Tutkimusretkiä omaan maahaan

Viime viikolla alkoi avoimessa yliopistossa kurssi Tutkimusretkiä menneisyyteen modernisoituvassa Suomessa kahdella Leena Valkeapään luennolla. Hän on nyt jo useita vuosia tutkinut ja miettinyt Suomen muinaismuistoyhdistyksen vuosien 1871-1902 välillä tekemiä 8 retkeä. Olin kuullut esityksensä aiheesta marraskuussa 2016, mutta työ oli edennyt ja nyt oli enemmän aikaa kertoa tuloksista.

Wolmar Westlingin akvarelli Maarian kirkosta kesän 1871 retkeltä.
HK18711016:72 CC BY 4.0

Hätkähdyttävää oli, että vaikka tietoja muinaismuistoista on yritetty kerätä 1600-luvulta lähtien, ymmärrys retkelle lähtijöillä oli puutteellinen ja aukkoinen. He tosiaan olivat (lähes) tutkimusretkellä tuntemattomaan. Mistä tulee mieleen taas kolonialismi, varsinkin kun retkeläiset mielellään olivat pelastamassa ymmärtämätömien alkuasuk... rahvaan käsistä esineitä, joita he eivät osanneet arvostaa.

No, tosi on, että eivät osanneet arvostaa. Päähuolena olivat keskiaikaiset patsaat, joita oli jo monin paikoin hävitetty. Joissakin tapauksissa ihan äskettäin eli kyse ei ollut "muinaisihmisten" ymmärtämättömyydestä. Yhtenä tavoitteena olikin poistaa tietämättömyyttä ja tehtyjä piirroksia esiteltiin sekä (satunnaisesti) retkien aikana että (suunnitelmallisesti) näyttelyin Helsingissä jälkikäteen. Retkistä myös julkaistiin sanomalehtijuttuja, joiden perusteella tulijoita tiedettiin paikoin odottaakin.

Gunnar Berndtsonin akvarelli
Kalannin alttarikaapin kuva-aiheesta.
HK18741231:120 CC BY 4.0

Ensimmäisillä retkillä dokumentointiin ei ollut käytössä kameraa, eikä sellainen auttanut aina myöhemminkään. Sillä kuvaus vaati valoa, mitä varten esineitä piti mieluiten kantaa ulos päivänvaloon. Se ei onnistunut, jos satoi, jolloin sisälläkin oli pimeämpää. Kaikenlaisia tekijöitä oli siis rajoittamassa ja ohjaamassa valintoja. Mitä esineitä tai näkymiä tallennettiin ja miten. Kaikkiin paikkoihinkaan ei päästy ja mentiin mieluiten sinne, minne oli junarata.

Eli toinen hätkähdyksen aihe oli Valkeapään esimerkit, joissa arvostukset nyt ovat aivan muuta kuin tuolloin. Nykyään erittäin arvokkaana pidetty Kalannin alttarikaappi oli kuvattu muutamalla pienellä kuvalla, joista yhdestäkään ei käynyt esiin kokonaisuus. Jos kaappi olisi menetetty, emme käsittäisi sen olemuksesta piirrosten ja sanallisen kuvauksen perusteella juuri mitään. Toisaalta vaivaa oli laitettu aiheisiin, jotka nyt tuntuvat merkityksettömiltä.

Kuten Valkeapää oli kertonut jo vuonna 2016, kuvien etsiminen Museoviraston arkistosta on työlästä, sillä ne aikanaan järjestettiin paikan ja kuvatun asian mukaan. Teoriassa digitointi tarjoaisi mahdollisuuden luoda kokonaisuus uudelleen, mutta ilmeisesti tähän ei ole resursseja. Toivottavasti on edes tallennettavissa Museoviraston arkistoon Valkeapään (oletettavasti ja varmaankin) luoma listaus löydöksistään.

Esimerkiksi Kokemäen Ylistarosta kesän 1885 retkellä
piirretyn kuvan HK10000:5270 metatiedoissa
ei ole merkkiäkään retkestä tai mahdollisesta piirtäjästä

Väistämättä mieleen tulivat monet muut Suomeen tehdyt tutkimusretket. Talousseuran ravintotilanneselvittäjät,
kansanperinteen monet kerääjät (ei ainoastaan Lönnrot!) ja arkeologisempien kohteiden kartoittajat. Kun Valkeapää saa oman tutkimuksensa valmiiksi, toivottavasti joku tutkija innostuu vertailemaan käytäntöjä ja miettimään kokonaisuutta.

Leena Valkeapään tutkimuksesta syntyvää kirjaa pitää vielä odottaa hetki, mutta aiheesta on jo luettavissa/katseltavissa

• Märta Hirn: Kuvia katoavasta Suomesta. Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisten retkikuntien piirroksia ja akvarelleja vuosilta 1871-1902. 1970
• Emil Nervander: Kesämatkoja Suomessa. Ahvenanmaalla ja Turun seudulla. 2010
• Leena Valkeapää: Vapaa kuin lintu : Emil Nervanderin elämä. 2015