Museopysähdyksiä kotimatkalla

Matkalle Oulusta Mänttään ei löytynyt mitään kulttuuripysähdystä, mutta Mäntästä kotiin ajaessa tarjontaa oli ylenmääräisesti. Pysähdyin ekaksi Kangasalla Mobiliaan, jossa autoni ohjattiin kaukaiselle parkkipaikalle, sillä museon viereen pääsi vain teemapäivään sopivat yksilöt, joita olikin ilo katsella.

Museon vaihtuva näyttely 1970-luvusta ilahdutti laajentamalla ajankuvaa hitusen autojen ympärillekin. Mutta kun autot eivät minua suuremmin kiinnosta niin meni läpikävelyksi.

Tampereen Poliisimuseoon en ole koskaan mennyt, kun se on keskustan ulkopuolella. Nyt yritin tarttua tilaisuuteen, mutta suurin osa museosta oli paketissa avautuakseen joitakin päiviä myöhemmin. Alla oleva kuvaustuoli tuli testattua, ilman valokuvaajaa.

Jatkoin Valkeakoskelle, jossa en käsittääkseni ollut koskaan aiemmin käynyt. Myllykosken museo yllätti koollaan ja laadukkaasti tehdyllä näyttelyllä, joka puolivälissä kääntyi maanviljelyksestä teollisuuteen.

Vaihteeksi esitetyn informaation määrä stemmasi omaan kiinnostukseeni. Kosketusnäyttöjä oli käytetty kertomaan alueen kirkoista ja kartanoista sekä tarjoamaan lisätietoa kaupungin pienoismallin kohteista. Tuntui toimivalta.

Kirkoista puhuen, kieppasin tiekirkko-viittojen innoituksella Sääksmäen kirkolle, mutta käynnissä oli tilaisuus, joten en päässyt sisälle.

Viimeisenä kohteenani oli Visavuori, jonne yksikään lapsuuden kesäretki ei yltänyt. Sekä ateljeessa että asuinrakennuksessa oli pieniä Erik O. W. Ehrströmin töitä, mikä rikasti Mäntässä omaksuttua tietoa.

Molemmissa rakennuksissa oli käytössä laminoitu A4-kortti, jonka lyhyet tekstit riittivät varsin hyvin koetun tulkintaan. Yllä näkyvän jääkaapin olisin lukematta ohittanut täysin. Muistellen Kokkolaan lavastettua kuolemaa kuvasin ruokakomerosta laitteen, jonka tulkitsin hiirenloukuksi.