AR 2: Menneisyyden kaupunkimaisemaa etsimässä

Gårdebystä palasin Norrköpingiin, jonka ohi olin jo ajanut. Matkalle osui Götan kanaali, jota ei ainakaan ollut maisemassa esivanhempieni aikana 1600- ja 1700-luvuilla.

Norrköpingissä halusin ymmärtää lähinnä saaren, jolla sijainneessa ruukissa 1600-luvun alussa elänyt esi-isäni teki töitä, ja asuinpaikkansa sen lähellä. Kotona kartasta katsoen vaikutti aivan triviaalilta tehtävältä, kiitos m.m. Helmfridin julkaisuunsa piirtämän selkeän kartan. Joten tyytyväisenä pyörin katselemassa ja kuuntelemassa ruukkia pyörittäneen kosken nykymuotoilua ja luulin olevani oikeassa paikassa. (Muistellen samalla suomalaisia valtiopäivämiehiä, jotka Norrköpingin valtiopäivillä 1800 laskivat tässä veneellä kuninkaallisia viihdyttääkseen. Uusintaesitys oli Oulussa kuninkaan 1802-kiertueella.)

Ilokseni Norrköpingin vähänkin vanhojen talojen seinässä on kyltit, joissa kerrotaan rakennusvuosi, alkuperäinen tarkoitus, merkittävät muutokset ja sen sellaista. Joten kun näin komean tornisysteemin piti mennä lukemaan. Ja hämmästymään. Tämä oli ruukin rakennus? Mutta minähän en ole saaressa!

Juu en. Onnekkaasti aivan seinän vieressä oli erillinen infokyltti, jossa oli kuvakartta historiallisesta teollisuusympäristöstä. Ruukin saari on liitetty ties milloin (mutta ei vielä 1700-luvulla museon pienoismallin perusteella) toisesta reunastaan joen rantaan. Enkä ollut tätä tajunnut. Bravo! Rakennuksesta sain jotain mittakaavaa kadonneelle saarelle, mutta sen kokonaisuuden hahmottaminen oli minulle liian vaikeaa.

Ja esivanhempien kotipaikkaa oli ihan mahdoton fiilistellä, sillä siinä oli korkeita rakennuksia aivan vesirajaan asti. Olin nimestä Berget kuvitellut, että kyseessä oli mäki, mutta museon keskiaikaa esittävässä pienoismallissa ei ainakaan ollut mitään kohoumaa. (Museon annista lisää myöhemmin.)

AR 1: Menneisyyden maalaismaisemia etsimässä

Toteutin huhtikuussa vihjailemani autoreissun Ruotsiin toukokuun alussa, mutta käytännön syistä raportointi tulee blogiin vasta nyt.

Ruotsin lautalta pääsin sujuvasti isommalle motarille kuin missä olin eläissäni ajanut. Kun risteys lupasi Mörköä ja Tullgarnin linnaa, josta en ollut mitään kuullut, niin käännyin hermolevon vuoksi pienemmälle tielle. Mörkön tienhaaran päädyin ohittamaan. Linna paljastui kuninkaalliseksi viikonloppumörskäksi, jonka puutarhassa olisi ollut mukavampi kävellä jos vessat olisivat olleet auki.

Ensimmäinen varsinainen kohde oli Gårdeby, jossa esivanhempani Joachim Hohenthal ja Christina Mattsdotter Schildt asuivat avioliittonsa ajan. Ajettuani perin kapoista tietä löysin suht kivuttomasti kirkon, jonka rappaus ei näyttänyt alkunkaan keskiaikaiselta, vaikka (sympaattisen pieni) kirkko sitä on. Olin jättänyt lukematta kirjallisuuden, joten vasta seuraavan päivän arkistokäynnillä esillä olleesta uutuuskirjasta selvisi, että kirkon ovi esivanhempieni aikaan oli pitkällä seinällä eikä päädyssä. (Näköjään Gårdeby ei ole RAÄn sarjassa Sveriges kyrkor, joten uutuuskirjasta olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja, pahus.)

Kohentaakseni kosketusta menneisyyteen jätin auton parkkiin ja käppäilin Spolstadin maille, joiden osan Christina osti 1700-luvun alussa perinnöksi. Matkalla oli riimukivi, mutta oliko se samalla paikalla kolme sataa vuotta sitten? Ehei, Wikipedia kertoo, että kivi löydettiin 1800-luvulla ja pystyttettin myöhemmin tähän.

Yllä kuva lähestyessäni Spolstadia, jonka rakennukset ovat keskivaiheilla horisonttia. Rakennukset olivat hyvin modernin oloisia ja vaikka olin kartasta mielestäni erinomaisesti hahmottanut talojen ja pellon (jää oikealle horisonttiin, ei etualalla oleva) suhteen ei se paikan päällä loksahtanut kohdalleen. Esivanhempieni nykynaapurien lyhtypylväät vetivät kiinnostukseni: en tajunnut mitä niillä valaistaan viimeistelemättömän näköisellä alueella keskellä hiljaista maaseutua.

Hiljaisuus oli ainakin aika historiallista, vaikka eihän menneisyyden äänimaisema tyhjä ollut. Hauskasti kävelyn varressa oli laitumella sekä lampaita että lehmiä. Ainoa liikkeellä ollut ihminen ulkoilutti koiraa. Pari päivää myöhemmin museokäynnin yhteydessä palasi mieleen, että vielä 1600-luvun lopullakin (eikä siis ainoastaan keskiajalla) lehmät olivat tosi pieniä, suunnilleen nykykoiran kokoisia. Mahdollisesti siis muistuttivat näkemiäni lampaita, jotka mielestäni olivat tavallista suurempia?

Kannattiko tämä Takahikiä katsastaa? Jokaista esivanhemman asuinpaikkaa ei (kai) voi kiertää, mutta oli tämä mielenkiintoinen nähdä. Varsinkin verrattuna Christinan lapsuuden maisemaan Norrköpingissä, mistä lisää huomenna.

Ajatuksia digitoiduista kartoista

Olen viime päivät etsinyt 1700-luvun puolivälin mahdollisimman yksityiskohtaista Suomen karttaa, jonka digitointi mahdollistaisi otteiden käyttämisen kirjan kuvituksena.

1. ajatus: Mitenköhän tiedonhaun ammattilaiset tätä lähestyisivät? Minä löysin yhden digitoidun kartan omista kirjanmerkeistäni, yhden selaamalla Doriasta Kartat-kokoelmaa sivu sivulta ja yhden hakiessani Finnasta jotain muuta. Ja pari muistettuani Itämeren länsirannallakin olevan elämää.

2. ajatus: Mitenköhän Kansalliskirjasto on päättänyt käyttämänsä tiedostomuodot ja tarjotun digitointitarkkuuden. Tarkoitukseeni turhan varhaiset Magnus Ducatus Finlandiae -nimikkeet tarjoavat katsauksen (vuosien varrella syntyneeseen?) variaatioon:

• Aarteet pdf 1,637 Mt 
• Kartat : Suomen karttoja ja kartastoja : 2. Suomen valtiollisia yleiskarttoja  pdf 1,585 Mt 
• Kartat : Suomen karttoja ja kartastoja : 2. Suomen valtiollisia yleiskarttoja pdf 2,664 Mt 
• Kartat : A. E. Nordenskiöldin karttakokoelma : A. E. Nordenskiöldin kokoelman karttoja ennen vuotta 1800  jpg 13,64 Mt 
• Kuvat : Helmi - näytteitä Kansalliskirjaston kokoelmista  (Metatietojensa mukaan Nordenskiöldin kokoelmasta) 6 pientä jpg:tä 
• Kartat : Aarno Piltzin karttakokoelma  jpg 15,11 Mt 

(Oikea tarkkuuden mitta on resoluutio, mutta menen nyt yli siitä, missä aita on matalin.) Lähetin viikonloppuna eräästä toisesta kartasta Kansalliskirjastoon tiedustelun ja sain vastauksen

meidän Doriassa olevat kartat on julkaistu tosiaan aika vaihtelevalla laadulla. Esimerkiksi Nordenskiöldin irtokartat on tehty valokuvaamalla joten niistä emme saa ilman kunnon digitointia parempilaatuisia julkaistua.

Suomen karttojen osalta, joihin tuo esimerkkisikin kuuluu, on sattunut kyllä suorastaan jonkinlainen työtapaturma tahi ajatusvirhe, ja osa niistä on julkaistu PDF-formaatissa ja 200 dpi:n resoluutiolla. Tiedämme toki ettei tämä pitkälle riitä ja parempilaatuinen uudelleenjulkaisu onkin suunnitelmissa.

3. ajatus: Mitä tiukkaan puristetuilla tiedostoilla ajatellaan tehtävän (ellei kyseessä ole työtapaturma tahi ajatusvirhe)? Käytännön esimerkki alkuperäisestä tarpeestani. Aikojen alussa Kansalliskirjasto tai Helsingin yliopiston kirjasto digitoi kartan Svea ock Göta Riken med Finland och Norland : afritade i Stockholm år 1747 tällaiseksi 300 kilon jpg:ksi

Olisikohan Hämeenlinna tässä?

Tuoreempi digitointi samasta tai samannäköisestä on Dorian kokoelmassa Kartat : Suomen karttoja ja kartastoja : 1. Suomi osana Eurooppaa, Ruotsia, Venäjää. Melkein 3 megan pdf:stä Hämeenlinnan ympäristö erottuu jo paremmin, mutta ei (tietenkään) äärimmilleen suurennettuna kovin tarkasti.

Kungliga Biblioteket on puristanut omat digitointinsa samasta vuoden 1747 kartasta 3 megan ja 11 megan pdf:ään. Jälkimmäisen ero edelliseen esimerkkiin on minusta selvä.

Mutta koska tarvitsen myös tiet, käyttökelpoisin lienee Kansallisarkiston väritön Charta öfver Finland år 1747. (Yleisk. Ia* 151/- -). Siinä on samalta alueelta enemmän tietoa

jonka kaiken pystyy lukemaan.

4. ajatus. Ne, jotka kuvittelevat digitoinnin tekevän tutkimustyön helpoksi, eivät ole sitä itse tehneet.

Ei-mitään-sukua-Schildt

Tarkistaessani Göteborgin perukirjahakemistoa Schildt-nimen kohdalta huomasin yllätyksekseni yhden nimen ohessa kotikaupunkini. Nuoran/nyörin/köydentekijä Johan Schildt eli Helsingissä 1815 kun veljensä Carl Fredrik kuoli Göteborgissa ja sisarensa Johanna Maria eli naimattomana Tukholmassa (Göteborgs Rådhusrätt och Magistrat före år 1900 EIIIa:51 (1815-1815) Bild 248 / sid 489 (AID: v67697.b248.s489, NAD: SE/GLA/12098)

Mistähän sisarukset olivat kotoisin? Göteborgissa he eivät esiinny muissa perukirjoissa eli ilmeisesti vanhempansa eivät ole kuolleet kaupungissa. Tukholmassa Johanna Mariaa ei näy henkikirjoituksessa 1810 enkä löydä hänelle perukirjaa.

Hiskistä näkyy, että [Lisäys 18.8.2018: Turussa on 16.1.1785 syntynyt Johanna Sophia äitinään Snörmak: Johan Schildts kär: Anna Sophia Brenodii ja] Helsingissä Johan Schildtille

24.4.1786 tytär Anna Maria syntynyt (äiti Maria Sophia, p.o. Eva Sophia)
1.7.1787 poika Carl Gustaf syntynyt (äiti Eva Sophia)
17.8.1788 vuoden vanha poika kuollut
27.3.1789 tytär Sara Gretha syntynyt (ei äidin tietoja)
18.2.1791 vaimo Eva Sophia kuollut
20.8.1791 vihitty neito A. C. Kåhlmanin kanssa
11.7.1792 poika Johan Fredrik syntynyt (äiti Christina)
30.12.1793 poika Carl Gustaf syntynyt (äiti Anna Stina Kålman)
20.6.1795 27-vuotias vaimo Anna Christina kuollut
3.10.1799 vihitty Helena Nymalmin kanssa
25.6.1825 71-vuotias vaimo Helena Nymalm kuollut

Rippikirjojen mukaan Johan oli syntynyt vuonna 1755 ja kuoli vuonna 1835. Perheestä ainakin poika Johan Fredrik, käytyään opissa Hämeenlinnassa, vaikuttaa aikuisiällä Helsingissä, maalarina. 

Kyypparin kehityshistoria

Matti Meikäläinen tarjosi numerossaan 17/1898 katsauksen tarjoilijoista

Museoretkien suunnittelutunnelmat

Heräsin aamulla ajatellen, ettei kesäksi "suunnitellut" kulttuuriretket autoillen toteudu, ellen kerää tietoa kokoon ja mieti ajoituksia yms. Eli oli tarpeen etsiä museoita osoitteineen ja aukioloaikoineen.

Muistaakseni joskus Museot.fi-sivuston kartalla oli muutakin kuin Museokortti-kohteita. Eipä ole enää. (Enkös minä Museokortin käynnistyksessä aavistellut, että muut kohteet joutuvat tavalla tai toisella paitsioon.)

Eli ainoa tapa etsiä museoita tietyltä alueelta on joko maakunnalliset portaalit tai kuntien sivut. Edelliset, joita on aika monta, näyttävät ja haisevat siltä, että ne on tehty projektirahoituksella ja ylläpitoon ei ole resurssoitu aikaa eikä työvoimaa. Jokaisesta (tämän aamupäivän otoksen perusteella) löytyy yksi museo, jonka aukiolotiedot ovat vuodelta 2015. Puolelle museoista ilmoitetaan viime kesän tietoja. Ja linkit ovat tietenkin järjestään puolikuolleita. [Lisäys minuutti tekstin julkaisun jälkeen: Luonnollisesti ainakin yksi portaaleista on myös poistunut verkosta ja linkki siihen kummittelee toisen portaalin tarjoamassa (ainoassa?) listassa.]

Kaupunkien sivut eivät ole parempia. Erään kaupunginmuseon sivustolla oli framilla syksyllä tuleva näyttely ja 13.5. päättynyt näyttely. Kesän ohjelmasta ei sanaakaan. Toisen kaupungin vain kesällä aukiolevien kohteiden aikataulusta ei tähän aikaan vuotta ollut vielä tietoa.

Blogia kaivelemalla löytänee vastaavan valitusvirren joltain vuodelta. Viime vuosi oli itselleni välivuosi ja ehdin ilmeisesti unohtaa kuinka harmittavaa museoretkien suunnittelu on. En yhtään ihmettele, että vähemmän harrastavat jättävät kokonaan väliin. Kun toimijoilla resursseja/kiinnostusta ei riitä perustietojen ylläpitoon on jokseenkin turha toivo löytää valmiita kesäsunnuntaipaketteja tyyliin kaksi museota, kahvila ja paikallispuoti. Ja ilmeisesti minä olen ainoa, joka moisia kaipaa, joten (jälleen kerran) tehdään sitten itse.

Kuusi retkeä luonnosteltuna, työ jatkukoon.

Kuva julkaisusta "The republic of Finland. An economic and financial survey" (1920)

Turun linnan mielipidevangit

Museovirasto HK19481014:1 CC BY 4.0 Kuvaa on muokattu.

Turun linnassa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi istunut Petter Schäfer tuli tutuksi päiväkirjansa kautta enkä tullut ajatelleeksi, että kohtalollaan on jakajia. Mutta käydessäni ArkivDigitalin digitoimia Turun linnan vankilistoja vuosilta 1750-1808 läpi, en voinut olla huomaamatta useita vuosia listan päällimmäisenä eli pisimmän ajan vankeina ollutta pariskuntaa Laihialta.

Perälän kylästä Jaakko Jaakonpoika ja Liisa Antintytär suljettiin Turun linnaan 17.9.1760 ja he pääsivät ulos kesällä 1768. He eivät olleet vieläkään luopuneet kirkon opeista poikkeavasta uskostaan, mutta olivat niin vanhoja, että vaativat hoitoa, jota ei katsottu heille vankeina sopivaksi antaa. Ensin suunniteltiin sijoitusta kotipitäjän ulkopuolelle, etteivät aloittaisi opetustaan uudelleen, mutta lopulta pariskunnan annettiin lähteä poikansa hoidettavaksi takaisin Laihialle.

Ja mikä oli ajatusrikoksensa? Tietosanakirja tiivistää Jaakon separatistisuuden:

V. 1739 tuomiokapitulin eteen tutkittavaksi vedettynä K. ilmoitti hylkäävänsä kirkon, saarnaviran, lastenkasteen, kirkossa käytetyn ehtoollisen y. m. Todelliset kääntyneet, jotka olivat n. s. „sisällisen sanan” johdossa, voivat hänen mielestään saavuttaa jo tässä elämässä täydellisyyden ja olivat vapaita sunnuntain viettämisestä sekä muista seremonioista. 

Uskonnonvapaus on arvokas asia.

Lähteet:
Matthias Akiander: Historiska Upplysnngar om Religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider, I delen (1857) s. 139-140, 246-247, 249, 251-252, II delen s. 119-
André Swanström: Separatistledare i 1700-talets Österbotten (2004) s. 198
(Akiander nostaa Kärmäen Catharina Asplundin rinnalle separatistien johtohahmoksi, mutta Asplundia laajasti käsittelevä Swanström mainitsee Kärmäen vain ohimennen.)

Täydennysosia Helsingistä

A. W. Finch. Kansallisgallerian valokuva muokattuna

1) Selatessani Valfrid Vaseniuksen vuonna 1876 ilmestynyttä opasta Helsingfors: vägvisare för resande och historisk-statistisk öfversigt huomasin kauan kaipaamani aikalaistodisteen Tähtitorninmäeltä annetusta keskipäivän aikamerkistä: pudotettiin musta kuula ja samalla hetkellä laukaistiin ase.

Siis musta kuula eikä aikapussi, jonka yliopistonmuseon työntekijän kommentin perusteella on esillä museossa (en ole saanut aikaiseksi tarkistaa.)

Vägvisaressa käytetyllä termillä middagstimmen saan sanomalehtiarkistosta esiin Finlands Allmänna Tidningin numeron 2.1.1868, josta saa käsityksen että koko systeemi on tuolloin uusi. Observatoriossa pudotettavasta esineestä käytetään nimeä klot. (Sama Hbl 3.1.1868). Vuoden 1893 lopussa Helsingin lehdissä mainitaan kaupungin maksaneen palvelusta observatoriolle korvausta vuodesta 1875.

2) Vuosia sitten törmäsin kaupunkipostiin. Tuolloin ei ollut verkossa saatavilla Finlandia -vuosikirja 1924, josta voi lukea Einar Fieandtin artikkelin Helsingin kaupunkipostista. Selviää m.m., että

Jo samana päivänä kuin kaupungin posti avattiin, tiesivät sanomalehdet kertoa, että postimerkkejä oli myyty jokseenkin paljon. Laatikoita ensi kertaa tyhjennettäessä oli niissä ollut yhteensä 200 kirjettä ja ensimäisen toimintapäivän lopputulos oli 418 kirjeen perillevieminen, siis sievä joukko!

3) Finlandiaa selatessa tuli vastaan myös tekstinpätkä, jota olisin mielelläni käyttänyt minimaaliseksi jääneessä talohistoriikissani Ahlgrenin rakennuttamasta talosta:

Mitä nykyiseen Eiran kaupunginosaan tulee, kutsuttiin sitä aina nimellä Kaartinkalliot. Seutu oli aivan asumaton. Vasta 1910 alkoi Niilo Ahlgren-vainaja oikein Porvoon mitalla rakentaa sinne nykyisiä taloja. Hänellä oli jo kolmisenkymmentä sellaista valmiina, kun hänelle tuli puute rahoista. Konkurssissa myytiin sitten kaikki hänen talonsa. Jos hän olisi saanut toimia edes sodan loppuun, olisi hänen omaisuutensa ollut vähintäin kolmekymmentä miljoonaa. Ja tämä kaikki oli myyty kolmesta miljoonasta!
Ylläolevaan teemme vain sen reunamuistutuksen, että hän oli aivan yhtä suurpiirteinen liikemies kuin Grönqvist ja Tallberg, mutta hänellä oli huono onni. (Y. Weilin: Muistelmia Helsingistä vuosilta 1885-1888. Finlandia 1924)

4) Viime vuoden lopulla Mikael A Manninen kuvitti tekstinsä Louis Belanger Vantaan- ja Tuusulanjoella vuonna 1798 hienoilla piirroksilla, joiden olisin suonut ollen käytettävissä 1802-kirjaa väsätessäni.

5) Kirjoittaessani Helsingin koulurekisteristä mainitsin vain lyhyesti Helsinki Loves Developers -tilaisuuden, jossa sitä esiteltiin. Paikalla ollut Kati Katajisto teki perusteellisemman katsauksen.