keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Verojen kuittikirjat

Harrastettuani sukututkimusta 24 vuotta sain Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa (signum Fö II 35) ensimmäistä kertaa eteeni verojen kuittausvihon, joita ilmeisesti oli melkein joka talossa. Kun tiedustelin asiaa kanssasukututkijoilta, sain tietää, että vastaavia kuittipohjia käytettiin vielä 1908 ja yhdellä oli tallessa "isomummon isän, isomummon ja isovaarin kuitit maksetuista veroista", joista osa kuvasta tihrustaen 1910-luvulta. Nämä ja yksi erillinen 1800-luvun kappale arkistokokonaisuudessa olivat erillisiä lippusia.

Mutta 1700-luvulla oli käytössä pieniä vihkosia. Minusta kiehtovaa, sillä talonpoikaisessa kodissa ei silloin paljoa paperitavaraa ollut ja itselleni on ehtinyt muodostua käsitys, ettei lukutaidolle ollut muuta harjoitusta kuin kinkerit. Lisäksi nämä ovat materiaalia, jossa nähtiin ja mahdollisesti ymmärrettiin numeroita ja laskemistakin. Mielelläni tietäisin paljonko kuittikirjat maksoivat ja oliko niiden hankinta pakollista.

Pinon päällimmäinen oli ollut käytössä Vähässäkyrössä 1731-1745. Huomiotani herätti se, että vihko oli painettu suomeksi. Kynän laitoin mukaan antamaan mittakaavaa.

Ruotsinkielinen versio samasta (eli myös vuodesta 1731 alkava) oli käytössä Turun läänissä Tyrväällä.


Ajallisesti seuraavasta kappaleesta puuttui kansi ja ehkä alkusivujakin , mutta käyttö Mikolassa/Nikulassa oli aloitettu viimeistään vuonna 1767 ja päättyi 1784 tai pian sen jälkeen.
Tuo oli ensimmäisiä hieman pienempi samoin kuin vuosisadan lopulla painetut. Tämä vuonna 1792.

Ja vuonna 1807 painettu, jonka täyttö oli lopetettu vuonna 1809.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti