lauantai 23. maaliskuuta 2019

Tervaa, lavantautia ja taloutta

Hajnal-linja. Wikipedia
Baltic Connectionsin kakkospäivä alkoi taas keynote/kirjamarkkinoinnilla, joka tällä kertaa oli erittäin informatiivinen katsaus Itä-Euroopan talouden keihtykseen viimeisen parin sadan vuoden aikana. Matthias Morys esitti ohimennen (minulle uuden) Hajnal-linjan ja veti rajan saksan kielen mukaan, mutta ei vedonnut edellisen puhujan tapaan keskiaikaan. Parin kymmenen tutkijan kanssa tekemäsä kirja tiivistyy Itä-Euroopan talouden jälkijättöisyyteen, johon kommunismi ei varsinaisesti vaikuttanut.

Ruotsin suurajan uudelleentarkastelua käsittelevässä sessiossa kuulin vihdoin Kaarlo Wirran sanovan muutaman sanan tervakauppaprojektistaan. Havaintonsa tervakomppanian ajan vaikuttajasta Amsterdamissa valaisivat Petter Sundia vääntäessäni mettimiäni juttuja huomattavasti. Eli jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Seuraavassa sessiossa Sakari Saaritsa kertoi vielä kesken olevasta analyysistä Tampereen 1916 lavantautiepidemiasta. Käytettävissä on lähes 2500 potilasasiakirjaa, jotka on suureksi osaksi saatu yhdistettyä vuoden 1915 väestölaskentaan, joka kertoo yksityiskohtia asuinoloista. Tavoitteena on saada ymmärrystä yhteiskuntaluokkien (todennäköisistä) eroista.

Päivän viimeisessä sessiossa Valeria Lukkari pikakelasi opinnäytteensä Regional Wealth Inequality and Transformation of the Finnish Economy 1750-1900 tulokset, jotka perustuvat perukirjoihin. Riina Turunen ja Merja Uotila yrittävät historiallisen BKT:n korjaamiseksi kvantifioida kaupallisen käsityön määrää 1800-luvulla ja ovat aloittaneet käsityöläisten laskemisella. Alex Snellman puhui liittyen Krista Vajannon ja Jenni Suomelan kanssa kirjoittamaansa artikkeliin The Professorial Uniform of Elias Lönnrot: Russian Imperial Materiality in Finland.

Eniten ajatuksia herätti Kersti Lustin Viron maanviljelijöiden asemaa tarkasteleva tutkimus. Lust oli jäljittänyt viiden seurakunnan alueelta yhteensä tuhannen alustatilan viljelijöiden vaihtuvuutta. Seurakuntien sisällä kartanoiden välillä oli eroja eli joidenkin kartanonherrojen alle haluttiin ja pystyttiin jäämään. Myös seurakuntien välllä oli eroja niin, että syrjäisessä paikassa vaihtuvuus oli vähäistä. Joko ei ollut minne vaihtaa tai ei ollut tilalle tulijoitakaan.

Esitystä kuunnellessa tuli mieleen vuosia sitten tekemäni Kokemäen kartanon torpparien kartoitus, josta jäi kaikki analyysi tekemättä. Ehkä torppia vertailemalla olisi Knorringeista isäntinä jotain voinut sanoa, mutta Lustin laajempi (joskin lyhytaikaisempi) oli kyllä vakuuttavampi analyysi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti