Matthias Friek 1775-1776 (kuollut)
75. Matthijs Fostroom 1767-1768 (kuollut)
76. Matthijs Lantstroom 1773-1777
77. Matthijs Sanstroom 1768-1772 Sandström? Sama kuin edellinen
78. Matthijs Zeeman 1771-1778 (kuollut)
79. Matthijs Niklij 1771-1772 (kuollut)
80. Maurits Winderquist 1787-1788 Lienee sama kuin Maurits Winderquist 1787-1798
81. Michil Fammelien 1773-1774 (kuollut)
82. Moses Williams 1787-1790 (kuollut)
83. Otto Wilhem Brommer 1786-1792
84. Peter Grundaal 1787-1788 Lienee sama kuin Pieter Grundaal 1786
85. Petter Tahlstroom 1792-1793 Dahlström?
86. Pieter Mathijzen 1696-1698 (kuollut) 
87. Pieter Hansen 1783
88. Pieter Stroomfort 1788-1792
89. Thomas Blomster 1766-68 Lienee sama kuin Thomas Blomster 1768-1770
90. Willem Carter 1790-1791

Joukkoyksikköjen stipendirahastot ylioppilaille

Lagervallista kirjoittaessani en löytänyt vahvistusta enkä lisätietoa 1800-luvun upseerien perustamista ylioppilaiden stipendirahastoista. Nykyisilläkin Helsingin yliopiston sivuilla on niukasti tietoa vanhoista rahastoista, mutta sittemmin avatut digitoidut lehdet toivat eteen kaipaamani yksityiskohdat.

Kaarlo Teräsvuori oli koonnut lehteen Maatalous (10, 13, 14, 15-16/1920) agronomian opiskelijoille sopivia stipendejä ja näiden joukossa on

Ne kuusi suomalaista tarkk'ampujapataljoonaa, joiksi v. 1812 perustetut 3 suomalaista jääkärirykmenttiä oli v. 1827 muodostettu, hajoitettiin jo 1830. Kahden pataljoonan, viidennen ja kuudennen, upseerikunta ja siviilivirkamiehet lahjoittivat pataljooniansa musiikki- ja artellikassojen säästöt yliopistolle kahdeksi stipendirahastoksi. 

Tarkk'ampujapataljoonan, Viidennen suomalaisen, v:lta 1832, 3 à 140 mk, 4 vuodeksi mainitussa pataljoonassa sen hajotessa palvelleiden upseerien tai siviilivirkamiesten jälkeläisille tai saman pataljoonan aliupseerien, korpraalien, musikanttien ja sotamiesten jälkeläisille. Etuoikeutettujen ei tarvitse suorittaa tutkintoa, ellei heitä ole useampia kuin avonaisia stipendejä. 

Tarkk'ampujapataljoonan, Kuudennen suomalaisen, v:lta 1830, 5 à 180 mk. 5 v:ksi tutkinnotta 1) mainitussa pataljoonassa v. 1830 sen hajotessa upseereina tai siviilivirkamiehinä palvelleiden jälkeläisille, 2) samassa pataljoonassa tai entisessä Viipurin eli Suomen jääkärirykmentissä aikaisemmin palvelleiden upseerien, aliupseerien, korpraalien, musikanttien ja sotamiesten, tai 3) muissa hajoitetuissa suomalaisissa pataljoonissa palvelleiden upseerien jälkeläisille, tai etuoikeutettujen puutteessa muille ylioppilaille siksi kuin etuoikeutettu ilmoittautuu.

Lisäksi

V. 1854 Suomeen perustettu ruotujakoinen armeija käsitti 9 tarkk'ampujapataljoonaa, jotka hajoitettiin v. 1867. Seitsemännen, Poriin sijoitetun pataljoonan, upseerikunta oli jo v. 1858 soittokuntaa perustettaessa päättänyt, että jos se syystä tai toisesta hajoitetaan, silloinen kassasäästö lahjoitettaisiin yliopistolle stipendeiksi. Näin sai alkunsa 

Tarkk'ampujapataljoonan, Seitsemännen ruotujakoisen, stipendirahasto v:lta 1868, josta nykyään annetaan 300 markan stipendi 4 vuodeksi mainitussa pataljoonassa sen hajotessa palvelleiden aliupseerien, korpraalien, musikanttien ja sotamiesten jälkeläisille.

Siinä sitä olisi ollut taloudellista intressiä sukututkimukseen. Ainakin vielä vuonna 1983 stipendejä on jaettu, mutta sittemmin ilmeisesti lakattu:

Anoin tuota Viidennen tarkk'ampujapataljoonan stipendiä, koska muistin isän joskus kertoneen, että hän oli saanut sen omana opiskeluaikanaan. Opiskeluaikanaan hän oli jo kahden lapsen isä ja stipendit ja muut pienetkin tulot olivat varmasti tervetulleita lapsiperheelle. Lisäksi hän kertoi, että koska kukaan ei enää 1950-luvulla tiennyt kenen esi-isä on ollut Viidennen tarkk'ampujapataljoonan joukoissa, stipendiä ei haettu eikä sen vuoksi myöskään jaettu.

Kuva Tikka : pilalehti, jonka tarkoituksena ei ole kenenkään loukkaaminen 8.2.1891