Kultaa huuhtonut apteekkari

Åbo akademin digitoimiin pienpainatteisiin kuuluu vuodelta 1886  Den sjuttioårige ynglingen Carl August Ekman (pdf). Nuorukaiseksi kutsuttu vanhus ei vaikuta pönöttäjältä, joten innostuin avaamaan vihkosen, josta selvisi, että

I Trivialskolan var han redan en bjesse,
Ty att slåss med "kissorna" var hans största intresse;
Ja, den lär icke ha tackat just för attacken,
Som utaf Ekman sig fick en smula på fracken.

Nimettömäksi jäävä runomuotoisen elämäkerran kirjoittaja lienee siis tuntenut Ekmanin jo kouluvuosista asti tai sitten taistelu kissojen (lyseolaiset) kanssa oli usein toistettu tarina. Suorasanaisesti elämästään kerrottiin merkkipäivänsä kunniaksi viisi vuotta myöhemmin lehdessä Lördagsqvällen 10/1891 oheisen kuvan kera.

Ekman kuoli 24.2.1902. Päivälehdessä päivää myöhemmin julkaistussa muistokirjoituksessa todistetaan, että "Leikillisyytensä ja hyväsydämisyytensä vuoksi oli vainaja laajoissa piireissä suosittu". Virallisen lehden versiosta persoonallisuuden kuvaus puuttuu, mutta sen tekstissä Ekmanin väitetään syntyneen Helsingissä, jonka kastetuista häntä ei kuitenkaan päivämäärällä 8.3.1816 löydy. Mahdollisesti kastettiin Viaporissa, josta harmillisesti olisi edellisen vuoden lista, mutta ei tätä. Elinaikanaan julkaistujen lehtien mukaan Ekmanin isä oli elintarvikekauppias.

Nykyisessä verkkosisällössä Ekman on helposti löydettävissä vain Annankadun pitkäikäisen apteekin perustajana. SWL:n sanojen mukaan "käytyään täkäläisen triviaalikoulun, antautui vainaja apteekkialalle, suoritti proviisoritutkinnon 1845 ja sai oikeuden apteekin perustamiseen Viaporiin 1846. Kun englantilaisten pommitus hävitti hänen apteekkinsa Viaporissa, sai hän oikeuden perustaa kuudennen apteekin Helsinkiin, joka avattiin 1862." Väliin jäi Viaporia edeltäneet vaiheet Tampereella ja Pietarissa.

Muistokirjoitus ei myöskään kerro, että apteekin pito Annankadulla päättyi konkurssiin, vaan toteaa, että 7 vuotta myöhemmin apteekin myytyään "alkoi vainaja harrastaa kullan etsintää Lapissa ja oleskeli suurimman kultahuuhtomon johtajana Lapinmaassa vuonna 1870-1872". Vuodet ovat Lapin kultaryntäyksen ja Wikipedian mukaan vuonna 1871 kullanetsijöitä oli 500.

Sen han vid Ivalojokis stränder arbetat
Och några klimpar af ädla guldet framletat
Han vände åter till gamla födelsestaden
Och blef omtalad - ja. det är sant - uti bladen

En tiedän mihin lehtiin runoilija viittaa. Hakemalla Ekmania ja Ivalojokea löydän vain mainintoja lavantautiepidemiasta, jonka aikana Ekmanin apteekkarin tiedoista ja taidoista oli hyötyä. Suomen kuvalehdissä 2&3/1873 julkaistiin kirjoitus Pari kesää Ivalojoella, jonka alaviitteessä todetaan, että "Tämä juttu on tehty apteekari Ekman'in hyväntahtoisesti antamain kertomusten mukaan. Kuvasta saan kiittää herra Lihr'iä". Kuva on tämä:

Lapin kuumeen laskettua

Vuodesta 1873 oli vainaja kuolemaansa saakka Helsingin anniskeluyhtiön tarkastajana, ollen sen ohella tarkastajana parissa muussa väkiviinatehtaassa täällä. Kaupungin vaivaishoitohallituksen jäsenenä oli vainaja 9 vuotta; täkäläisen vapaaehtoisen palosammutuskunnan perustajia oli hän niinikään, kuuluen sen toimikuntaan aina vuodesta 1866 ja ollen sen vartijaosaston päällikkönä kuolemaansa saakka.