"Lihan kiduttamista" harrastamattomat

Kerroin keväällä ylioppilaan ruokataloudesta 1800-luvun alussa. Minkälainen oli tilanne sata vuotta myöhemmin? Ylioppilaslehdessä 5/1913 julkaistiin alla oleva esimerkki. (Vuoden 1909 markka on noin 4 nykyeuroa.)

Meitä oli neljä "cives academici" (2 sisarta, velimies ja tämän toveri), jotka vuokrasimme syyslukukaudella 1909 kalustetut huoneet (à 65 ja 55 mk. kuukaudessa) Kruunuhaasta. Talossa oli osuuskeittiö, josta miltei kaikki talossa asuvat perheet kantoivat porttöörillä ruokaa. Keittiöstä sai kuitenkin vain lämpimän ruuan, kaikinpuolin hyvin valmistetun ja ravitsevan (yleensä 2 ruokalajia, torstaina ja sunnuntaina 3, joskus 4:kin); sitävastoin: leipä, voi, maito, "asetit" ja talouskalut (porttööri, 4 lasia, haarukkaa, lusikkaa ja 8 lautasta) oli itse hankittava. Työnjako suunniteltiin niin, että naiset pitäisivät huolta pöydän kattamisesta ja lämpimän ruuan tuonnista ja miesväki kylmän. Tosiasiassa naiset — se heidän ijäiseksi kunniakseen mainittakoon — hankkivat enimmäkseen kylmänkin ja miesten tehtäväksi jäi — syödä.

Julkaisen seuraavassa tilit mikäli se koskee minua:

Joulukuuta olin kaupungissa vain viikon, joten siltä ajalta tilit jääkööt. 

"Lihan kiduttamista", joksi ylioppilaiden yleistä kaksi-ateria-järjestelmää on kutsuttu, emme harrastaneet. Söimme oikein porvarilliseen tapaan: aamulla omenoita, aamiaisen kello 10:ltä, päivällisen 4:ltä ja illallisen, joka tosin oli vain kylmä, 1/2 9:n tienoilla. Niin alhaiselta kuin menoarviomme näyttääkin, täytyy meidän myöntää, että tottumattomina saimme maksaa oppirahoja ja että menoarvion kuukautta kohden olisi voinut myöhemmin saada laskemaan 50:een markkaan ilman, että edut siitä olisivat kärsineet. 

Se pieni työ, jonka itse suoritimme, ei ollut mitenkään opintoja häiritsevää tai tuskastuttavaa, vaan päinvastoin antoi usein aihetta iloiseen nauruun "perheessämme". Yliopistossa meillä oli kaikilla eri harrastukset, mutta yhdessä kävimme teattereissa ja konserteissa, yhdessä tilasimme sanomalehdet, yhdessä luimme kirjallisuutta iltapuhteilla silloin tällöin. Vaan sehän huvittaa yksin meitä asianomaisia. Satunnaiset seikat hajottivat myöhemmin perheemme. Nyt maksan noin puolet enemmän kuin silloin enkä nauti paljoa suurempia etuja. Arv. sisareni ja veljeni Apollossa, osuustoimintaa kannattaa yrittää myös tällä alalla!

P. S. Porttööreillä kannettiin ruokaa kauempaakin, joitakin tietoja 1800-luvulta siitäkin.