Amalia Heddantytär Pesonen syntyi Kangasniemen rippikirjojen mukaan 11.1.1840 ja myöhemmän kertojan mukaan Laukaalla. Samaisen kertojan mukaan Amalia oli "kauniina, heleääänisenä kulkutyttönä oli osunut Kangasniemelle, jossa pääsi talonemännäksi." Tuon säätyään kohottavan avioliiton hän solmi tapaninpäivänä 1855 Matti Suurosen (s. 16.10.1828) kanssa. Edeltävän vuoden Amalia oli rippikirjan mukaan ollut piikana naapuritalossa. Jos syntymäpäivänsä pitää paikkansa, hän oli siis vain 15-vuotias naimisiin mennessään.
Avioliitossa syntyivät ainakin lapset Rosa 10.1.1858, Israel 15.6.1861, Basilius 25.2.1863, Filip 26.3.1864, Albinus 28.5.1867 ja Caleb 19.3.1870. Heistä Israel ja Basilius kuolivat lapsina.
Kotinsa oli Harjumaan Puustellissa. Amalian aviomies "oli nuoruuskuohunnan läpi elettyänsä vakava mies, liittyi vanhempana Suur-Savon rukoilevaisten uskonlahkoon, mutta kaatuvatauti vaivasi häntä, mikä haittasi talon asumistakin. Sukulaiset muistelevat, että hänellä oli myös »puriainen», jokin vatsavika, johon kerran haettiin kylästä muka tehoisaa lääkettä. Se lienee ollut jotakin elohopeasekoitusta. Määrä oli ottaa sitä hyvin vähän, mutta tuskaansa sairas nielaisi sitä ehkä liikaa ja kaatui kohta paikalla tuvan lattialle. Läsnäolijat havaitsivat hengen lähteneen."
Matts Suuronen kuoli joulukuussa 1871. Amalia "joutui jossakin määrin rempallaan olevia talonasioita hoitamaan, oli lahjakas ja hyväpäinen nainen, lukuhaluinen, mutta ei juuri erityisesti sovelias siihen vaikeaan tehtävään, mikä hänen osaksensa odottamatta oli tullut. Vaikeuksia lisäsi vielä, että hän luonteeltaan oli levoton, mieleltään kiivas ja epävakainen, taloustöihin haluton ja niissä epäkäytännöllinen."
Amalia solmi 1873 Josef Glafin (s. 23.3.1846) kanssa avioliiton, joka "ei liene lisännyt hänen elämänsä onnea eikä iloa, sillä mies oli kyllä toimekas raataja, mutta säilyneistä tiedoista päättäen raju luonnoltaan. Ei hän osannut, jos tahtoikaan, pitää koossa edeltäjänsä lapsia, joita oli kolme poikaa ja yksi tytär. Lapsipuolet pakenivat sukulaisten tai vieraiden ihmisten hoiviin omin päin itseänsä elättämään."
Glaf esiintyy positiivisemmassa yhteydessä Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 14.2.1888: "Suomen Teollisuushallitus Tekee tiettäväksi: Teollisuushallitukselta ovat räätälimestari Matti Wäkewäinen ja Talollinen Josef Glaf anoneet patenttia heidän keksimällensä magneetin sitomisen parannukselle, jotta se ei koskaan voimaansa kadota, jossa tarkoituksessa hakijat ovat antaneet selitys sekä malli keksinnöstä."
Amalian vanhin lapsi eli tytär Rosa meni vielä 1870-luvun puolella itsekin naimisiin ja jäi elämään Kangasniemelle. Jonkinlaista iloa Amalia lienee saanut tästä ja siitä, että poika Filip lähti opintielle, kirjoitti ylioppilaaksi syksyllä 1886 ja pystyi vähistä varoistaan huolimatta opiskelemaan Helsingin yliopistossa, minkä jälkeen hänestä tuli osuustoiminnan merkkimies. "Äidistänsä Suuronen huolehti viimeiseen asti, vaikka oli varhain joutunut hänestä eroamaan. Vähistä varoistansa hän avusti äitiä huolimatta siitä, että tämä vielä elämänsä viime vuosina antoi merillä hukkuneelta pojaltansa perimänsä talo-osuuden miehellensä. V. 1901 hän toimitti äidin Helsinkiin sairashoitoa saamaan ja lähetti saattajan sairaan mukana, kun häntä parantumattomana kehoitettiin palaamaan kotia."
Merillä kuollut poika lienee Albin, jota kaivattiin lehdessä Sjömanswännen no 7/1889.
Amalia kuoli 27.5.1901. Hautausmerkintänsä mukaan hän oli kellosepän vaimo ja Josef Glafin tiedetään olleen myöhemmin kelloseppänä Vöyrillä.
Lähteet:
Niilo Liakka: Philip Suuronen. Suomen osuustoimintalehti no 12/1929
Kangasniemen rippikirjat 1849-1858 s. 50, s. 55, 1859-1868 s. 52, 1869-1877 s. 70, 1891-1900 s. 22, 1900-1909 s. 527
Lastenkirjat 1861-1869 s. 59
Vihityt, haudatut
Sjömanswännen no 7/1889
Kuva: Finnisch-ugrische Forschungen : Zeitschrift für finnisch-ugrische Sprach- und Volkskunde 1911
Hei, Amalia Pesonen ei ollut Hetantytär. Hänen äitinsä oli Leena (kasteessa Helena) Pesonen, joka syntyi Kangasniemellä 1811. Leena ja hänen tyttärensä Amalia, jonka isä ei ole tiedossa, muuttivat Jyväskylän maalaisseurakuntaan 1847 (muuttaneiden luettelo, nro 27), kun Leena oli vihitty viikkoa aiemmin jyväskyläläisen Aleksanteri Antinpojan vaimoksi. Leena kuoli 1851, ja Aleksanteri avioitui vuotta myöhemmin Heta Tahvontyttären kanssa. Kun Amalia muutti takaisin Kangasniemelle, oli hänet merkitty muuttokirjassa Hetantyttäreksi. Kappalainen, joka kirjoitti muuttokirjan (luettavissa Kangasniemen muuttokirjoista, nro 46 vuonna 1854) kai piti Hetaa Amalian äitinä. Kangasniemellä nähtävästi ei huomattu väärää nimeä, vaan kirjattiin se rippikirjaan. - Amalian nimeksi on muuten kastettujen luettelossa merkitty Anna Maria, mutta Kangasniemen poismuuttaneiden luettelossa hän on "dotter Amalia". - Terveisin Ritva Leppihalme
VastaaPoistaKiitos korjauksesta ja täydennyksestä!
VastaaPoista