1) Instituutioiden historiablogikatsauksesta jäi puuttumaan Lapin yliopiston kulttuurihistorian blogi Menneisyys elää meissä. Siinä julkaistiin tässä välissä Annastiina Leppälän teksti Kaunokirjoitus. Sen taiteellisuus, koristeellisuus ja historiallisuus, jonka mukaan "Ensimmäinen kaunokirjoitusta edustava tyyppikirjaimisto suunniteltiin suomalaisille kouluille vuonna 1931". Ensimmäisyys on tässäkin asiassa määrittelykysymys, sillä Mimmi Bährin kaunokirjoitusvihot olivat kouluylihallituksen hyväksymisleimalla varustettuja jo vuonna 1885.
2) Käsialoista jatkaakseni, sukututkijoiden itseopiskelumateriaalikoosteesta jäi puuttumaan Lars Bägerfeldtin Bokstäver & gamla handskrifter. Att läsa handskrifter från Vasatiden och Stormaktstiden samt tidiga kyrkoböcker (pdf).
Ja koosteesta sekä Ruotsista puheen ollen äskettäisiltä naapurimaan sukututkimuspäiviltä on verkkoon jaettu Michael Lundholmin esitelmä lähdekritiikistä. Hän aloittaa sukutarinoista, mutta kommentoi myös seurakuntien historiakirjojen "alkuperäisyyttä" todeten esimerkiksi tasaisen kirjoituksen kielivän siitä, että kirjat on kirjoitettu puhtaaksi jälkikäteen muistilapuilta.
3) Leppälän teksti kommentoi nykytilannetta, jossa kouluissa ei enää opeteta sidottua kirjoitusta. Kun sukututkijoiden keskustelussa näkee selvää ja standardia 1800-luvun käsialaa kutsuttavan vaikeaksi, herää väistämättä huoli tutkimuksen tulevaisuudesta. Ja 1900-luvun käsinkirjoitettujen lähteiden moninaisten muotojen ohituksesta. Kuvituksena käytetyt käsialanäytteet Aitasta 1/1927, jossa esiteltiin kirjailijoiden tapoja kirjoittaa. Kansakoulunopettajaksi koulutetun Hilja Valtosen oli huomattavasti selvempää kuin tähän poimimani, mutta ei sekään mitään mallikirjoitusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti