"Viidentoista vuoden vanhana sai Tuominiemi jättää rakastetun kotonsa ja astua vieraan palvelukseen elatustaan hankkimaan. Nuoruutensa aikana hän toisten nuorukaisten kanssa mietti elämänsä tämän maailman juoksun jälkeen kahdeksaantoista ikävuoteensa saakka, jolloin sairastui pitkälliseen tautiin. Siinä taudissa hänellä himmeni ruumiillisten silmäin valo, niin ettei voinut tavallisella työllä ansaita elatustaan. Sen jälkeen harjoitti T. hierojan tointa, johon hänellä oli erityinen taipumus."
Ilmeisesti hierojana 22-vuotiaan Tuominiemen kutsui Himangalle pappi Hällbergin rouva, joka vei nuoren miehen evankelisen liikkeen tilaisuuksiin. Tuominiemi tuli uuteen uskoon ja alkoi ajatuksiaan melko pian myös esittämään.
"Pari vuotta kääntymisensä jälkeen sai hän ulkonaisten asiain takia kutsumuksen Lappajärven seurakuntaan. [...] Vähän aikaa Lappajärvellä oltuansa palasi hän jälleen Himangolle, jossa hän sai kokea "ettei palvelija ole suurempi Herraansa, eikä sanansaattaja parempi kuin se joka hänen lähetti." Pian Himangolle tulonsa jälkeen evankeliumin vihaajat rupesivat häätämään T:ä paikkakunnalta pois. Ja kun hän ei ollut varustettu lainmukaisilla matkakirjoilla, niin he vaativat kruunun palvelijaa ryhtymään asianmukaisiin toimiin. Virkaansa nähden ja lain vaatimana nimismies lähetti T:n kotipitäjäänsä, josta hän kuitenkin pian saapui takaisin Himangolle, varustettuna tarpeellisilla matkakirjoilla."
"Nyt hätä käteen totuuden vastustajille. Osasipa vihollinen keksiä toisen keinon yllyttämällä T:n vainoojia hävittämään hänen matkapaperinsa. Ei kauan, niin oli vihollisen käden kautta hävitetty Abrahamin paperit, joita säilytettiin erään isännän luona. Nyt olisi T. ollut pulassa, mutta muutamat säätyhenkilöt, jotka puolustivat Kristuksen evankeliumin totuutta, kävivät nimismiehelle selittämässä asian oikean laidan, jonka jälkeen se raukesi. Kymmenen vuoden ajalla Himangolla ollessaan vaikutti T. Kristuksen evankeliumin todistajana sanan siementä kylväen ihmissydämiin. Hän teki myös pyynnöstä matkoja Lohtajalle, Kälviälle, Kannukseen ja Toholammille puhellen Jumalan sanaa.Tämän jälkeen noudettiin T. kotoseurakuntaansa Halsualle, jossa Herran sana myöskin sai sijaa monen sydämessä."
Vuodesta 1882 Tuominiemi oli Evankeliumiyhdistyksen kolportööri eli julkaisujen kauppias. Miten tämä onnistui sokeana jää Torpan kirjoituksesta epäselväksi. "Kolportöörina ollessaan vaikutti hän 21 eri seurakunnassa. Suurimmassa määrässä kuitenkin Vetelin, Kaustisen ja Halsuan kunnissa, asuntonsa kun oli Vetelissä." Tarkemmin sanottuna Tuominiemi asui Tunkkarin talossa ainakin kun kuolema hänet kohtasi 17.2.1891.
Maarit Hautakoski antaa gradussaan Kirkollisen yhtenäiskulttuurin mureneminen Halsualla ja Vetelissä 1800-luvun jälkipuoliskolla jälkiarvion
Evankelisuus saapui saarnaaja Aaprami Tuominiemen mukana Halsualle ja Veteliin, levisi nopeasti, mutta taantui hänen kuoltuaan. [...] Aaprami Tuominiemi oli varustettu erinomaisilla lahjoilla ja Jumalan hengen voimalla, eikä hän säästänyt vaivojaan tai pelännyt evankeliumin tähden syntyvää vainoa ja pilkkaa. Tuominiemi liikkui usein syrjäkylillä, minne kirkonkellojen kutsu ei kantanut, ja viipyi samassa talossa tai kylässä viikon tai kaksi.
"Vuodesta 1882 Tuominiemi oli Evankeliumiyhdistyksen kolportööri eli julkaisujen kauppias. Miten tämä onnistui sokeana jää Torpan kirjoituksesta epäselväksi."
VastaaPoistaTuominiemi ei ollut varsinaisesti sokea, mutta sairaus sai aikaan sen, että nähdäkseen hänen oli pideltävä silmäluomiaan käsin ylhäällä. Tämän vuoksi hän tarvitsi saattajaa, vaikea hänen olisi ollut tehdä pitkiä matkoja koko ajan silmäluomiaan pidellen.
Kolportööri tarkoitti juurikin aatteellisen tai hengellisen kirjallisuuden kiertävää kauppiasta ja toimenkuvaan kuului myös hengellisten puheiden pitäminen.
Kirjoitin hiljakkoin Tuominiemestä elämänkuvauksen omaan blogiini (en osaa olla niin tiivissanainen kuin tässä formaatissa ehkä hyvä olisi): https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2024/04/sokio-aapa-abraham-tuominiemi-keski.html