Römppäviikko ja sen valmistelu

Perniössä asunut Edith Forssman (1856-1928), joka julkaisi kirjoituksensa nimellä Aina, kuvaa kekrin jälkeistä aikaa suomennetussa kertomuksessaan (Naisten ääni 23/1916) seuraavasti:

Maalla oli muuttoaika käsissä, "römppäviikko" kuten kansalla on tapana sanoa. Se onnellinen aika, jolloin palvelijat, ennen uuteen paikkaan astumistaan, ovat pidättäneet itselleen vapaaviikon käydäkseen sukulaisten ja ystävien luona, aika, jolloin kaikki huutokaupat pidetään, naimisliitot sidotaan, ja nuorella irtaimella kansalla yleensä on haaveiluaikansa, ennenkuin työvuosi taas alkaa mennä tasaista menoaan ja kaikki joutuu tavalliseen uraansa. 

Kuuselan muori oli jo viikkomääriä kiertänyt kylää tärkeän näköisenä ja likaisenharmaa sukankudin kädessään, ja etenkin tuntui hänellä olevan paljon tekemistä Pohjantalossa, jonne hän tuontuostakin pisti punertavan nenänpäänsä, emännän harmiksi, joka aavisti pahaa.  

Kuuselan muori oli jo vanhastaan tunnettu siitä, että hän juoksenteli talosta taloon ja koetti houkutella palvelijoita muuttamaan paikkaa kuvailemalla että naapuristossa maksettaisiin enemmän. Jos houkuttelut onnistuivat, toivoi hän itselleen pientä palkkiota, mutta kaikissa tapauksissa puoli tusinaa kuppia kahvia, joka oli hänen vahva tai heikko puolensa — sen mukaan miltä kannalta asian ottaa. 

Hänellä oli myöskin toinen pieni toimi, hän oli nimittäin usein käytetty avioliittojen välittäjä ja moni impi oli hänen uutteran hommansa kautta saanut miehen — hyvän tai huonon ei tässä merkinnyt niinkään paljon. 

Kertomuksessa, jonka nimi on Avioliitot päätetään taivaassa, muori järjesti avioliiton Pohjantalon karjakon ja leskeksi jääneen kalastajan välille. Papin luona käydessään kalastaja  

Westberg otti piipun suustaan ja pyyhki kädellään leukaansa: — Kas kun sitä itse rupeaa käymään vanhaksi niin — Maija on rivakka työihminen ja hyvä soutaan, Pohjantalossa kun harjoitetaan kalanpyyntiä keväisin ja syksyisin.

— Vai niin, mutta kai nyt Westberg myöskin pitää morsiamestaan — arveli pastori, joka oli ihanteiden mies. 

— Kyllä vain, kas hän osaa huolehtia itsestään, ja hänellä on kokonaista kuusi silakkaverkkoa, kaikki melkein uusia, ja Westberg kohotti voitonriemuisesti päätään ja räpähytti viekkaasti silmää harmaiden silmäripsien alla, joka merkitsi niin paljon kuin: "Olen yhtä viisas kuin vanhakin." 

Kuva: Tuulispää 24-26/1921