maanantai 1. huhtikuuta 2019

Kuinka sinua "aprillattiin" huhtikuun 1 päivänä?

Nimimerkki Laaksonruuksu kysyi lastenlehti Pääskysen lukijoilta "Kuinka sinua "aprillattiin" huhtikuun 1 päivänä?". Saamiaan vastauksia julkaistiin numerossa 11-12/1920:
  • Eräs toverini sanoi, että minulle oli tullut postissa suuri paketti. Minä läksin iuoksemaan postitoimistoa kohti pää kolmantena jalkana. Siellä tietystikään ei ollut mitään. 
  • Eräs mies sanoi ladossa olevan suuren kananpesän ja käski minun ottaa kopan ja mennä munia hakemaan. Kun tulin latoon, kuului pihalta »Aprillii.» 
  • Tullessani kotiin koulusta kuulin, että Mannerheim tulee iltajunassa. Minäkös silloin asemalle, mutta kaikkea muuta sieltä tuli mutta ei häntä. Voi taivas sitä naurua tullessani kotiin.
  • Aprillipäivänä palvelijamme sanoi, että huvilallamme, joka sijaitsi kahden kilometrin päässä kaupungista, on eläinnäyttely. Minullepas tuli sinne kiire. Harmistuneena palasin, kun huomasin, että minua oli aprillattu. Palvelija kysyi: »No, mitäs näkyi?» — »No, eipä tuolla muuta kun tanssiaisethan siellä oli», vastasin minä. Palvelijalle tuli sinne kiire, mutta eipä kauan, kun hänkin palasi sieltä. Riemastuneena laittauduin oikein katolle huutamaan: »Aprillia, aprillia!» 
  • Siskoni tuli touhuissaan luokseni ja sanoi: »Kaksi lehmää on irti. Ne puskevat niin kauheasti». . . Juoksin »tuulispäänä» katsomaan. — Ällistyin aika lailla kun huomasin, että se oli »aprillia.» 
  • Veljeni kirjoitti kirjeen ja käski minua juoksettamaan sen oikein kiireesti meidän naapuriin. No, minä tietysti läksin, ja kun saavuin niin miten kävikään! He avasivat kirjeen, eikä siinä seisonut muuta, kuin »Aprillia». Siitäkös syntyi naurun rähäkkä. Ja kun minä vielä läähätin kieli pitkänä siitä äskeisestä juoksemisesta.
  • Olin taka-aholla kun pikku siskoni tuli aika riemun remakalla luokseni huudellen: »Pääskynen tuli!» Minäkös sain »jalat alleni» ja kiiruhdin sisälle. Mutta voi pettymystäni. »Aprilli! Aprilli!» kiljuivat kaikki kuin yhdestä suusta jo ovella vastaani. 
  • Eräänä »aprillina» tuli isä huoneeseeni: »Meneppäs katsomaan kun Rimpilänmäelle ovat mustalaiset laittaneet leirinsä!» Minäkös lähdin juoksemaan minkä ennätin, ja kun saavuin sinne, ei siellä tietystikään ollut mitään leiriä. 
  • Huhtikuun ensimäisenä päivänä tuli joku naapurista ja kertoi, »että siellä oli mustalaisia, joista eräs eukko osasi povata. Minäkös kiireellä naapuriin, aikeissa povuuttaa. Kun menin naapuriin ja kysyin mustalaisia, sain aika naurunrähäkän vastaani. Silloin vasta huomasin, ettei mustalaisia ollut kellonkuuluvilla, ja minut oli aprillattu. 
  • Äiti käski minun mennä ostamaan puodista auringon-mustaa väriä, ja minä menin ja sain hatun täyteen — häpeää. 
  • Sisareni juoksi tupaan ja huusi: »tule auttamaan, sika on irti!» Luin juuri ahkerasti erästä kirjaa, vaan nyt jäi luku kesken, sieppasin korennon pihalta ja riensin navettaan. Kun menin sinne, söi sika kaikessa rauhassa ruokaansa, ja sisareni nauroi oven takana katketakseen ja huusi: »aprillii, karamellii.» Sekös vasta minua suututti. 
  • Narrasin erään toverini hakemaan puodista siirappia pohjattomalla lasipurkilla. Hän huomasi sen vasta ojentaessaan purkkia myyjättärelle. Minä olin hiipinyt perässä nähdäkseni, miten kepponen onnistui. Kylläpä siitä riitti naurua koko päiväksi. 
Kuva: Pariisin muodit kevät-kesä 1923

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti