perjantai 22. maaliskuuta 2019

Elämä ilman valtiota?

Eilen käynnistyi yhteiskuntahistoriallinen konffa Baltic connections, jonka aloitti amerikkalainen James Robinson syksyllä ilmestyvän kirjansa markkinointiesityksellään. Oppineemman tuttavani mukaan se oli enimmäkseen ennen kuultua, mutta minä sain irti itselleni jotain uutta.

Robinsonin pääpointti oli, että jollain kriteerillä (joka siis meni minulta ohi) parhaimpia valtioita ovat ne, joissa kansalaisyhteiskunta ja valtiovalta pitävät toisensa aisoissa. Esimerkki valtiovallan ylenmääräisyydestä on Kiina historiallisesti sekä nykyään. Toiminut esimerkki valtiovallan olemattomuudesta puolestaan Nigeriassa antropologien 1900-luvulla dokumentoima kansa. Sen keskuudessa uskottiin, että menestys ja karisma voivat olla merkkejä noituudesta ja näin hierarkiaa eikä siitä juontuvaa hallintorakennetta päässyt syntymään.

Supermielenkiintoista, sillä en ollut koskaan (muistaakseni) kuullut esimerkkiä hierakiattomasta yhteiskunnasta. (Neuvostoliittohan sitä ei todellakaan ollut.) Siis on mahdollista, että kivikautiset yhteisöt esim. Suomessa välttivät sodankäynnin ja valtarakenteet sosiaalisilla normeilla. Pitänee testata avoimesta yliopistosta jossain välissä sosiaaliantropologian kursseja.

Esimerkkejä nykyvaltioista, jotka vastaavat Robinsonin onnistumiskriteeriä, ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Keski-Eurooppa ja Pohjoismaat. Robinson esitti niiden taustana olevan Rooman hallintokulttuurin rippeisiin yhdistyneet Tacituksen (enemmän tai vähemmän faktuaalisesti) dokumentoimat germaanien kansankokoukset. Jälkimmäisten jälkeläisenä hän mainitsi anglosaksisen kokouksen ja itselleni tuli tietenkin tutumpana mieleen Islannin Alþingi ja "omat" käräjämme.

Eli germaanisten heimojen/kulttuurin kautta karolingien valtakuntaan ja muutenkin pohjoiseen Eurooppaan levisi jollain tasolla yhtenäinen toimintatapa ja arvot. Jotka mahdollisesti selittävät maanantaisella reformaatioluennolla huomautettua yhteyttä germaaniheimojen asuinalueiden ja reformaation leviämisen kanssa. Sekä stereotyyppisiä työteliätä "kansanluonteita", joita ehkä normeina/arvoina olisi minun helpompi niellä. Varsinkin, jos juontuvat pakanalliselta ajalta, eivätkä ole reformaation tuotteita, kuten aiemman luennon keskustelussa esitettiin. Mutta mikä on milloinkin syytä ja mikä seurausta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti