sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Tiedon luotettavuuden arvioinnista


1) Tällä viikolla aloitin avoimessa yliopistossa Viestinnan tutkimuksen perusteiden luentojen kuuntelun. Oitis kiinnitti huomioni se, että luennoitsijan mukaan kaikki journalistit ovat koulutettuja ja varsin erinomaisia sekä erehtymättömiä. Meni hetki ja hiffasin, että hänhän on itse journalistien koulutaja. Joten tietenkään vanhaan hyvään aikaan, kun oli vain perinteinen media, ei ollut valeuutisia. Juu, ei ollut ja eihän niillä ollut mitään tapaa levitäkään.

Perinteisen median erinomaisuus meni sitten aivan överiksi, kun sen normaalilta kuullostavien ansaintakeinojen rinnalla sosiaalinen media näytti saavan kaikki rahansa "käyttäjien tietojen myynnistä". Tähän onneksi reagoi yksi opiskelijoista, mutta luennoitsija ei suostunut muuttamaan viestiänsä. Pikaisen googlauksen ja useiden verkkosivujen mukaan esimerkiksi Facebook ansaitsee valtaosan tuloistaan mainostuksella. Voi tietenkin argumentoida, että mainoksia saadaan kaupaksi tiedolla käyttäjistä, mutta sama koskee myös perinteistä mediaa.

Eli ei auta niellä kaikkea yliopiston peruskurssin luennolla sellaisenaan.

2) Torstain ja perjantain istuin seminaarissa Medievalism between East and West, jossa muun muassa keskusteltiin siitä, miten tiedon luotettavuus, uskottavuus ja läpimeno riippuu esittäjästä. Maahanmuuttajataustainen kansanedustaja ei pysty perustelemaan viestiään historialla, kun taas vitivalkoinen virkaveljensä voi puhua menneisyydestä puppua uskottavasti. (Tämä esimerkkki oli Isosta-Britanniasta.) Ja professorit voivat vanhetessaan tai eksyessään osaamisalueensa ulkopuolelle, tuottaa pseudotiedettä, jolla on harmittavasti virkansa tuoma auktoriteetti. (Lukuisia esimerkkejä Suomesta.)

Mitään ratkaisua tiedon luotettavuuden yksinkertaiseksi tunnistamiseksi ei esitetty eikä sellaista ole muuallakaan keksitty. Olen viime viikkoina katsellut YouTubesta Drunk history -klippejä. Niiden huumori ei edelleenkään naurata, mutta on tullut mieleen, että humalainen kertoja on toimiva tapa muistuttaa siitä, että esityksensä ei välttämättä ole luotettava.

3) Kerronnan luotettavuuden jatkuva arviointi on kyllä rasittavaa. Katsoin eilen Rakkautta ja anarkiaa -festareilla elokuvan Mr. Jones, joka kertoo walesiläisestä miehestä, joka toi länteen tiedon vuosien 1932-33 Ukrainan nälänhädästä. Esityksessä ei ollut mitään epäuskottavaa, mutta kun seminaarikeskustelut historian poliittisesta käytöstä olivat tuoreena mielessä heräsi ajatus, että ei liene sattumaa, että tässä ajassa tehdään elokuva, jossa Venäjän hallinto on paha sekä salaileva ja ukrainalaiset sen uhreja.

Onkohan ajan henkeä myös se, että osa filmin sanomalehtijournalisteista antoi tarkoituksellisesti julkisuuteen valheellisia tietoja?

4) Tiedon luotettavuuden arvioinnin vaikeudesta tuore esimerkki on Twitteristä. Omaan syöteesseeni tuli kahden seuraamani koulutetun historioitsijan uudelleen twiittamana ketju, jossa selitettiin, että Yhdysvaltojen oudolta tuntuva murtolukuinen raideleveys juontaa brittien vaunujen pyörävälistä, joka puolestaan periytyy roomalaisilta, jotka mitoittivat omansa niin, että niitä pystyi vetämään kaksi hevosta.

Kuullosti täysin järkevältä ja korosti historian ymmärtämistä sekä merkitystä, joten ilmankos levisi. Mutta siinä vaiheessa kun minä ketjun näin, sen lopussa oli jo monta kommenttia siitä, että esitys on vanha ja todistettu pupuksi.

Vähitellen syötteeseeni ilmaantui twiittauksia, joiden kärki oli tiedon virheellisyydessä ja tuskastumisessa sen kierrätykseen. Esimerkiksi Greg Jenner: "My one complaint about Twitter (well, apart from the Nazis) is there’s no way to reliably counteract bullshit fake history like this. It’s added 30,000 likes since this morning, despite being debunked over and over". Keskustelussa hän toteaa "It dates back to at least 1905, which is remarkably resilient as a zombie myth. I call these “ficts”, they look like facts and smell like them so they enter pop culture, end up in books, then get repeated forever."

Yksi käytännön vinkki löytyi samaisesta keskustelusta. "I felt really pleased reading this this morning. It was so neat and believable. However, following a number of historians on here subsequently served as another reminder not to believe whatever you read online..." , johon Jenner vastasi "Neat is often something to beware."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti