Raahessa Stenfelt todistettavasti kävi, mutta riehakasta markkinakuvaustaan oli vaikea saada yhdistymään hiiren hiljaiseen kaupunkiin. Tällä kertaa en ehtinyt museoihin, kuten viime vuonna, mutta nyt onnistuin varaamaan huoneen Langin kauppahuoneesta, jossa remontoitunakin oli vanhaa tunnelmaa, josta osattiin rahastaa.
Ennen Stenfelt-jatkoa tein pikkupoikkeaman kivikaudelle Pattijoen Kastellissa, joka oli sekavasti opastettu sekä jätinkirkkona että linnanrauniona. Päällimmäiseksi jäivät mieleen hyttyset, joiden ruokintaan tahtomattani osallistuin kun ei muita nisäkkäitä ollut näkyvissäkään. Huomattavasti suureman vaikutuksen rakennelma teki J. W. Calamniukseen, joka selostuksessaan Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä m.m. totesi, että
Näin leveillä ja korkeilla muureilla tarjoaa linnoitus, joka lisäksi on ylänteen kukkulalla, varmaa suojaa, milt'ei vielä nytkin. Maanpuolella eivät kuitenkaan mäen rinteet ole niin jyrkät kuin mereen päin. Ylänteeltä näkee merenrantaa ja Braahen kaupunkia. Tännepäin on maa lakeana, niin että helpoin havaitsee, että Pohjanlahti ennen mailmassa ulottui ylänteen juuriin asti. Ja tästä ajasta linnoitus lieneekin. Se olisi siis ollut joku merilinna.
Olisiko hyttysten huitominen ikiaikaisesti ihmisiä yhdistävä toiminto? Entä meren tuijotus? En Siikajoelle päästyä Stenfeltin kotitilaa ohittaessa huomannut mitään lupaavaa rakennuskeskittymää, mutta karttaa vasta paikan päällä tarkistaessani huomasin yleisen tien merenlahden rantaan. Oikea lahti, väärä ranta ja väärä meren korkeus, mutta yritin eläytyä Stenfeltin istumiseen rannalla huomattavasti lämpimämpänä heinäkuun päivänä, jolloin hän päätti lähteä Ruotsiin. Ja jostain näköpiiristä käsittääkseni Stenfelt löysi parikymmentä vuotta myöhemmin rantautuneen valaan.
Siikajoen kirkolla pysähdyin jo viime vuonna, mutta nyt kurkistin kirkkoon sisällekin ja yritin keksiä mitä tahansa kirjan kuvitukseksi kelpaavaa. Kuten puiset hautamerkit, joita ei useimmilla hautausmailla ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti